Oletko päässyt yli jostain ihmisestä ja sen ilkeydestä
siten että olet sisäistänyt että kyseinen ihminen on henkisesti hyvin sairas ja et voi asialle mitään ja se ei muuksi muutu? Mulla on kaksi tällaista hyvin sairasta ihmistä ollut riesana. Pääsin heistä eroon katkaisemalla kaikki välit ja enemmän säälin niitä, jotka joutuvat heidän kanssaan olla tekemisissä jatkuvasti. Vieläkin tosin hmetyttää, miten osaavat vetää terveen roolia työyhteisössä ja muualla. On ollut valaisevaa nähdä kuinka pahuuden ja henkisen sairauden voi peittää niin taitavasti.
Kommentit (12)
Kyllä olen puolison sisaresta. Elämä paljon helpompaa ilman hänen ilkeyksiään ja jatkuvaa kateutta ja arvostelua. Aiemmin jatkuvassa jännityksessä että mitähän pa..aa sieltä nyt tulee.
Aikansa vatvottua tuo on hyvä päätös asialle.
Et voi käsittää siksi, ettet ole sisäistänyt omaa pahuuttasi. Projisointia tuo vaan on, ei se ihmeellisempää. Et ole yksisarvinen vaan ihan samanlainen nisäkäs kuin tämä kummastelemasi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Et voi käsittää siksi, ettet ole sisäistänyt omaa pahuuttasi. Projisointia tuo vaan on, ei se ihmeellisempää. Et ole yksisarvinen vaan ihan samanlainen nisäkäs kuin tämä kummastelemasi ihminen.
En ole paha ihminen. Huonoja puolia löytyy kuten kaikista, mutta paha en ole.
Ap
Olen päässyt yli vaikkakin siinä meni n, 4v aikaa. Joskus luulin että se ahdistus ja viha ei lopu koskaan, mutta niin vaan aika auttoi. Kyseessä oli ex mies.
Olen. Ja olen ihmetellyt samaa. Kesti kauan päästä yli ja edelleen olen varovainen.
Pidän etäisyyttä, soitonesto, otan yhteyttä itse silloin kun haluan. Kevyt olo kun päättää itse milloin on yhteydessä näihin kajahtaneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt yli vaikkakin siinä meni n, 4v aikaa. Joskus luulin että se ahdistus ja viha ei lopu koskaan, mutta niin vaan aika auttoi. Kyseessä oli ex mies.
On päässyt yli sellaisesta ajattelusta, että paha ihminen tulisi järkiinsä ja ymmärtäisi miten ilkeä on. Ei sitä päivää tule. Se on ollut käänteentekevää toipumisessa. Ap
Olen, useistakin. Yksi sitkeä tapaus otti ja kuoli tuossa pari päivää sitten, ei merkinnyt minulle enää mitään kuollessaan. Leikkasin pihaltansa liljoja maljakkoon poismenon johdosta, tuossa ne ovat kauniisti pöydällä juhlistamassa tapahtumaa. Moni muukin on kuulemani mukaan tyytyväinen.
Psykopaattia ei voi parantaa, se on hyvä sisäistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi käsittää siksi, ettet ole sisäistänyt omaa pahuuttasi. Projisointia tuo vaan on, ei se ihmeellisempää. Et ole yksisarvinen vaan ihan samanlainen nisäkäs kuin tämä kummastelemasi ihminen.
En ole paha ihminen. Huonoja puolia löytyy kuten kaikista, mutta paha en ole.
Ap
Aivosi ehtivät vielä kehittyä ajattelemaan asioita kunnolla, jos ikää on 20v.
No en pääse eroon. Sadisti psykopaatti lapsenhakkaaja vanhempani on kiusannut mua koko elämäni ajan. Ja kyllä, minä olen laittanut välit poikki mutta keksii keinot miten välikäsien kautta kiusata ja uhkailla. On pahoinpidellyt minua lukemattomia kertoja.
Saan (joudun) kärsimään tästä hullusta kyllä loppuun asti.