Kertokaa millaisissa tilanteissa ero on "tullut puskista"?

Meillä se tuli siinä vaiheessa kun huomasin naapurin isännän pelehtivän vaimoni kanssa marjapensaiden takana.

Minulle tuli. Suunnittelin kihlausta samaan aikaan kun nainen suunnitteli eroa. Taustalla ei ilmeisesti ollut mitään muuta kuin naisen tylsistyminen suhteeseen, minkä hän aktiivisesti peitti ennen eroilmoitusta.

Minulle tuli. Huomasin kyllä, että mies on tyytymätön elämäänsä. Koko ajan valitti kaikkea töistä alkaen ja autoon päättyen. Valitti, ettei halua tällaista elämää, että tyhmien töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoon ja illalla nukkumaan. Lapset olivat siis alakoululaisia. Kritiikki ei kohdistunut minuun.

Olen aina uskonut sanonnan, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Ulkopuolisena ajattelin, että 45-vuotiaalle oli iskenyt keski-iän kriisi. Mies ratkaisi kriisinaä vaihtamalla minut toiseen. Ap voisi kertoa, mistä minun olisi pitänyt tämä nähdä?

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli. Huomasin kyllä, että mies on tyytymätön elämäänsä. Koko ajan valitti kaikkea töistä alkaen ja autoon päättyen. Valitti, ettei halua tällaista elämää, että tyhmien töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoon ja illalla nukkumaan. Lapset olivat siis alakoululaisia. Kritiikki ei kohdistunut minuun.

Olen aina uskonut sanonnan, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Ulkopuolisena ajattelin, että 45-vuotiaalle oli iskenyt keski-iän kriisi. Mies ratkaisi kriisinaä vaihtamalla minut toiseen. Ap voisi kertoa, mistä minun olisi pitänyt tämä nähdä?

Hmmm.....en ole ap, mutta sanot tuossa alussa että Huomasit että miehesi oli tyytymätön elämäänsä. No ehkä siitä olisi pitänyt huomata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli. Huomasin kyllä, että mies on tyytymätön elämäänsä. Koko ajan valitti kaikkea töistä alkaen ja autoon päättyen. Valitti, ettei halua tällaista elämää, että tyhmien töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoon ja illalla nukkumaan. Lapset olivat siis alakoululaisia. Kritiikki ei kohdistunut minuun.

Olen aina uskonut sanonnan, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Ulkopuolisena ajattelin, että 45-vuotiaalle oli iskenyt keski-iän kriisi. Mies ratkaisi kriisinaä vaihtamalla minut toiseen. Ap voisi kertoa, mistä minun olisi pitänyt tämä nähdä?

Hmmm.....en ole ap, mutta sanot tuossa alussa että Huomasit että miehesi oli tyytymätön elämäänsä. No ehkä siitä olisi pitänyt huomata.

Keski-iän kriisiin KUULUU se, että on tyytymätön elämäänsä. Silti kaikki kriiseilijät eivät ratkaise tyytymättömyyttään vaihtamalla puolisoa, vaan vaihtamalla harrastuksia, töitä, tai menemällä terapiaan.

Ap kysyi, miten en huomannut, että suhde vetelee viimeisiään. En, koska minusta parisuhde ei vedellyt viimeisiään, mies vain kipuili sitä, ettei halua sellaista arkea, mitä hän vietti.

Arkeaan voi vaihtaa rikkomatta perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli. Huomasin kyllä, että mies on tyytymätön elämäänsä. Koko ajan valitti kaikkea töistä alkaen ja autoon päättyen. Valitti, ettei halua tällaista elämää, että tyhmien töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoon ja illalla nukkumaan. Lapset olivat siis alakoululaisia. Kritiikki ei kohdistunut minuun.

Olen aina uskonut sanonnan, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Ulkopuolisena ajattelin, että 45-vuotiaalle oli iskenyt keski-iän kriisi. Mies ratkaisi kriisinaä vaihtamalla minut toiseen. Ap voisi kertoa, mistä minun olisi pitänyt tämä nähdä?

Hmmm.....en ole ap, mutta sanot tuossa alussa että Huomasit että miehesi oli tyytymätön elämäänsä. No ehkä siitä olisi pitänyt huomata.

