Lue keskustelun säännöt.
Nainen, onko sinulla pelkkiä poikalapsia?
24.08.2020 |
Miten jaksat kun henkistä yhteyttä ei lapsien kanssa synny ja miehenne omii ne omaksi "äijäporukakseen", jota kelpaat vain passaamaan?
Kommentit (55)
On vain poika. Ja isänsä on kuollut joten ihan kaksin olemme eläneet.
Meillä on on aina olleet läheiset välit ja yhä tapaamme usein, vaikka onkin muuttanut jo pois kotoa.
Mutta provohan aloitus oli, joten en tiedä miksi edes selitän mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen pojan äitinä en tunnista aloituksen kuvausta lainkaan. Ihme provoilua taas.
Poika ja tyttö.
Tyttö on enemmän poika harrastuksiltaan.
Vierailija kirjoitti:
On yksi! Se on ihana! Se on äidinpoika. Ei tarvi passata, se on fiksu.
Kyllä nämä äidinpojat tiedetään..
Minulla on kolme poikaa. Rakkaita ovat kaikki. En tunnista kuvaamaasi tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Video todistaa mihin hulluuteen poikalasten äiti ajautuu:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi osa kuvittelee, että nainen haluaa pelkkiä tyttäriä ja mies pelkkiä poikia?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme poikaa. Rakkaita ovat kaikki. En tunnista kuvaamaasi tilannetta.
Tunnettu fakta on että useampilapsisessa perheessä, missä kaikki lapset samaa sukupuolta, vastakkaista sukupuolta oleva vanhempi jää kakkosvanhemman asemaan. Ettekö muka kaipaa omaa "prinsessaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella iloinen, että molemmat lapseni ovat poikia. Niitä ei ole tarvinnut paapoa eikä hemmotella, ja voi sanoa asiat suoraan. Tyttöjen kanssa pelkään aina, että pahoitan heidän mielensä jotenkin, vaikka tuttavapiirin tytöt ovatkin ihan fiksuja. Mutta heillä vaan on monenlaisia ns. ongelmia, ml. syömisongelmaa, stressiä, ahdistusta yms. Pojat ne vaan porskuttaa, eivätkä ainakaan valita.
Håmå kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksi! Se on ihana! Se on äidinpoika. Ei tarvi passata, se on fiksu.
Kyllä nämä äidinpojat tiedetään..
Niistä kasvaa yleensä fiksuja ja muut ihmiset huomioon ottavia aikuisia. ERI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole poikaa. Olisin kokenut vähän vaikeaksi.
Minulla on vain "poikatyttöjä" joilla harrastukset varsin neutraaleja, ei mitään prinsessoja.
Ja isänsä jolla peukalo keskellä kämmentä katsoo kyllä telkkarista jääkiekkoa, mutta veikkaan ettei itse osaa luistellakaan eikä olisi poikia kuljettanut harrastuksiin.
Joten tyttäret jotka yhtä "poikatyttöjä" kuin itsekin aikoinani, olivat onnenpotku.
Mä halusin tytön ja pojan, sain ne, eipä tarvitse enempää tehdä ja voi panostaa enemmän lapsiinsa, niin ajallisesti kuin rahallisesti.
Hmm... minulla on kaksi aikuista poikaa. Molemmat katkaisivat teini-iässä välit isäänsä, koska eivät jaksaneet tämän äijäilyjä.
Newsflash: henkinen yhteys ei synny meikeistä tai koruista.
Huh, ei kyllä yhtään kiinnostaisi kuunnella menkkakiukkuista teinityttöä. Onneksi tuli poikia.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella iloinen, että molemmat lapseni ovat poikia. Niitä ei ole tarvinnut paapoa eikä hemmotella, ja voi sanoa asiat suoraan. Tyttöjen kanssa pelkään aina, että pahoitan heidän mielensä jotenkin, vaikka tuttavapiirin tytöt ovatkin ihan fiksuja. Mutta heillä vaan on monenlaisia ns. ongelmia, ml. syömisongelmaa, stressiä, ahdistusta yms. Pojat ne vaan porskuttaa, eivätkä ainakaan valita.
Myös pojalla voi olla syömisongelmia tai stressiä. Riippuu hyvin pitkälle siitä millaisessa olosuhteissa ja ympäristössä lapsi joutuu elämään, ei sukupuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme poikaa. Rakkaita ovat kaikki. En tunnista kuvaamaasi tilannetta.
Tunnettu fakta on että useampilapsisessa perheessä, missä kaikki lapset samaa sukupuolta, vastakkaista sukupuolta oleva vanhempi jää kakkosvanhemman asemaan. Ettekö muka kaipaa omaa "prinsessaa"?
Sitten vaan lähdettä tälle "faktalle". Sen jälkeen voimme keskustella lisää.
On yksi! Se on ihana! Se on äidinpoika. Ei tarvi passata, se on fiksu.