Tuoko ikä aina viisautta?

No tietty elämänkokemus antaa jonkinlaista viisautta.  Kaikkihan eivät toisaalta suostu kehittymään.

Tarkoittaako aloittaja viisaudella kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti vaiko ehkä jotakin muuta?  "Viisautta" on monen sorttista.

Kokemukseni mukaan ei valitettavasti tuo.  Vaan jokainen taitojensa ja kykyjensä mukaan.

Juuri kuuntelin melkein kymppisen extiction rebellion-aktivistin haastattelua ja sanoisin ettei ikä aina tuo viisautta. Ei ollenkaan.

Ei. Viisaus tulee kokemusten ja ajattelun kautta.

Aikuisena saattaa olla jopa vielä enemmän sekaisin ja hämmentynyt kuin lapsena.

Monille kyllä, mutta ei kaikille. Elämänkokemusta yleensä ikä tuo kaikille.

Riippuu pitkälti siitä kuinka tehokkaasti osaa ottaa oppia kokemuksistaan.

Ei viisautta mutta kokemusta. Viisaus = ottaa opikseen kokemuksistaan 

Kyllä on tuonut ainakin minun kohdallani, vaikka itse sanonkin.  25-vuotiseksi olin huolettomasti täysin ajattelematon ja mistään mitään tietämätön, kunnes opin - jos en muuta niin - katsomaan itseäni muiden silmin.  Olen nyt yli 6-kymppisenä aivan toinen ihminen kuin 25 vuotta sitten.

Ei välttämättä. Pelkkä elämänkokemus, jos sitä ei osaa hyödyntää, ei ole itsessään viisautta. Viisas osaa paitsi hyödyntää keräämäänsä elämänkokemusta niin myös reflektoida omaa kehittymistään, kasvuaan ja sitä, missä hänellä on vielä petrattavaa ja mikä on mahdollisesti hänen elinikäinen Akilleen kantapäänsä.

Usein kaikkein äänekkäimmin omaa elämänkokemustaan alleviivaavat ovat heitä, jotka eivät ole vielä onnistuneet muuntamaan sitä viisaudeksi. Monilla elämää kokeneilla aikuisilla on ihan yhtä mustavalkoisia mielipiteitä ja näkemyksiä kuin nuorillakin. "Naisen kuuluu tehdä lapsia", "Pullamössöihmiset traumatisoituvat", "Mies ei itke" ja niin edelleen.

Ei todellakaan. Olen elänyt 65 vuotta ja nähnyt miten joku 15v teini tai 25v nuori aikuinenkin voi olla viisaampi, kauaskatseisempi ja analyyttisempi kuin joku 50v elämänkoululainen joka tuhonnut aivonsa viinalla.

Muutenkin moni aikuinen on juuttunut pysyvästi johonkin lapsen tasolle ajattelultaan koska älykkyysosamäärä on synnynnäisesti matala.

Ihmisillä on yleinen harhakäsitys, että elämä lisäisi viisautta. Valitettavan usein törmää ihmisiin, jotka kuvittelevat viisastuneensa ihan vain siksi, että ovat eläneet pidempään. Ei se kuitenkaan toimi niin, vaan viisauden edellytyksenä on oman itsensä arviointi ja kritiikki sekä asioiden kyseenalaistaminen ja objektiivinen tarkastelu. Useinhan siitä seuraa ajatus, etten oikeastaan tiedä tai ymmärrä mitään, koska elämä on niin monimutkaista. Ja koska en ymmärrä, en myöskään tiedä juuri mitään. Viisas ihminen ymmärtää oman ajattelunsa ja kokemustensa rajat.

Ja on hyvä muistaa, ettei viisaus tarkoita pilvien muodosta johdettuja päätelmiä tulevasta säästä. Tämä kaikella kunnioituksella pilviasiantuntijoita kohtaan. Tieto on kuitenkin jotain muuta kuin viisautta.

Ikä ei aina tuo viisautta, vaikka niin usein väitetäänkin.  Useimmat joutuu elämään niillä korteilla jotka on alkujaossa saanut eivätkä ne kortit aina ole ne parhaat mahdolliset.

Ei se taida aina tuoda, tässäkin on varttuneemman väen keskinäinen tappo sattunut:

https://yle.fi/uutiset/3-12399924

Lapsena 70-80-luvulla ajattelin aina että mitä vanhempi, sen viisaampi, mutta kun on itsellekin ikää tullut, niin on alkanut näyttäytyä ettei vanhatkaan aina niin fiksuja ole... vaikka olen mies, niin korvat punaisena olen joskus kuunnellut vanhempien herrasmiesten karskia, kovasanaista kielenkäyttöä. Arvelin ennen, että nuoret saattaa olla nuoruuden ehdottomuudessaan olla kovasanaisia, ja vanhemmiten semmoinen rauhoittuisi ja tasoittuisi, mutta ei näköjään aina ihan niinkään :P

Kyllä ikä tuo kaikille kokemuksien kautta tiettyä viisautta

Sen sijaan ihmisen perusluonne ei muutu, jos on ilkeä ja negatiivinen ihminen alkujaankin, on sitä samaa myös vanhana.

 

Vierailija kirjoitti:

Juuri kuuntelin melkein kymppisen extiction rebellion-aktivistin haastattelua ja sanoisin ettei ikä aina tuo viisautta. Ei ollenkaan.

No ei kymmenvuotiaalta voi vielä odottaa kovin jäsenneltyjä ajatuksia.

Eipä taida, kun katseli eilen Kalervo Kummolalle uhriutumista, muiden syyttelyä ja haukkumista sekä kiukuttelua televisiosta.