Keski-iän kriisiin KUULUU se, että on tyytymätön elämäänsä. Silti kaikki kriiseilijät eivät ratkaise tyytymättömyyttään vaihtamalla puolisoa, vaan vaihtamalla harrastuksia, töitä, tai menemällä terapiaan.

Ap kysyi, miten en huomannut, että suhde vetelee viimeisiään. En, koska minusta parisuhde ei vedellyt viimeisiään, mies vain kipuili sitä, ettei halua sellaista arkea, mitä hän vietti.

Arkeaan voi vaihtaa rikkomatta perhettä.

Joo, niin voikin vaihtaa arkea rikkomatta perhettä, mutta miehesi päätti toisin. Olisihan miehesi toki voinut kertoa vähän tarkemmin että missä hänen ajatukset menevät, niin olisit ehkä voinut auttaa häntä siinä arjen muuttamisessa. Mutta vaikuttaa siltä että hänellä oli jo suhde siihen toiseen ja helpompi oli lähteä kun jäädä. En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli. Huomasin kyllä, että mies on tyytymätön elämäänsä. Koko ajan valitti kaikkea töistä alkaen ja autoon päättyen. Valitti, ettei halua tällaista elämää, että tyhmien töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoon ja illalla nukkumaan. Lapset olivat siis alakoululaisia. Kritiikki ei kohdistunut minuun.

Olen aina uskonut sanonnan, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Ulkopuolisena ajattelin, että 45-vuotiaalle oli iskenyt keski-iän kriisi. Mies ratkaisi kriisinaä vaihtamalla minut toiseen. Ap voisi kertoa, mistä minun olisi pitänyt tämä nähdä?

Hmmm.....en ole ap, mutta sanot tuossa alussa että Huomasit että miehesi oli tyytymätön elämäänsä. No ehkä siitä olisi pitänyt huomata.

Keski-iän kriisiin KUULUU se, että on tyytymätön elämäänsä. Silti kaikki kriiseilijät eivät ratkaise tyytymättömyyttään vaihtamalla puolisoa, vaan vaihtamalla harrastuksia, töitä, tai menemällä terapiaan.

Ap kysyi, miten en huomannut, että suhde vetelee viimeisiään. En, koska minusta parisuhde ei vedellyt viimeisiään, mies vain kipuili sitä, ettei halua sellaista arkea, mitä hän vietti.

Arkeaan voi vaihtaa rikkomatta perhettä.

Joo, niin voikin vaihtaa arkea rikkomatta perhettä, mutta miehesi päätti toisin. Olisihan miehesi toki voinut kertoa vähän tarkemmin että missä hänen ajatukset menevät, niin olisit ehkä voinut auttaa häntä siinä arjen muuttamisessa. Mutta vaikuttaa siltä että hänellä oli jo suhde siihen toiseen ja helpompi oli lähteä kun jäädä. En tiedä.

No, se meni vähän monimutkaisemmin. Mies ei olisi lähtenyt, vaan pitänyt meidät molemmat. Minä tein lähtöpäätöksen.

Mies oli tyytymätön elämäänsä jo ennen kuin tapasi tuon toisen. Yritin auttaa keksimällä uusia harrastuksia yms. Mutta ei toisen puolesta voi elää, eikä etenkään voi vastuuta ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli. Huomasin kyllä, että mies on tyytymätön elämäänsä. Koko ajan valitti kaikkea töistä alkaen ja autoon päättyen. Valitti, ettei halua tällaista elämää, että tyhmien töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoon ja illalla nukkumaan. Lapset olivat siis alakoululaisia. Kritiikki ei kohdistunut minuun.

Olen aina uskonut sanonnan, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Ulkopuolisena ajattelin, että 45-vuotiaalle oli iskenyt keski-iän kriisi. Mies ratkaisi kriisinaä vaihtamalla minut toiseen. Ap voisi kertoa, mistä minun olisi pitänyt tämä nähdä?

Hmmm.....en ole ap, mutta sanot tuossa alussa että Huomasit että miehesi oli tyytymätön elämäänsä. No ehkä siitä olisi pitänyt huomata.

Keski-iän kriisiin KUULUU se, että on tyytymätön elämäänsä. Silti kaikki kriiseilijät eivät ratkaise tyytymättömyyttään vaihtamalla puolisoa, vaan vaihtamalla harrastuksia, töitä, tai menemällä terapiaan.

