Minulla on tuju, säännöllinen mielialalääkitys, mutta nyt taidan olla raskaana (rv 6)

Kannattais kyllä EHDOTTOMASTI kysästä sun hoitotaholta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattais kyllä EHDOTTOMASTI kysästä sun hoitotaholta.

Kysyn kyllä, mutta yötä vasten mahdotonta.

Ap

Teratologinen tietopalvelu - äidin lääkeneuvonta

https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/teratologinen-tiet…

Miksi et ole jo tehnyt raskaustestiä, jos kuukautisesi ovat jo 2 viikkoa myöhässä? Nyt kiireesti testiä ostamaan! Jos se on positiivinen, niin yhteys hoitavaan lääkäriin.

Mikä ehkäisy oli käytössä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ehkäisy oli käytössä?

Varmaan tamponi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ole jo tehnyt raskaustestiä, jos kuukautisesi ovat jo 2 viikkoa myöhässä? Nyt kiireesti testiä ostamaan! Jos se on positiivinen, niin yhteys hoitavaan lääkäriin.

Ensin ajattelin, että kuukautiseni ovat myöhässä stressin takia (lukuvuosi alkaa taas), mutta sitten havahduin, että olen odottanut jo aika kauan. Nyt väsyneenä olen varma, että olen raskaana.

Huomenna ostan testin.

Ap

Nyt teet niin, että soitat huomenna hoitavalle taholle, ja sitten keskustelette miten toimit. :)

Itse päädyin mielialaongelmien vuoksi keskeytykseen ja olen jäänyt sitä harmittelemaan, vaikka sen hetkisissä tiloissa se vaikutti vastuullisimmalta valinnalta. Yllätyraskaus sai aikaan todella kaoottisen sisäisen maailman, hormonit vaikutti minuun jotenkin hirveän intensiivisesti ja pahoinvointi sai heikkoon kuntoon. Tämä vaikutti varmasti suuresti päätökseen. Ajattelin, että sellaisessa tilassa oleva ei voisi onnistua lapsen kanssa. Nyt kun on "selväpäisempi" olo niin koen ihan erilailla, olisin varmasti selvinnyt hyvinkin loppujen lopuksi, olisi pitänyt vaan jaksaa kärsiä paha olo ja sekava pää. Nyt ainakin opin sen, että todella haluan lapsia ja että raskausaikana tulen olemaan erittäin sekava ja mielialat synkkenee. Siihen pitää osata hakea asianmukaista apua. Ehkä kohdallasi jos koet pystyväsi pääsemään kiinni siihen, että haluatko ottaa hänet todella vastaan tuli mitä tuli niin valitse vain sen perusteella. Itseäni harmittaa, että menin täysin rationalisoimaan kaiken ja ohitin pohjimmaiset tunteeni.

Hei Laura

Nyt kannattaa vältellä matkustamista joka aiheuttaa stressiä tässä tilanteessa, ota vaikka sairaslomaa, jos et saa muuten järjestettyä itsellesi aikaa. Olihan lapsen isä kuitenkin miehesi eikä ”se” vihtiläinen sankari?

Ap, jos luet tätä, niin kerro miten kävi. Pystyitkö lopettamaan lääkkeet ja etenikö raskaus hyvin? 

Olen itse samassa tilanteessa ja odotan ensi viikkoa, että saisin puhuttua lääkärin kanssa. Lääkkeinä voxra ja SSRI. Ainakaan niitä ei ollut tuolla teratogeenien listalla, mutta toisaalta pakkauksissa lukee, ettei suositella raskauden aikana. 

Taidat olla raskaana ja silti tiedät viikot.

Natriumvalproaatti (esim. Deprakine), jota käytetään kaksisuuntaisen mielialahäirön hoidossa, taitaa olla ainoa psyykenlääke, jonka käyttöön liittyy isoja riskejä (epämuodostumia) sikiön kannalta. Kaikkien muiden psyykenlääkkeiden riski on sikiön kannalta relatiivinen. Litium, joka on myös erinomainen lääke kasisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, on taas imetysaikana riski vauvalle. Mutta vastikkeillakin vauva kehittyy ihan hienosti.

Kiitos vastauksesta! Tavalliset mielialalääkkeet, kuten SSRi ovat tosi yleisiä. Luulisi, että tälläkin palstalla olisi useita naisia, jotka ovat käyttäneet niitä raskaana ollessaan. Olisi huojentavaa kuulla kokemuksista

-Eri

Pystytkö kasvattamaan ja huolehtimaan lasta? Abortti?

Onko ap edes ollut yhdynnässä?

Minulle lääkäri sanoi, ettei tarvitse lopettaa SSRI-lääkitystä ainakaan alkuraskauden aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Tavalliset mielialalääkkeet, kuten SSRi ovat tosi yleisiä. Luulisi, että tälläkin palstalla olisi useita naisia, jotka ovat käyttäneet niitä raskaana ollessaan. Olisi huojentavaa kuulla kokemuksista

-Eri

Minulla on kokemus muttei välttämättä sellainen minkä haluat kuulla.

Odottaessani toista lasta, olin univelkainen esikoisen takia. En saanut levätä taaperon kanssa ollenkaan ja mies oli täysin hyödytön, ei tukiverkkoa.

Sairastuin raskausajan masennukseen ja lääkäri sai minut suostuteltua aloittamaan ssri:t n. puolivälissä raskautta.

Se lääkäri ja tämä päätös, pilasi minun, lapseni ja koko perheen elämän. Kadun sitä eniten elämässäni. Lapsestani ei tullut terve, hän on nk erityislapsi. Olen varma etelääkkeet vaurioittivat hänen aivojaan.

Lapseni on nyt 15v eikä ole tervettä päivää nähnyt. Mies lähti litomaaan. En pysty pitämään työpaikkaa kun lapsen takia jatkuvia poissaoloja. Jatkuvasti käyntejä milloin missäkin tutkimuksessa, terapiassa jne, ei pärjää koulussa, ei osaa mitään. Koko ajan huonoa palautetta, ongelmia.

Lapsestani ei tullut terve enkä jaksaisi elää näin. Tämä on pilannut koko perheeni elämän. Lapseni saattaa elää tällä maapallolla vielä 80v, en tiedä pärjääkö koskaan omillaan asuen. Vain koska en pystynyt olemaan syömättä lääkkeitä muutamaa kuukautta. Kadun niin paljon.

Todella ikävää! Muistatko enää, mikä lääke ja oliko iso annos? Tämä ei sinua varmaan lohduta, mutta  nykyään on niin, että SSRI-lääkkeet pyritään lopettamaan viimeistään viimeisellä kolmanneksella.

Onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia?

Miksi ette huolehdi ehkäisystä jos noin hevit lääkkeet? Hoitakaa itsenne ensin kuntoon ja sitten vasta miettimään vanhemmuutta