Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa pitäisi väitellä?
24.08.2020 |
Miksi pitäisi yrittää "kampittaa" toinen?
Varsinkin äkkiarvaamatta ja niin että toinen ei ole valmistautunut tilanteeseen?
Varsinkin emotionaalisesti vaillinaisesti kehittyneillä yksilöillä tuntuu olevan käsitys että puolisoa voi jotenkin yrittää johdatella "ansaan" esimerkiksi yrittämällä aloittaa väittelyn omasta kapea-alaisesta erityisestä mielenkiinnonkohteestaan.
Väittelyn toinen osapuoli kuvittelee osallistuvansa keskusteluun, ei väittelyyn/kilpailuun.
Parisuhdekehyksessä, miksi yrittää voittaa väittely? Mitä on palkintona?
Jos "voitat väittelyn" loukkaamalla kumppaniasi, hän loukkaantuu.
Jos kumppanisi voittaa väittelyn loukkaamalla sinua, sinä loukkaannut.
Mitä etua siitä on sinulle, että kumppanisi tuntee olonsa tyhmäksi?
Ei hän kuitenkaan usko *olevansa* tyhmä.
Ainoa joka näyttää huonolta tilanteessa, olet sinä.
Eri asia tyystin on se, jos vaikka molemmat lukevat yhdessä kirjan tai katsovat elokuvan tms. jossa keskustelun kohde on rajattu ja keskustelun tarkoitus on ymmärryksen lisääminen. Ts. jotta ymmärtäisitte toistenne ajatusmaailmoja paremmin, tuntisitte toisenne paremmin (ja osaisitte ottaa eriävät mielipiteet paremmin huomioon).
Kommentit (12)
Kun esittelen miehelleni kiinnostavan teorian tai uuden näkökulman, on vastaus "ei se nyt varmaan tolleen mee" ja keskustelu loppuu siihen :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveissä suhteissa ei ole valta-asettelua.
Ei kaikista keskustelun aiheista tarvitse tietää yhtä paljon, riittää, että sen verran, että keskustelu onnistuu. Itsekin saatan puhua esim. työstäni enkä edes odota, että vastapuoli voittaisi argumenttia, mutta toki, jos hänellä on jotain fiksua ja käyttökelpoista sanottavaa, otan sen ilolla vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei tietenkään ole narsisteja, mutta
sanotaan että narsistille kaikki on kilpailua.
Ja muut ihmiset vain tavaroita, joiden tunteita ei tarvitse ottaa huomioon.
Toki jotkut tavaroista, välineistä ovat hyödyllisempiä kuin toiset, joten heitä pitää huomioida enemmän kuin muita. Mutta kun hyöty on niistetty ulos, päätyvät hyödyllisemmätkin roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikista keskustelun aiheista tarvitse tietää yhtä paljon, riittää, että sen verran, että keskustelu onnistuu. Itsekin saatan puhua esim. työstäni enkä edes odota, että vastapuoli voittaisi argumenttia, mutta toki, jos hänellä on jotain fiksua ja käyttökelpoista sanottavaa, otan sen ilolla vastaan.
Mitäs jos vastapuoli puhuu työstään ja pätee tietämyksellään siinä?
Kuinka usein kuuntelet pitkiä aikoja oikeasti kiinnostuneena kumppaniasi ja myönnät että hän tietää sinua enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä päättelet, että parisuhteessa pitäisi väitellä?
Väittely-tyylinen keskustelu niin että kunnioittaa keskustelukumppaniaan ja kuuntelee tämän puheevuorot, voi olla usein hedelmällistä ja uusia näkökulmia avaavaa. Olettaen siis että molemmat osapuolet ovat perehtyneet aiheeseen.
Aggressiivinen retoriikka ja kilpailuasetelma ei tuo mitään hyvää. Parisuhteessa sellainen koetaan helposti hyökkäyksenä ja pilkkaamisena, eivätkä puolisot muutenkaan ole kilpasilla toistensa kanssa, koska päämäärät ovat (oletettavasti9 samat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikista keskustelun aiheista tarvitse tietää yhtä paljon, riittää, että sen verran, että keskustelu onnistuu. Itsekin saatan puhua esim. työstäni enkä edes odota, että vastapuoli voittaisi argumenttia, mutta toki, jos hänellä on jotain fiksua ja käyttökelpoista sanottavaa, otan sen ilolla vastaan.
Mitäs jos vastapuoli puhuu työstään ja pätee tietämyksellään siinä?
Kuinka usein kuuntelet pitkiä aikoja oikeasti kiinnostuneena kumppaniasi ja myönnät että hän tietää sinua enemmän?
Ei kai sellaista kenenkään tarvitse kuunnelle yhtään. Eri asia, jos toinen vaikka tuskittelee työpaikkansa ihmissuhteitä tai vaikkapa työmääriään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä päättelet, että parisuhteessa pitäisi väitellä?
Siitä että joillakin miehillä (nuorilla ja kokemattomilla, mutta myös vanhemmilla) tuntuu olevan kovin omituinen käsitys siitä miten kumppanille puhutaan. Ihan kuin kumppani olisi kaveri tai joku satunnainen kaduntallaaja. En keksi mitään hyötyä aggressiivis-sävytteisestä keskustelusta kumppanien välillä. Ei ole syytä kilpailla paremmuudessa, koska palkintona ei ole mitään.
Tavoiteltava palkinto on ymmärryksen lisääntyminen, minkä taas voi saavuttaa kunnioittavalla keskustelulla, esittämällä lisäkysymyksiä, kuuntelemalla kumppanin vastaukset ja vastaamalla ystävälliseen sävyyn hänen kysymyksiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjulla on hyvä pointti.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö asioista saisi olla eri mieltä.
Ja tämä usein juuri johtaa siihen ymmärryksen lisääntymiseen, kunhan molempien osapuolten näkemykset tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi.
Nostan tämän, kun olen joutunut miettimään omassa parisuhteessa sitä, että miksi tuntuu taas niin raskaalta. Kun sanon mielipiteeni jostakin, niin miehellä on 99 % negatiivinen kommentti siihen.
Miten saa rakentavaa keskustelua tai mielipiteen vaihtoa? Varsinkin jos lausun mielipiteen jostakin joka on jotenkin miehen läheltä niin seuraus on jopa agressiivinen - sanallisesti ei fyysisesti.
Sanoinkin että minun pitää varmaan pitää sisälläni mitä ajattelen tai koen mistäkin, kun aina saan huutista. Olen yhä enemmän ymmälläni.
Kaikki ei tietenkään ole narsisteja, mutta
sanotaan että narsistille kaikki on kilpailua.