Ap kysyi, miten en huomannut, että suhde vetelee viimeisiään. En, koska minusta parisuhde ei vedellyt viimeisiään, mies vain kipuili sitä, ettei halua sellaista arkea, mitä hän vietti.

Arkeaan voi vaihtaa rikkomatta perhettä.

Joo, niin voikin vaihtaa arkea rikkomatta perhettä, mutta miehesi päätti toisin. Olisihan miehesi toki voinut kertoa vähän tarkemmin että missä hänen ajatukset menevät, niin olisit ehkä voinut auttaa häntä siinä arjen muuttamisessa. Mutta vaikuttaa siltä että hänellä oli jo suhde siihen toiseen ja helpompi oli lähteä kun jäädä. En tiedä.

No, se meni vähän monimutkaisemmin. Mies ei olisi lähtenyt, vaan pitänyt meidät molemmat. Minä tein lähtöpäätöksen.

Mies oli tyytymätön elämäänsä jo ennen kuin tapasi tuon toisen. Yritin auttaa keksimällä uusia harrastuksia yms. Mutta ei toisen puolesta voi elää, eikä etenkään voi vastuuta ottaa.

Totta, ei voikkaan, ja oikein teit kun päätit lopettaa teidän suhteen vaikka kipeetä varmaan tekikin. Eihän toista voi omistaa. Toivon että saat oman elämäsi rullaamaan ja löydät onnen myös itsellesi. Ja pyydän anteeksi jos vaikutin tuossa eka viestissä jotenkin sarkastiselta, ei ollut tarkoitus. Tsemppiä sinulle.

Vaimo vaan oli pakannut tavarat ja lähtenyt työmatkani aikana. Meni suoraan toisen luo.

Tullut puskista... no siinähän se lukee. Mies tuli puskista, jonkun muun kuin oman naisen puskista.

No tuli. Seksiä oli, ja hyvää sellaista. Muutenkin oltiin tyytyväisiä elämään, suunniteltiin yhteisiä eläkevuosia, lapset jo aikuisia.

Sitten mies yhtäkkiä ilmoitti rakastuneensa alaiseensa ja muutti kotoa. Alainen oli selvästi minua nuorempi yhäri.

Ei se ap niin ole, että jätetty aina on osasyyllinen tai "ansaitsee" tulla jätetyksi - niin sinä tunnut nyt yrittävän vääntää aloituksessasi mustaa valkoiseksi.

Kyllä sen nyksän ja naimisissa olevan vamppaajalla on moraalista vastuuta, toki suurin vastuu on puolisoaan pettävällä ja jättävällä.

Puskista tuli muinoin. Joka aamu suukoteltiin kun toinen lähti töihin. Ja aina kun nähtiin sukko ensimmäisenä toiselle. Myös joka yö sanottiin rakastavan toisiamme. Noh, yhtenä kauniina päivänä, töiden jälkeen ei tullutkaan sukkoa vaan ilmoitus että haluaa eron ja etsii kämppää. Aivan puskista tuli kun ei ollut mitään ongelmia ollut toviin.. No eipä mennyt kauaa kun muutti meidän yhteisestä kodista pois. Jonkin aikaa kesti ennenkuin selvisi että exä olikin suhteessa esimiehensä kanssa.

se oli se kaisaniemen viuhahtaja jolle avauduin.

