Ei enää koskaan suljetulle
Ei enää koskaan psykoosia! Sen päätöksen olen tehnyt ja se pitää.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Millaista psykoosissa oleminen on? Kerro mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
Niitä on monenlaisia. Viime kerralla elin täysin päänsisäistä elämää, paitsi että siihen liittyi koko kylä äänineen. Valvoin öitä, kun ne luki mun ajatuksia ja puhui minulle sekä keskenään minusta. Siinä oli mukana naapureita, sukua ja lasten opettajia. Olivat lopulta laittamassa minua tä posta vankilaan. Aamulla päivystyksen kautta lanssilla hoitoon. Kyydissäkin äänet puhui ja päätteli mun olevan antikristus. Kuvittelin lapsemme morsettavan naapureille koputtamalla ja että sillä oli joku hätä. Siihen liittyi niin monenlaista. Kotonakin oli jotenkin minun syytä ja kaikki paha maailmassa. Kännykkäni sammui ja kun avasin sen, siinä näkyi itse paholaisen hahmo. Luulin, että mies jättää mut ja jään kotiini yksin eikä kukaan enää välitä. Muutun pedoksi pikkuhiljaa. Joudun omaan hel vettiini ja sen jälkeen maailmasta tulee hyvä paikka elää kaikille ihmisille. En edes kykene kuolemaan, vaan kidun iäisyyden nähden nälkää ja kipua. Ei ole ruokaa eikä rahaa. Ei ole autoa. En pääse kauppaan. Tv ja radio mykistyy. Puhelin lakkaa toimimasta. Sellainen skenaario pyöri päässäni ja lopulta aloin nähdä että farkkujen läpi kasvoi karvoja, olin muuttumassa saata naksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista psykoosissa oleminen on? Kerro mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
Niitä on monenlaisia. Viime kerralla elin täysin päänsisäistä elämää, paitsi että siihen liittyi koko kylä äänineen. Valvoin öitä, kun ne luki mun ajatuksia ja puhui minulle sekä keskenään minusta. Siinä oli mukana naapureita, sukua ja lasten opettajia. Olivat lopulta laittamassa minua tä posta vankilaan. Aamulla päivystyksen kautta lanssilla hoitoon. Kyydissäkin äänet puhui ja päätteli mun olevan antikristus. Kuvittelin lapsemme morsettavan naapureille koputtamalla ja että sillä oli joku hätä. Siihen liittyi niin monenlaista. Kotonakin oli jotenkin minun syytä ja kaikki paha maailmassa. Kännykkäni sammui ja kun avasin sen, siinä näkyi itse paholaisen hahmo. Luulin, että mies jättää mut ja jään kotiini yksin eikä kukaan enää välitä. Muutun pedoksi pikkuhiljaa. Joudun omaan hel vettiini ja sen jälkeen maailmasta tulee hyvä paikka elää kaikille ihmisille. En edes kykene kuolemaan, vaan kidun iäisyyden nähden nälkää ja kipua. Ei ole ruokaa eikä rahaa. Ei ole autoa. En pääse kauppaan. Tv ja radio mykistyy. Puhelin lakkaa toimimasta. Sellainen skenaario pyöri päässäni ja lopulta aloin nähdä että farkkujen läpi kasvoi karvoja, olin muuttumassa saata naksi.
Onko psykooseissa oikeasti noin eläväntuntuisia harhoja?
Kuinka miehesi kokee sairautesi? Siis voisin kuvitella, että pelottavaa puolisollekin.
Pelottava kokemus, toivottavasti voit paremmin, muista syödä lääkkeet, lähinnä niillä voidaan estää psykoosin uusiutuminen..
Miten voit olla noin varma, ettei enää psykoosia muka tule?
Itse olen psykoottinen ja ainakin kerran oon jonkinmoisessa psykoosissa ollut. En kylläkään ollut suljetulla koska hakeuduin itse hoitoon. Viimeksi pari vuotta sitten tuli joku outo psykoottinen kohtaus, joka kesti muutaman tunnin. Onneksi tuli aamulla ennen kuin muut oli hereillä koska en ollut kotona vaan ystävällä. Toisaalta parempi, etten ollut kotona yksin koska olisin varmaan tehnyt itselleni jotain.
Valitettavasti se ei taida olla sinun päätettävissäsi. Toivotaan parasta kuitenkin!
No onpas juttua. Onko totta vai lööperiä.
Zinccis toivottavast paranet joskus
Vierailija kirjoitti:
No onpas juttua. Onko totta vai lööperiä.
Mitä tarkoitat? Jos kysyt onko psykoosi, harhat ja mielen sairaudet totta niin kyllä, kyllä ovat.
Millaista psykoosissa oleminen on? Kerro mahdollisimman yksityiskohtaisesti.