Miten ihmeessä motivoida (syvästi sairastavaa)ADHD-lasta? Lastensuojelun asiakkaita ollaan jo.

Meidän lapsella on ADHD, tourette ja autismikirjon häiriö. Lääkitys todellakin pitää olla. Nykyään lapsi syö lähes kaikkea, mitä tarjotaan. Voi luoja, mitä vääntöä siitäkin on käyty aistiyliherkkyyksien takia. Silloin tosin emme tienneet niistä, joten luulimme hänen nirsoilevan. Vasta 9-10-vuotiaana hän alkoi syömään kaikkea. Aistiyliherkkyyksiä suun alueella, tietyt ruoat tuntuvat pahalta suussa? Joillakin helpottaa se, että eri lajikkeet eivät kosketa toisiaan. Esim. perunat ja kastike erikseen, vaikka vierekkäin lautaselle ja salaatti erilleen.

Hän nukkuu 11-vuotiaana noin 10h yössä. En anna iltaisin pelata tai katsoa kännykkää. Nykyään aika kivasti jo suostuu siihen, tästäkin aiemmin väännetty todella paljon. Silloin pahimpina aikoina ei auttanut kun käskyttää nukkumaan ja yrittää perustella järjellä, miksi hänen tarvitsee nukkua.

Aamuisin herää kouluun kiltisti, vielä pari vuotta sitten vetelehti sängyssä mahdollisimman pitkään. Ei myöskään osannut toimia ilman ohjeita joka samperin aamu (syö, pese hampaat, vaihda vaatteet, pakkaa reppu jne). Kuvat auttavat, kuvat vaan seinälle siihen järjestykseen kun pitää toimia. Lapsi voi sitten käydä tsekkaamassa itse sieltä, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Jos ongelmaa, että lapsi ei tiedä, mitä vaatteita laittaa, voi eteisen seinään laittaa aamuisin valmiiksi pipon, takin ja hanskojen kuvat. Toki vaatii vanhemmalta sen, että tarkistaa joka aamu sään ja etsii sopivat kuvat.

Liikunnan harrastaminen on aina ollut haastavaa. Se ei kiinnosta lainkaan. Hankittiin uusi pyörä innostamaan, mutta höps siitä. Mielummin kotona. Vuoden verran hän kävi kerta viikkoon pelitanssikurssilla. Siellä tykkäsi käydä, mutta mitä joskus näin salin ovien raosta, aika pitkälti sekoili omiaan siellä. Nyt asumme sen verta kauempana koulusta, että tulee väkisin koulumatkojen verran liikuttua 6km yhteensä päivittäin). Yrittäkää keksiä mieluisa tapa liikkua. Luontopoluille yhdessä? Uinti? Joku kansalaisopiston, ei kisoihin tähtäävä, laji? Tästäkin voi kouluikäisen kanssa keskustella, miksi on tärkeää liikkua. Ostakaa tietokirja ihmisen kehosta tms, lukekaa yhdessä aiheesta.

Tavarat on aina hukassa. Samoin omat vaatteet. Talven aikana voi mennä helposti 10 paria hanskoja, koska hävittää ne. Tätäkin voi helpottaa ompelemalla hanskat vaikka parilla pistolla takkiin kiinni. Tunnistaako lapsi omia tavaroitaan? Nimikoikaa kaikki. Joku pieni merkki vaikka. Lapsi ei välttämättä tunnista omaa penaalia/takkia/avaimia ja siksi hukkaa niitä.

Mölyämiseen ei auta kun hiljaisuuden pyytäminen. Omaan huoneeseen mölyämään tai ulos. Iltapalasta alkaa hiljainen aika. Silloin ei kälätetä eikä höpötellä turhia vaan valmistaudutaan sänkyyn. Uni tulee paremmin kun on jonkin aikaa ehtinyt rauhoittua. Valoja himmeämmälle, telkkari kiinni tai edes hiljaiselle jne. Samat rutiinit joka ilta, myös lomalla. Rutiinit, rutiinit, rutiinit. Lapsi oppii rutiinit ja alkaa ajan kanssa toimimaan niiden mukaan.

Sotkuja jos aiheuttaa, pistä siivoamaan. Näytä kädestä pitäen, miten sotku siivotaan. Näytä millä rätillä pyyhitään se kaatunut vesilasi tai mitä sotkua nyt teillä tuleekaan.

Sanoisin, että ennakointi on avainsana. Ole aina askelta edellä ja ennakoi tilanteet. Käytä kuvia apuna. Papunetin sivuilla voi hakea sopivia kuvia ja tulostaa niitä. Kuvien on hyvä olla mahdollisimman selkeitä.

Jatkoa tulossa.

Jatkoa, ei mahtunut edelliseen viestiin.

Selitä, miksi pyydät hiljaisuutta. Älä pyydä lasta käyttäytymään nätisti, koska lapsi välttämättä ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Sen sijaan kerro, miten odotat hänen käyttäytyvän. Pilko ohjeet lyhyiksi ja selkeiksi. Älä pyydä montaa asiaa samaan aikaan (”nostaisitko tuon mukin ja huuhtelisit sen ennen kuin laitat tiskikoneeseen?” Tuossakin on monta, monta asiaa, mitkä adhd-lapselta menee ohi. Samassa ohjeessa pitää nostaa muki, huuhdella ja laittaa koneeseen. Se kannattaa pilkkoa. Lapsi nostaa ensin mukin. Sitten annat ohjeen, että huuhtelee sen, lapsi huuhtelee. Sitten ohje, että laittaa koneeseen). Monesti toiminnanohjauksen ongelmat heijastuvat juuri niin, että lapsi on levoton, on äänessä, hukkaa tavaroita jne.

Mustasukkaisuutta voi käsitellä kirjojen avulla. Tunteita voi käsitellä kuvien avulla, ja toki kirjojenkin avulla. Kouluikäisen kanssa voi myös keskustella. Kokeeko jäävänsä ulkopuoliseksi? Tehkää kerta viikkoon kahdestaan jotain. Käykää kävelyllä, leffassa, kahvilassa tms.

Onko mahdollisuutta lasten psykan/neuron kautta saada nepsy-valmennusta?

Vaatii vanhemmalta aivan järkyttävän paljon voimia, pitkää pinnaa ja loputtomia toistoja. Huolehtikaa omasta jaksamisesta ja antakaa myös parisuhteelle aikaa. Tsemppiä!