Tunsin että jotain on pielessä, kyselin usein mieheltä mikä sinua vaivaa kun olet muuttunut. Hän vain sanoi että työmurheita, oli yrittäjä. Uskoin tämän. Pelehti minun selkäni takana puoli vuotta toisen naisen kanssa, ilmoitti puhelimessa perjantaina että ei tule kotiin, ihmettelin ja minä tokaisin onko sinulla toinen nainen. Hän kielsi, jankutin jankutin jankutin ja viimein myönsi että on toinen suhde. Mieheni teko oli raukkamainen, selkärangattoman nilviäisen tekemä. Meni pakoon h....ran.....sa luo ja sieltä sitten uskalsi viimein myöntää että oli toinen nainen. Tapahtuman jälkeen en ole voinut luottaa miehiin. Olimme yhdessä 14-vuotta. Tämä ex-mieheni oli näköjään epäluotettava, epärehellinen, selkärangaton nilviäinen, läheisriippuvainen koska hyppäsi suhteesta toiseen, teeskentelijä ja lista jatkukoon. Olen tajunnut vuosien jälkeen, että olin täysin väärän ihmisen kanssa, itse en pettänyt hänen luottamustaan koskaan, mutta hänelläpä oli oikeus pettää luottamus pahimmalla mahdollisella tavalla. On se kumma että toisilla on tällainen oikeus. Hukkasin elämääni väärän ihmisen kanssa 14-vuotta, voisinpa muuttaa nämä vuodet, olisin voinut tehdä jotain mukavampaa kuin hukata vuoteni tuollaisen teennäisen luuserin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli. Huomasin kyllä, että mies on tyytymätön elämäänsä. Koko ajan valitti kaikkea töistä alkaen ja autoon päättyen. Valitti, ettei halua tällaista elämää, että tyhmien töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoon ja illalla nukkumaan. Lapset olivat siis alakoululaisia. Kritiikki ei kohdistunut minuun.

Olen aina uskonut sanonnan, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Ulkopuolisena ajattelin, että 45-vuotiaalle oli iskenyt keski-iän kriisi. Mies ratkaisi kriisinaä vaihtamalla minut toiseen. Ap voisi kertoa, mistä minun olisi pitänyt tämä nähdä?

Hmmm.....en ole ap, mutta sanot tuossa alussa että Huomasit että miehesi oli tyytymätön elämäänsä. No ehkä siitä olisi pitänyt huomata.

Keski-iän kriisiin KUULUU se, että on tyytymätön elämäänsä. Silti kaikki kriiseilijät eivät ratkaise tyytymättömyyttään vaihtamalla puolisoa, vaan vaihtamalla harrastuksia, töitä, tai menemällä terapiaan.

Ap kysyi, miten en huomannut, että suhde vetelee viimeisiään. En, koska minusta parisuhde ei vedellyt viimeisiään, mies vain kipuili sitä, ettei halua sellaista arkea, mitä hän vietti.

Arkeaan voi vaihtaa rikkomatta perhettä.

Joo, niin voikin vaihtaa arkea rikkomatta perhettä, mutta miehesi päätti toisin. Olisihan miehesi toki voinut kertoa vähän tarkemmin että missä hänen ajatukset menevät, niin olisit ehkä voinut auttaa häntä siinä arjen muuttamisessa. Mutta vaikuttaa siltä että hänellä oli jo suhde siihen toiseen ja helpompi oli lähteä kun jäädä. En tiedä.

Kertokaas nyt millaisia realistisia mahdollisuuksia miehellä olisi ollut muuttaa arkeaan? Mitä olisi seurannut siitä, jos mies olisi halunnut töiden jälkeen mennä vaikka pitkälle lenkille, illalla kavereiden kanssa tuopille, viikonloppuisin kalareissulle? Vaimo olisi hoitanut mukisematta kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja lasten hoidon sekä nukuttamisen, ja tästä huolimatta vielä ylläpitänyt toimivaa seksielämää? Niinkö?

Lapsiperhe-elämä vaan ei ole tyydyttävää elämää kaikille. Käytännössä sitä vaan ei pääse karkuun kuin eroamalla, jos ne lapset nyt on tullut tehtyä.

Mä ihmettelen ihmisten tarvetta moralisoida ja arvostella parisuhteesta lähtijöitä.

Ei parisuhde ole mikään rangaistussiirtola. Jos parisuhteessa ei halua enää olla syystä X, siitä voi ja pitääkin lähteä.

En ainakaan itse haluaisi olla ihmisen kanssa, joka on suhteessa vain pakosta.

Identiteettikriisi johtaa usein myös parisuhdekriisiin. Vaikka puoliso ei ole syypää siihen että et ole onnellinen elämässäsi, niin monesti ero tulee kuitenkin. Joistain miehistä ei myöskään ole perheenisiksi vaikka se vaimo olisi kuka tahansa.

Naiset eivät osaa panostaa parisuhteisiinsa eikä todellakaan katsoa sinne peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli. Huomasin kyllä, että mies on tyytymätön elämäänsä. Koko ajan valitti kaikkea töistä alkaen ja autoon päättyen. Valitti, ettei halua tällaista elämää, että tyhmien töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoon ja illalla nukkumaan. Lapset olivat siis alakoululaisia. Kritiikki ei kohdistunut minuun.

