Mistä syystä erosit viimeksi? Mikä on tarpeeksi hyvä syy?

Meillä meni miehen kanssa lusikat jakoon keväällä, ja kesän tullen päätettiin yrittää vielä uudestaan omista asunnoistamme käsin. Nyt ollaan jälleen ihan samassa umpikujassa, kun minä tiedän mitä haluan, hän taas ei osaa sanoittaa yhtään tulevaisuudensuunnitelmiaan (korkeintaan vastaa omiin haaveisiini, et "kyllä toi musta ois ihan kivaa"). Pariterapiassa on käyty, mutta siellä on tullut enemmän eteen asioita jotka saavat minut ihmettelemään miksi hän alunperin jäi suhteeseen, ja välillä tulee niin huijattu olo, etten varmaksi tiedä mitä minä tässä teen. Molemmat on vaihtelevassa määrin surullisia, arki on tasapaksua, mitään ei tapahdu ja keskustelu tai konkreettiset toimet eivät ole siirtyneet terapeutin vastaanotolta kotioloihin.

Onkohan tää nyt vaan jotain hetkellistä notkahdusta, odottelenko terapian loppuun asti, vai kannattaisiko vaan sulkea se ovi lopullisesti? Itse olen kolmekymppinen ja haaveilen perheestä ja matkustelusta, alkaa tulla kohta kiire, kun mies ei näihin ole tämän vaille neljän vuoden aikana halujansa maininnut.

Hitto soikoon, kun haluaisin että kaikki olisi hyvin ja toimisi, mutta kun toinen on ihan tohveli ja itsellä ihan hervoton halu elää!

Jakakaa erotarinoitanne, josko tää jahkailu loppuis.