Miksi vääryyksiä kokeneet jätetään yksin?

Kirjoitatko äitisuhteestasi?

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

En halua vaientaa. En myöskään halua pitää seuraa ja kuunnella vääryyksiä kokenutta, jos asia on sellainen jonka korjaaminen ei ole minun vallassani. Tuhlaisin vaan meidän kummankin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitatko äitisuhteestasi?

En, vaan eräs taho ei halua myöntää omia virheitään, mistä kärsin myös terveydellisesti, ja en saa sitä asiaa mitenkään muutettua/korjattua, enkä saa mistään apuakaan siihen asiaan, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta totuudet, oikeus ja mitä oikeasti on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Näinhän se ikävä kyllä taitaa olla. Mutta entäs sitten, kun terveyskin on mennyt, eikä sitä asiaa haluta myöntää eikä korjata? Onko yhtään ajateltu sitä, miltä tästä yksinäisestä tuntuu? Onko se oikeudenmukaista silloinkin, että mikään taho ei tähän asiaan puutu? (Yksittäisen ihmisen on vähän vaikea puuttuakaan asioihin, mutta olisihan sellainen taho oltava olemassa, joka ei antaisi vääryyksien enää jatkuakaan. Jokaisen ihmisen elämä ja terveys on nimittäin tärkeä ja ketään ei saisi kohdella huonosti. Ja kaikkien terveys pitäisi asianmukaisesti hoitaa kuitenkin ja virheistäkin pitäisi pystyä kantamaan vastuuta. Kaikki ei tunnu siihen pystyvän, niin toiset siitä sitten kärsii.)

Vääryydet vaatitivat oikomista. Oikominen vaatii voimia. Pääsee vähemmällä, kun sulkee silmänsä vääryyksiltä, joita ei pysty korjaamaan. Esimerkiksi kärsineen mielenterveyden korjaaminen on projekti, johon moni ei jaksa ryhtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Näinhän se ikävä kyllä taitaa olla. Mutta entäs sitten, kun terveyskin on mennyt, eikä sitä asiaa haluta myöntää eikä korjata? Onko yhtään ajateltu sitä, miltä tästä yksinäisestä tuntuu? Onko se oikeudenmukaista silloinkin, että mikään taho ei tähän asiaan puutu? (Yksittäisen ihmisen on vähän vaikea puuttuakaan asioihin, mutta olisihan sellainen taho oltava olemassa, joka ei antaisi vääryyksien enää jatkuakaan. Jokaisen ihmisen elämä ja terveys on nimittäin tärkeä ja ketään ei saisi kohdella huonosti. Ja kaikkien terveys pitäisi asianmukaisesti hoitaa kuitenkin ja virheistäkin pitäisi pystyä kantamaan vastuuta. Kaikki ei tunnu siihen pystyvän, niin toiset siitä sitten kärsii.)

Hoitovirheissä auttaa potilasasiamies.

Lainopillisissa vääryyksissä auttaa oikeusavustaja.

Iso osa elämän vääryyksistä ja epoikeudenmukaisuuksista ei ole suoraan kenenkään vastuulla. Välillisesti on meidän kaikkien vastuulla.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Näinhän se ikävä kyllä taitaa olla. Mutta entäs sitten, kun terveyskin on mennyt, eikä sitä asiaa haluta myöntää eikä korjata? Onko yhtään ajateltu sitä, miltä tästä yksinäisestä tuntuu? Onko se oikeudenmukaista silloinkin, että mikään taho ei tähän asiaan puutu? (Yksittäisen ihmisen on vähän vaikea puuttuakaan asioihin, mutta olisihan sellainen taho oltava olemassa, joka ei antaisi vääryyksien enää jatkuakaan. Jokaisen ihmisen elämä ja terveys on nimittäin tärkeä ja ketään ei saisi kohdella huonosti. Ja kaikkien terveys pitäisi asianmukaisesti hoitaa kuitenkin ja virheistäkin pitäisi pystyä kantamaan vastuuta. Kaikki ei tunnu siihen pystyvän, niin toiset siitä sitten kärsii.)

