Onko teille muille käynyt niin että aikuistuttua ei yhteiselo enää lapsuudesta saakka olleiden ystävien kanssa toimi?
Ollaan oltu ystäviä yläasteelta asti ja vielä aikuisiässäkin aktiivisesti ns. parhaita ystäviä. Mutta huomaan ajatusmaailmojen ajautuneen täysin erilaisiksi, päinvastaisiksi monessa aiheessa. En itse enää juuri välitä pitää yhteyksiä mutta eipä tuo toinenkaan...
Kommentit (5)
Sillai on parempi ettei tunne ketään. Jos alkais ydinsota esim, niin sit ei tarvis suree ketään.
Onks s
Tottakai ystävyys muuttuu ja ihmiset muuttuvat, sehän on selvä. En itdekään ole samanlainen ihminen kuin 15 vuotiaana olin. En minä kuitenkaan ketään hylkää, vaan elän omaa elämääni. En tarvitse lapsellista ystävyyttä.
Muut kun perusti perheita ja itse jäin "ikisinkuksi", niin siinä vaiheessa ei ole ollut oikein enää mitään yhteistä näiden vanhojen kavereiden kanssa.
Mulla taas pysyvimmät kaverit tuntuu olevan ne, jotka oon tuntenut vauvasta asti. Muut ystävyyssuhteet ei oo kestänyt niin hyvin.
Enemmän sääntö kuin poikkeus tuo tuollainen. Vain yksi lapsuudesta peräisin oleva ystävä on jäänyt ja myös opiskeluaikaisista ystävistä suurin osa karsiutuu ajan myötä pois.