Olen aina uskonut sanonnan, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Ulkopuolisena ajattelin, että 45-vuotiaalle oli iskenyt keski-iän kriisi. Mies ratkaisi kriisinaä vaihtamalla minut toiseen. Ap voisi kertoa, mistä minun olisi pitänyt tämä nähdä?

Hmmm.....en ole ap, mutta sanot tuossa alussa että Huomasit että miehesi oli tyytymätön elämäänsä. No ehkä siitä olisi pitänyt huomata.

Keski-iän kriisiin KUULUU se, että on tyytymätön elämäänsä. Silti kaikki kriiseilijät eivät ratkaise tyytymättömyyttään vaihtamalla puolisoa, vaan vaihtamalla harrastuksia, töitä, tai menemällä terapiaan.

Ap kysyi, miten en huomannut, että suhde vetelee viimeisiään. En, koska minusta parisuhde ei vedellyt viimeisiään, mies vain kipuili sitä, ettei halua sellaista arkea, mitä hän vietti.

Arkeaan voi vaihtaa rikkomatta perhettä.

Joo, niin voikin vaihtaa arkea rikkomatta perhettä, mutta miehesi päätti toisin. Olisihan miehesi toki voinut kertoa vähän tarkemmin että missä hänen ajatukset menevät, niin olisit ehkä voinut auttaa häntä siinä arjen muuttamisessa. Mutta vaikuttaa siltä että hänellä oli jo suhde siihen toiseen ja helpompi oli lähteä kun jäädä. En tiedä.

Kertokaas nyt millaisia realistisia mahdollisuuksia miehellä olisi ollut muuttaa arkeaan? Mitä olisi seurannut siitä, jos mies olisi halunnut töiden jälkeen mennä vaikka pitkälle lenkille, illalla kavereiden kanssa tuopille, viikonloppuisin kalareissulle? Vaimo olisi hoitanut mukisematta kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja lasten hoidon sekä nukuttamisen, ja tästä huolimatta vielä ylläpitänyt toimivaa seksielämää? Niinkö?

Lapsiperhe-elämä vaan ei ole tyydyttävää elämää kaikille. Käytännössä sitä vaan ei pääse karkuun kuin eroamalla, jos ne lapset nyt on tullut tehtyä.

Ei eroamalla pääse lapsiperhearkea pakoon. Eron jälkeenkin lapset on olemassa ja hoidettava.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin että jotain on pielessä, kyselin usein mieheltä mikä sinua vaivaa kun olet muuttunut. Hän vain sanoi että työmurheita, oli yrittäjä. Uskoin tämän. Pelehti minun selkäni takana puoli vuotta toisen naisen kanssa, ilmoitti puhelimessa perjantaina että ei tule kotiin, ihmettelin ja minä tokaisin onko sinulla toinen nainen. Hän kielsi, jankutin jankutin jankutin ja viimein myönsi että on toinen suhde. Mieheni teko oli raukkamainen, selkärangattoman nilviäisen tekemä. Meni pakoon h....ran.....sa luo ja sieltä sitten uskalsi viimein myöntää että oli toinen nainen. Tapahtuman jälkeen en ole voinut luottaa miehiin. Olimme yhdessä 14-vuotta. Tämä ex-mieheni oli näköjään epäluotettava, epärehellinen, selkärangaton nilviäinen, läheisriippuvainen koska hyppäsi suhteesta toiseen, teeskentelijä ja lista jatkukoon. Olen tajunnut vuosien jälkeen, että olin täysin väärän ihmisen kanssa, itse en pettänyt hänen luottamustaan koskaan, mutta hänelläpä oli oikeus pettää luottamus pahimmalla mahdollisella tavalla. On se kumma että toisilla on tällainen oikeus. Hukkasin elämääni väärän ihmisen kanssa 14-vuotta, voisinpa muuttaa nämä vuodet, olisin voinut tehdä jotain mukavampaa kuin hukata vuoteni tuollaisen teennäisen luuserin kanssa.

Älä sitten enää hukkaa sekuntiakaan tuohon kaiken nielevään katkeruuteen. Harvinaisen katkeraa ja vihantäyttämää tekstiä. Mennyt on mennyttä, get over it, jatka elämääsi.