Hoitovirheissä auttaa potilasasiamies.

Lainopillisissa vääryyksissä auttaa oikeusavustaja.

Iso osa elämän vääryyksistä ja epoikeudenmukaisuuksista ei ole suoraan kenenkään vastuulla. Välillisesti on meidän kaikkien vastuulla.

Niin... Mutta (usein?) asioita voidaan selitellä monella eri tavalla, ja kirjata nämä asiat mustaa valkoisella, niin mitään ei enää saa selville myöhemmin, miten se asia on oikeasti ollut ja asioiden selvittelyä pitkitetään. Näin ollen ei pysty enää jälkikäteen selvittämään, mitä oikeasti on tapahtunut.

Näissä tapauksissa potilasasiamiehistä tai oikeusavustajista ei välttämättä apua ole, eikä heitä välttämättä kiinnosta olla apuna selvittelyissä muutenkaan tällaisessa tilanteessa. Näin ollen tämä yksinäinen jää yksin niiden asioiden kanssa ja lisäksi terveyden menettäneenä. Eli ei aina tapahdu oikeus niin kuin kuvitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Täh! kuulostat itsekeskeiseltä, ei minulle tulisi mieleenkään käyttäytyä näin.

Jokainen voisi lakata itse tekemästä vääryyttä toisille.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Näinhän se ikävä kyllä taitaa olla. Mutta entäs sitten, kun terveyskin on mennyt, eikä sitä asiaa haluta myöntää eikä korjata? Onko yhtään ajateltu sitä, miltä tästä yksinäisestä tuntuu? Onko se oikeudenmukaista silloinkin, että mikään taho ei tähän asiaan puutu? (Yksittäisen ihmisen on vähän vaikea puuttuakaan asioihin, mutta olisihan sellainen taho oltava olemassa, joka ei antaisi vääryyksien enää jatkuakaan. Jokaisen ihmisen elämä ja terveys on nimittäin tärkeä ja ketään ei saisi kohdella huonosti. Ja kaikkien terveys pitäisi asianmukaisesti hoitaa kuitenkin ja virheistäkin pitäisi pystyä kantamaan vastuuta. Kaikki ei tunnu siihen pystyvän, niin toiset siitä sitten kärsii.)

Hoitovirheissä auttaa potilasasiamies.

Lainopillisissa vääryyksissä auttaa oikeusavustaja.

Iso osa elämän vääryyksistä ja epoikeudenmukaisuuksista ei ole suoraan kenenkään vastuulla. Välillisesti on meidän kaikkien vastuulla.

Niin... Mutta (usein?) asioita voidaan selitellä monella eri tavalla, ja kirjata nämä asiat mustaa valkoisella, niin mitään ei enää saa selville myöhemmin, miten se asia on oikeasti ollut ja asioiden selvittelyä pitkitetään. Näin ollen ei pysty enää jälkikäteen selvittämään, mitä oikeasti on tapahtunut.

Näissä tapauksissa potilasasiamiehistä tai oikeusavustajista ei välttämättä apua ole, eikä heitä välttämättä kiinnosta olla apuna selvittelyissä muutenkaan tällaisessa tilanteessa. Näin ollen tämä yksinäinen jää yksin niiden asioiden kanssa ja lisäksi terveyden menettäneenä. Eli ei aina tapahdu oikeus niin kuin kuvitellaan.

