Jaksatko lohduttaa, vaikka varoitit etukäteen?

Kaveria varoitin eräästä uudesta miehestä, mutta oli niin ihastunut, että ei kuunnellut. 

Huonostihan siitä kävi.  Ärsyttää, kun nyt märisee, miten teki sitä ja sitä miehen puolesta ja antoi rahaakin jne.  Tekisi tosiaan mieli sanoa juurikin noin: "Mitäs minä sanoin."

Jotkut eivät vaan kuuntele mitään neuvoja.

Jälkiviisastelu on syvältä, ketä se enää auttaa, ja se on pirun ärsyttävää. En ole lohduttelevaa tyyppiä, kenties totean, että toivottavasti opit jotain ja mietit jatkossa paremmin.

Jaksan lohduttaa, koska en koe että kenenkään olisi pakko totella minun neuvojani, jokainen tekee ratkaisut omassa elämässään, myös ne huonotkin ratkaisut ja kun sitten tilanne valkenee jollekkin minulle tärkeälle ihmiselle, niin totta hemmetissä lohdutan ja olen tukena, enkä ylimielisesti hoe mitään "mitä minä sanoin"-paskaa.

Ei ne siitä lohduttamisesta viisaammaksi tule, saati kokemuksestaan mitään opi, vaikka olis jo ties kuinka mones kerta saman asian äärellä, joten en.

Sama tulee toistumaan, kunnes heidän omien korviensa välissä välähtää.

Ihan sama, mitä sanot, ja/tai varoittelet.

Mä lohdutan. Ja viimeiseen asti vältän sanomasta ”mitäs minä sanoin”, vaikka olisinkin sanonut. Ei mun tarvitse enää hieroa asiaa ystävän naamaan, kun häntä harmittaa jo valmiiksi.

Ei. Noin ei käy. Mutta yleensä kun annan jonkun neuvon niin minulle suututaan ja henkilö jatkaa kitumistaan ja pään hakkaamista seinään. Pari vuotta myöhemmin jostain toista kautta tai sattumalta tulee tietooni, että aikansa tampattuaan sitä paskaa se ihminen on tehnyt niin kuin neuvoin. Ja kas kummaa elämä parantunut 100%. Sitten tämä ihminen kertoo oman elämänsä sankarina miten helppoa se oli plaa plaa. Minuun tietysti voi katkoa välit, blokata jne. Kun ei kertakaikkiaan kestä sitä, että minä olin oikeassa ja hän väärässä. Ei haittaa. Pääasia, että kyseinen ihminen voi hyvin. 

Ensin vastaan kysymykseen: kyllä, minä lohdutan. Ja oletan vielä, että henkilö on kuullut ja kuunnellut varoitukseni, mutta hänellä on ollut joku hyvä syy yrittää silti. Useimmiten sellainen, joka tekee asiasta vielä tärkeämmän.

Sitten esitän kysymyksen: OLETKO IHAN VARMA, ETTÄ SINULTA TOSIAAN ON KYSYTTY NEUVOA? Vai onko sun kansa vaan haluttu keskustella jostain hankkeesta? Tai kertoa sulle siitä? Entä jos oletkin vaan yhtä sietämätön besserwisseri etukäteen kuin olet jälkikäteenkin?

Besserwisser = paremmin tietävä

Jos joku tietää ja tuntee jonkin asian paremmin kuin minä, niin kyllä minä ainakin otan häneltä neuvoja vastaan. 

On melko kyseenalaista puuttua muiden ihmisten elämään. Jokainen elää omaa elämäänsä, tekee omat valintansa ja kulkee omaa polkuaan. Varoittaa toki voi, jos asia on todella vakava, mutta muussa tapauksessa suosittelen keskittymään siihen omaan elämään.

Harvoin mikään asia on niin yksiselitteinen, että voi etukäteen jo tietää, että ei onnistu, jollei nyt siis ole kyse jostain luonnonlakien vastaisesta idiotismista. Hankkeet voi olla riskialttiita, mutta jostain syystä se riski halutaan ottaa ja hanke voi onnitua tai epäonnistua. En nyt ketään tuomitsisi vain sen takia, että epäonnistuu ja itse en olisi lähtenut niillä riskeillä epäkiinnostavaan hankkeeseen.