Isäpuolen jaksaminen

Lähde.

Niin, se kai ainoa mahdollisuus. Tässä iässä elämästä pitäisi nauttia, nykyään se on selviytymistä päivä kerrallaan.

Yritä puhua vaimosi kanssa, rauhallisesti ja hyvässä hengessä. Pariterapia voisi myös auttaa. Vasta noiden jälkeen se ero, jos vielä tuntuu siltä. Ajattelen ihan siltäkin kantilta, ettei itseäsi myöhemmin harmita.

Tilanne ei ole oikein kenellekään osapuolelle. Vaikka yrität piilottaa tuntemuksesi vaimolta ja lapsilta, näkyvät ne silti joillain muulla tapaa. Kuten siellä työpaikalla viihtymisellä.

Se että tunnet syyllisyyttä pelkästä eron ajattelusta ja lähtemisestä kertoo paljon sinusta. Vaikutat empaattiselta ihmiseltä.

Olisiko mahdollista, että keskustelisitte vaimosi kanssa ja pyytäisitte apua arkeen esim. lähipiiriltä tai ulkopuoliselta taholta?

Terapiastakin voisi olla hyötyä, mikäli haluaisit viekää jatkaa.

Kirjoituksestasi kuitenkin huokuu se, että olet tehnyt jo eropäätöksen mielessäsi. Joten annan sinulle neuvon, jonka olisin itse tarvinnut vuosi sitten: älä jää odottamaan "hyvää" hetkeä erolle. Ikinä ei ole hyvä hetki erota (miinus pari poikkeusta).

Kohteliasta olisi ettet kuitenkaan välittömästi pakkaa kamojasi ero ilmoituksen jälkeen, vaan olisit entisen kumppanisi tukena kunnes hän saa järjesteltyä muuttuneen arjen erityislapselle sopivaksi.

Voimia!

Vähän sama homma mulla, mutta haluan katsoa vielä että löytääkö puoliso vielä tämän meidän yhteisen elämän prioriteettilistaltaan jostain järkevästä paikasta. Täytyy oikein kovasti miettiä, että mitä mä tästä oikein saan muuta kuin pahaa mieltä. Kodinhoitajan ja lompakon roolissa ollaan, kun toisella osapuolella prioriteetit on ex-miehen ja todella hankalan ja hallitsevan lapsen asioiden helikopteroinnissa.

Miestä syö tällainen, ei kannata uhrata kaikkea kun ei tällaisilta naisilta tunnu saavan mitään takaisin. Sanoisin, että ansaitaan aika paljon parempaa. Itse oon vielä onnekkaassa asemassa, kun en oo tota vienyt vihille.

Voimia.

Minkä ikäinen ap olet? Jos olet nuori, niin lähde. Saat vielä oman perheen eli uuden vaimon ja yhteisiä lapsia.

Oikeinhan tämä asia ei kenellekään ole, se on selvä.

Enkä nyt niin varma ole siitä, olenko tehnyt sen eropäätöksen jo. Kaikenlaista mielessä pyörii.

Tuskallisen väsynyt kyllä, myös siihen empaattisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet? Jos olet nuori, niin lähde. Saat vielä oman perheen eli uuden vaimon ja yhteisiä lapsia.

Yli neljänkymmenen. Joten uutta en ole tämän jälkeen perustamassa jos tämä eroon päätyy .

Minkä ikäiset lapset? Onko näköpiirissäkään se, että he muuttavat pois kotoa?

Itse en kyllä ymmärrä, miksi pitää muuttaa yhteen, jos ei ole aikomusta tehdä yhteisiä lapsia. Miksi ei vaan voi nauttia aikuisesta parisuhteesta, jossa ollaan yhdessä jossain arjen ulottumattomissa?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet? Jos olet nuori, niin lähde. Saat vielä oman perheen eli uuden vaimon ja yhteisiä lapsia.

Mitä ihmettä? Kyllähän vanhemmallakin on oikeus onnelliseen parisuhteeseen.