Ikävä tilanne sitten. Mutta kukaan ei pysty muuttamaan asiaa paremmaksi olemalla vääryyttä kokeneen seurassa ja kuuntelemalla hänen murheitaan. Ihmisillä on omat elämänsä ja jokainen elää omansa niin kuin parhaiten osaa ja pystyy. Ei kannata ottaa omien murheidensa lisäksi taakakseen vielä omaa surkeuttaan valittavaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Näinhän se ikävä kyllä taitaa olla. Mutta entäs sitten, kun terveyskin on mennyt, eikä sitä asiaa haluta myöntää eikä korjata? Onko yhtään ajateltu sitä, miltä tästä yksinäisestä tuntuu? Onko se oikeudenmukaista silloinkin, että mikään taho ei tähän asiaan puutu? (Yksittäisen ihmisen on vähän vaikea puuttuakaan asioihin, mutta olisihan sellainen taho oltava olemassa, joka ei antaisi vääryyksien enää jatkuakaan. Jokaisen ihmisen elämä ja terveys on nimittäin tärkeä ja ketään ei saisi kohdella huonosti. Ja kaikkien terveys pitäisi asianmukaisesti hoitaa kuitenkin ja virheistäkin pitäisi pystyä kantamaan vastuuta. Kaikki ei tunnu siihen pystyvän, niin toiset siitä sitten kärsii.)

Hoitovirheissä auttaa potilasasiamies.

Lainopillisissa vääryyksissä auttaa oikeusavustaja.

Iso osa elämän vääryyksistä ja epoikeudenmukaisuuksista ei ole suoraan kenenkään vastuulla. Välillisesti on meidän kaikkien vastuulla.

Niin... Mutta (usein?) asioita voidaan selitellä monella eri tavalla, ja kirjata nämä asiat mustaa valkoisella, niin mitään ei enää saa selville myöhemmin, miten se asia on oikeasti ollut ja asioiden selvittelyä pitkitetään. Näin ollen ei pysty enää jälkikäteen selvittämään, mitä oikeasti on tapahtunut.

Näissä tapauksissa potilasasiamiehistä tai oikeusavustajista ei välttämättä apua ole, eikä heitä välttämättä kiinnosta olla apuna selvittelyissä muutenkaan tällaisessa tilanteessa. Näin ollen tämä yksinäinen jää yksin niiden asioiden kanssa ja lisäksi terveyden menettäneenä. Eli ei aina tapahdu oikeus niin kuin kuvitellaan.

Niin, ja kyllä niitä virheiden tekijöitä on, että aina joku on sen virheen tehnyt; joko yksittäinen henkilö tai virheitä tehdään kollektiivisesti. Oli miten vain, niin näin ei saisi olla. Ja ihmiskuntaa luulisi kiinnostavan, että kukaan ei joutuisi kärsimään turhaan, ja että kaikki saisivat oikeutta. Näin ollen asioihin pitäisi jonkun tahon puuttua ja olla kiinnostunut, mitä täällä yhteiskunnassa todella tapahtuu. Miksi näin ei kuitenkaan aina ole?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voisi lakata itse tekemästä vääryyttä toisille.

Näin juuri!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitatko äitisuhteestasi?

En, vaan eräs taho ei halua myöntää omia virheitään, mistä kärsin myös terveydellisesti, ja en saa sitä asiaa mitenkään muutettua/korjattua, enkä saa mistään apuakaan siihen asiaan, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta totuudet, oikeus ja mitä oikeasti on tapahtunut.

Silloin jäljelle jää vain vdduilu, voit vdduilla kus.i.päille, jos et asioita saa korjattua. Tietävät kuitenkin mitä tuli tehtyä. (kun saavat kuulla siitä joka päivä)

Zinc

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Näinhän se ikävä kyllä taitaa olla. Mutta entäs sitten, kun terveyskin on mennyt, eikä sitä asiaa haluta myöntää eikä korjata? Onko yhtään ajateltu sitä, miltä tästä yksinäisestä tuntuu? Onko se oikeudenmukaista silloinkin, että mikään taho ei tähän asiaan puutu? (Yksittäisen ihmisen on vähän vaikea puuttuakaan asioihin, mutta olisihan sellainen taho oltava olemassa, joka ei antaisi vääryyksien enää jatkuakaan. Jokaisen ihmisen elämä ja terveys on nimittäin tärkeä ja ketään ei saisi kohdella huonosti. Ja kaikkien terveys pitäisi asianmukaisesti hoitaa kuitenkin ja virheistäkin pitäisi pystyä kantamaan vastuuta. Kaikki ei tunnu siihen pystyvän, niin toiset siitä sitten kärsii.)

