Lue keskustelun säännöt.
Työttömän kadehdittu elämä
31.08.2020 |
"Nousen aamuisin niin kuin kaikki muutkin ja katson sitten selivänkö hengissä iltaan asti. Se on kokopäivätyötä. Ei kahvitaukoja, ei viikonloppuja, ei etuja eikä lomia." Paul Austeria ja niin totta!!!! Hyvin kuvattu työttömän päivän tunnelmat, ainakin jos työttömyys on pitkittynyt eikä voi lekotella millään leveällä ansiosidonnaisella...
Kommentit (10)
Höpö höpö. Kyllä minä otan viikonloput loman kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on perhe, joka tuo merkitystä elämään. Välillä vaan tuntuu että heidänkin olisi parempi ilman mua.
Ei ole kadehdittavaa.
Ja rahat ei riitä mihinkään.
No minä ainakin nautin huomattavasti enemmän työttömänä olemisesta, kun nyt työllistettynä. Toki rahaa tuli niukalti, mutta eipä elämäni ole koskaan kovin kallista ollutkaan. Nyt toki jää rahaa aika roimasti säästöön.
Riippuu muustakin elämäntilanteesta. Ei kaikilla työttömillä ole pikkurahasta pulaa. Ja raha taas mahdollistaa monenmoista puuhaa, mikä voittaa työnteon helposti. Jotkut jopa tuntevat elämänsä hyväksi niukalla toimeentulollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka vaan voi koska vaan ryhtyä työttömäksi.
Työlliseksi ryhtyminen on paljon vaikeampaa, ja kyllähän sen oikeasti jokainen töissä oleva tietää.
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaan voi koska vaan ryhtyä työttömäksi.
Työlliseksi ryhtyminen on paljon vaikeampaa, ja kyllähän sen oikeasti jokainen töissä oleva tietää.
Minut on aina sukulaiset ja tutut pakottanut heille töihin jos omalla alalla ei ole töitä . eli en tiedä työttömyydestä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen 500e suojaosan verran keikkaduunia ja nostan täyden työkkärin massin. Täydestä asumistuesta leikkaantuu 35e.
Vuokran ja muiden laskujen jälkeen jää 815e/kk lapaan.
Ei tää ny niin kamalaa ole.
3-4 työvuoroa kuussa.
- Iisi livin
No jos ei ole perhettä, rahaa, ystäviäkään enää, ei edes terveyttä, nii naika hyvin on kuvattu just nuo tunnelmat. Aikaa on, mut ei rahaa mihinkään kuin kotona istumiseen yksin ja työkkärin hyppyytettävänä ei todellakaan kivaa. Ja tykkään olla paljon yksinkin, mut en nyt ihan aina haluisi minäkään sentään olla, arjet ja pyhät, vuodesta toiseen.
Työttömillä on todellista resilienssiä, sellaista mistä suojatyölampaat voivat vain unelmoida.