Voiko sosiaali- ja terveysalan ammattilainen hakea apua mielenterveysongelmiin?

Ehdottomasti pitää hakea apua, jos siihen on tarve. Sairaus kun ei katso ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pitää hakea apua, jos siihen on tarve. Sairaus kun ei katso ammattia.

Lisäksi erityisesti noissa hommissa on tärkeää, että ammattilainen on itse terve. Onhan se nyt ristiriitaista, jos ammattilainen itse kehottaa muita hakeaan rohkeasti apua ja sanoo, ettei sitä tarvitse hävetä, mutta itse sitten toimii aivan päinvastoin. 

Totta kai voi hakea, ei vaikuta uraan. Käyvät psykologitkin psykologilla.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi hakea, ei vaikuta uraan. Käyvät psykologitkin psykologilla.

Pitäisi vaikuttaa uraan. Mielisairas skitsofreenikko ei voi toimia diagnosoimassa tai terapoimassa muita.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi hakea, ei vaikuta uraan. Käyvät psykologitkin psykologilla.

Käyvätkö psykologit psykologeilla vain kevyesti reflektoimassa omaa työtään vai puhumassa isommistakin elämän ongelmista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi hakea, ei vaikuta uraan. Käyvät psykologitkin psykologilla.

Käyvätkö psykologit psykologeilla vain kevyesti reflektoimassa omaa työtään vai puhumassa isommistakin elämän ongelmista?

Tuskin mistään isoista. Eihän sitä työtä voi tehdä, jos on omia ongelmia.

Tottakai voi ja pitää ja kannattaa! Itse olen sh ja kärsinyt ajoittain aika voimakkaastakin ahdistuksesta. Olen hakenut ja saanut apua, minkä ansiosta olen pysynyt työkykyisenä.

Kannattaa käydä yksityisellä, eikä kertoa työterveydessä, vaikka tuskin haittaa vaikka kertookin. Jos selviää töistä vaikka lääkkeitten avulla, ei haittaa. Paljon on varsinkin luonnevikaisia alalla, jotka eivät ymmärrä omaa myrkyllisyyttään.

Itse olen työttömänä, kun en kykene psykiatristen ongelmien vuoksi tekemään hoitotyötä. Eläkkeelle en pääse, sairauspäivärahat käytetty. Kelan lääkärien mukaan olen kykenevä hoitamaan esim. vanhuksia, vaikka kärsin pakko-oireista, masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Saan välillä raivokohtauksia. Näin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi ja pitää ja kannattaa! Itse olen sh ja kärsinyt ajoittain aika voimakkaastakin ahdistuksesta. Olen hakenut ja saanut apua, minkä ansiosta olen pysynyt työkykyisenä.

Eikö tuossa tilanteessa kannattaisi vaihtaa vähemmän ahdistavalle alalle, kuulostaa pidemmän päälle raskaalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi ja pitää ja kannattaa! Itse olen sh ja kärsinyt ajoittain aika voimakkaastakin ahdistuksesta. Olen hakenut ja saanut apua, minkä ansiosta olen pysynyt työkykyisenä.

Eikö tuossa tilanteessa kannattaisi vaihtaa vähemmän ahdistavalle alalle, kuulostaa pidemmän päälle raskaalta

Miksi? Ai koska olen pitkän työurani aikana välillä voinut huonosti? Ahdistukseni ei ole työhön liittyvää ja saamani avun ansiosta oireeni pysyvät pääsääntöisesti hyvin kurissa. Pidän työstäni ja koen olevani siinä ihan hyväkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työttömänä, kun en kykene psykiatristen ongelmien vuoksi tekemään hoitotyötä. Eläkkeelle en pääse, sairauspäivärahat käytetty. Kelan lääkärien mukaan olen kykenevä hoitamaan esim. vanhuksia, vaikka kärsin pakko-oireista, masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Saan välillä raivokohtauksia. Näin Suomessa.

Miten te-toimisto suhtautuu tällaiseen tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työttömänä, kun en kykene psykiatristen ongelmien vuoksi tekemään hoitotyötä. Eläkkeelle en pääse, sairauspäivärahat käytetty. Kelan lääkärien mukaan olen kykenevä hoitamaan esim. vanhuksia, vaikka kärsin pakko-oireista, masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Saan välillä raivokohtauksia. Näin Suomessa.

Miten te-toimisto suhtautuu tällaiseen tilanteeseen?

Lähettää työpaikkahakemuksia. Olen työnhakijana, koska en pääse eläkkeelle, enkä saa sairauslomaa.

Ei tietenkään.

Lääkäritkään ei koskaan käy lääkärissä

Vielä vähemmän psykiatrit psykiatrilla.

Saati psykologit psykologilla.