Hoitovirheissä auttaa potilasasiamies.

Lainopillisissa vääryyksissä auttaa oikeusavustaja.

Iso osa elämän vääryyksistä ja epoikeudenmukaisuuksista ei ole suoraan kenenkään vastuulla. Välillisesti on meidän kaikkien vastuulla.

Niin... Mutta (usein?) asioita voidaan selitellä monella eri tavalla, ja kirjata nämä asiat mustaa valkoisella, niin mitään ei enää saa selville myöhemmin, miten se asia on oikeasti ollut ja asioiden selvittelyä pitkitetään. Näin ollen ei pysty enää jälkikäteen selvittämään, mitä oikeasti on tapahtunut.

Näissä tapauksissa potilasasiamiehistä tai oikeusavustajista ei välttämättä apua ole, eikä heitä välttämättä kiinnosta olla apuna selvittelyissä muutenkaan tällaisessa tilanteessa. Näin ollen tämä yksinäinen jää yksin niiden asioiden kanssa ja lisäksi terveyden menettäneenä. Eli ei aina tapahdu oikeus niin kuin kuvitellaan.

Ikävä tilanne sitten. Mutta kukaan ei pysty muuttamaan asiaa paremmaksi olemalla vääryyttä kokeneen seurassa ja kuuntelemalla hänen murheitaan. Ihmisillä on omat elämänsä ja jokainen elää omansa niin kuin parhaiten osaa ja pystyy. Ei kannata ottaa omien murheidensa lisäksi taakakseen vielä omaa surkeuttaan valittavaa ihmistä.

Mutta nämä omat murheet eivä varmaan ole kenenkään aiheuttamia varsinaisesti? Että joku taho tms. tekisi jotain pahaakin itselle? Mutta mielestäsi esim. kiusaamiseenkaan ei tarvitse puuttua, antaa kiusatun vain kärsiä, kun ei haluta taakkaa omien murheiden lisäksi?

suomalaisista ei muutenkaan ole auttajiksi. jos joku tarvisi apua vaikka kadulla niin eivät osaa kuin tuijottaa. sitten kun yksi menee auttamaan niin tullaan polleena kyselemään mitäs täällä tapahtuu. lampaat..

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Näinhän se ikävä kyllä taitaa olla. Mutta entäs sitten, kun terveyskin on mennyt, eikä sitä asiaa haluta myöntää eikä korjata? Onko yhtään ajateltu sitä, miltä tästä yksinäisestä tuntuu? Onko se oikeudenmukaista silloinkin, että mikään taho ei tähän asiaan puutu? (Yksittäisen ihmisen on vähän vaikea puuttuakaan asioihin, mutta olisihan sellainen taho oltava olemassa, joka ei antaisi vääryyksien enää jatkuakaan. Jokaisen ihmisen elämä ja terveys on nimittäin tärkeä ja ketään ei saisi kohdella huonosti. Ja kaikkien terveys pitäisi asianmukaisesti hoitaa kuitenkin ja virheistäkin pitäisi pystyä kantamaan vastuuta. Kaikki ei tunnu siihen pystyvän, niin toiset siitä sitten kärsii.)

Hoitovirheissä auttaa potilasasiamies.

Lainopillisissa vääryyksissä auttaa oikeusavustaja.

Iso osa elämän vääryyksistä ja epoikeudenmukaisuuksista ei ole suoraan kenenkään vastuulla. Välillisesti on meidän kaikkien vastuulla.

Niin... Mutta (usein?) asioita voidaan selitellä monella eri tavalla, ja kirjata nämä asiat mustaa valkoisella, niin mitään ei enää saa selville myöhemmin, miten se asia on oikeasti ollut ja asioiden selvittelyä pitkitetään. Näin ollen ei pysty enää jälkikäteen selvittämään, mitä oikeasti on tapahtunut.

Näissä tapauksissa potilasasiamiehistä tai oikeusavustajista ei välttämättä apua ole, eikä heitä välttämättä kiinnosta olla apuna selvittelyissä muutenkaan tällaisessa tilanteessa. Näin ollen tämä yksinäinen jää yksin niiden asioiden kanssa ja lisäksi terveyden menettäneenä. Eli ei aina tapahdu oikeus niin kuin kuvitellaan.

Ikävä tilanne sitten. Mutta kukaan ei pysty muuttamaan asiaa paremmaksi olemalla vääryyttä kokeneen seurassa ja kuuntelemalla hänen murheitaan. Ihmisillä on omat elämänsä ja jokainen elää omansa niin kuin parhaiten osaa ja pystyy. Ei kannata ottaa omien murheidensa lisäksi taakakseen vielä omaa surkeuttaan valittavaa ihmistä.

Mutta nämä omat murheet eivä varmaan ole kenenkään aiheuttamia varsinaisesti? Että joku taho tms. tekisi jotain pahaakin itselle? Mutta mielestäsi esim. kiusaamiseenkaan ei tarvitse puuttua, antaa kiusatun vain kärsiä, kun ei haluta taakkaa omien murheiden lisäksi?

Tällaisessakin tilanteessa monen ihmisen elämä ja terveys saattaa mennä ehkäpä lopullisesti, ja se sitten on ok vai? Kun ei mikään taho halua puuttuakaan asiaan, varsinkaan ajoissa, että näin ei kävisi. Antaa kaiken jatkua vaan...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitatko äitisuhteestasi?

En, vaan eräs taho ei halua myöntää omia virheitään, mistä kärsin myös terveydellisesti, ja en saa sitä asiaa mitenkään muutettua/korjattua, enkä saa mistään apuakaan siihen asiaan, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta totuudet, oikeus ja mitä oikeasti on tapahtunut.

Silloin jäljelle jää vain vdduilu, voit vdduilla kus.i.päille, jos et asioita saa korjattua. Tietävät kuitenkin mitä tuli tehtyä. (kun saavat kuulla siitä joka päivä)

Zinc

En ihan tuostakaan ratkaisusta tykkää, kun ei se vdduilukaan asioita paranna mitenkään. Henk.kohtaisesti toivoisin asioiden huomaamista ajoissa, että asianosaiset pyytäisivät anteeksi ja sitten korjataan asioita, mitä vielä voidaan. Eli ei ainakaan lähdettäisi peittelemään asioita tms. Ja jos näin ei tapahdu, niin sitten joku ulkopuolinen taho tulisi avuksi, että asiat selviää. Ei siis niin, että asioiden annetaan vain jatkua.

Vuosia sitten mun kohdallani tehtiin sairaalassa hoitovirhe. Sen seurauksena menetin toisen munuaiseni ja hengenlähtö oli todella lähellä. Olin kolme viikkoa sairaalassa ja toipuminen ja kuntoutuminen kesti lähes vuoden. Mulle kyllä kerrottiin, että kyseessä oli hoitovirhe ja olisin varmaan saanunut potilasasiamihen avukseni, jos olisin halunnut tehdä siitä kantelun. Ensimmäisen puolen vuoden aikana koitin vain saada voimani ja elämäni takaisin ja vasta seuraavana vuonna olin valmis tilaamaan potilasasiakirjani. Siellähän se luki mustaa valkoisella, mitä oli tehty. Tai pikemminkn, mitä ei oltu tehty. Mietin siinä vaiheessa, mitä tehdä. Olisin voinut saada rahallisen korvauksen, mutta mitä mä sillä rahalla olisin tehnyt? Matkustanut Intiaan ja ostanut joltain köyhältä itselleni siirtomunuaisen? 

Päätin jättää asian sikseen. En halunnut enää edes muistella koko tapahtumasarjaa. Arvet, joita kehossani on sen painajaisen jäljiltä, olivat nekin jo haalistumassa. Päätin asennoitua niin, että mulla sattui vain käymään ihan helvetin paska tsägä, mutta onneksi selvisin kuitenkin hengissä. 

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä haluta vaientaa, heitä ei vain jaksa tietyn pisteen jälkeen enää kuunnella. Siinä missä ko henkilö velloo ehkä pitkäänkin niissä traumoissaan, ei muut vain jaksa kuunnella koska he ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin sinun kokemastasi vääryydestä huolimatta.

Näinhän se ikävä kyllä taitaa olla. Mutta entäs sitten, kun terveyskin on mennyt, eikä sitä asiaa haluta myöntää eikä korjata? Onko yhtään ajateltu sitä, miltä tästä yksinäisestä tuntuu? Onko se oikeudenmukaista silloinkin, että mikään taho ei tähän asiaan puutu? (Yksittäisen ihmisen on vähän vaikea puuttuakaan asioihin, mutta olisihan sellainen taho oltava olemassa, joka ei antaisi vääryyksien enää jatkuakaan. Jokaisen ihmisen elämä ja terveys on nimittäin tärkeä ja ketään ei saisi kohdella huonosti. Ja kaikkien terveys pitäisi asianmukaisesti hoitaa kuitenkin ja virheistäkin pitäisi pystyä kantamaan vastuuta. Kaikki ei tunnu siihen pystyvän, niin toiset siitä sitten kärsii.)

Hoitovirheissä auttaa potilasasiamies.

Lainopillisissa vääryyksissä auttaa oikeusavustaja.

Iso osa elämän vääryyksistä ja epoikeudenmukaisuuksista ei ole suoraan kenenkään vastuulla. Välillisesti on meidän kaikkien vastuulla.

Niin... Mutta (usein?) asioita voidaan selitellä monella eri tavalla, ja kirjata nämä asiat mustaa valkoisella, niin mitään ei enää saa selville myöhemmin, miten se asia on oikeasti ollut ja asioiden selvittelyä pitkitetään. Näin ollen ei pysty enää jälkikäteen selvittämään, mitä oikeasti on tapahtunut.

Näissä tapauksissa potilasasiamiehistä tai oikeusavustajista ei välttämättä apua ole, eikä heitä välttämättä kiinnosta olla apuna selvittelyissä muutenkaan tällaisessa tilanteessa. Näin ollen tämä yksinäinen jää yksin niiden asioiden kanssa ja lisäksi terveyden menettäneenä. Eli ei aina tapahdu oikeus niin kuin kuvitellaan.

Ikävä tilanne sitten. Mutta kukaan ei pysty muuttamaan asiaa paremmaksi olemalla vääryyttä kokeneen seurassa ja kuuntelemalla hänen murheitaan. Ihmisillä on omat elämänsä ja jokainen elää omansa niin kuin parhaiten osaa ja pystyy. Ei kannata ottaa omien murheidensa lisäksi taakakseen vielä omaa surkeuttaan valittavaa ihmistä.

Mutta nämä omat murheet eivä varmaan ole kenenkään aiheuttamia varsinaisesti? Että joku taho tms. tekisi jotain pahaakin itselle? Mutta mielestäsi esim. kiusaamiseenkaan ei tarvitse puuttua, antaa kiusatun vain kärsiä, kun ei haluta taakkaa omien murheiden lisäksi?

Olen puuttunut kiusaamiseen satoja kertoja. Jos kiusataan, kannattaa asia kertoa sellaiselle, joka voi siihen puuttua.