Lue keskustelun säännöt.
Mitä muistoja sinulle on jäänyt äitisi tai isäsi rakkaudesta mieleen, jotain mistä tajuat nyt aikuisena miten paljon sinua rakastettu?
21.08.2020 |
Minulle vaikka mitä, mutta nyt tulee mieleen teiniajalta tämmöinen, kun olin lähtemässä linja-autolla kaupunkiin, ja äiti ei tiennyt yhtään keitä ne minun uudet kaverit on siellä, mutta ei voinut minua estääkään. Ennen kuin bussi tuli, äitini polki linja-autoasemalla jossa odottelin bussia ja antoi minulle pussin suolapähkinöitä, rahaa ja vesijuomapullon mukaan, halasi minua ja käski juoda vettä ja tulla pian kotiin.
Elettiin 80-lukua, ei ollut kännyköitä.
Kommentit (43)
Ihana äiti, melkein kyyneleet nousivat silmiin!❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle painotettiin, että aina saa ja pitää tulla kotiin vaikka mikä on.
Isä ja äiti teki myös paljon töitä, että lapsilla on kaikki tarpeellinen vaikka koyhyysrajalla oltiin ja 90-luvun lama vei kodin ja muutettiin 5 henkisenä perheenä kaksioon.
Aina oltiin turvassa ja vaikka meille ei rakkautta osoitettu sanoin, niin se näkyi arjessa.
mulla ei ole mitään. Vanhempani suhtautuivat melko vihamielisesti lapsiin ja äitini on sadisti. En koskaan voi ymmärtää miten voi omia lapsiaan ja lapsenlapsia vihata niin paljon :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mitään. Kylmää, kovaa oli kohtelu
Isä kasvatti minut yksin taaperosta täysikäiseksi, kun äitiä ei kiinnostanutkaan vauvan hoito. Kuri oli tosi tiukka, mutta meillä ei käytetty fyysistä kuritusta tai huudettu tai uhkailtu. Kaikki ylimääräinen raha laitettiin minun huvituksiin ja sain paljon vapauksia ja olin tosi etuoikeutettu lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mua piestiin vyön nahkapäällä eikä solkipäällä.
Toivottavasti ja varmastikin olet ollut elämässäsi vanhempiasi viisaasi.
T. Toinen pahoinpidelty, joka jättäytyi lapsettomaksi, ja on nyt ihan onnellinen
Meillä ei syöty sokeria.
vasta aikuisena olen tajunnut miten viisasta se oli. Kiitos, vanhemmat!
silloin ajattelin vain, että minua sorretaan. Lapset ei tajua asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle kouluikäisenä isä laittoi salaa aapisen lehtien väliin pieniä erivärisiä namusia. Minulle sanottiin että aapiskukko oli tuonut ne yön aikana. Samoin alle kouluikäisenä isä opetti minulle kaikki maailman liput ja opin ne. Ihan kaikki. Yhdistin niiden värin ja muodot nimeen. En osannut vielä lukea, joten minun täytyi olla silloin n. 3-vuotias. Hän oli ainoa ihminen joka varoitti pahoista ihmisistä maailmassa, kun olin noin 9-10 vuotias. Hän keksi minulle hassuja lempinimiä ja nimitti minua isin erikoistytöksi <3
Isä lähti aikaisin aamulla raskaaseen raksaduuniin. Silti hän jätti AINA meille lapsille viimeiset voit, juustot ym aamupalaksi vaikka takuulla olisi tarvinut/halunnut ne omien leipiensä päälle. Ja ihan hyvin me oltais voitu syödä vaikka muroja aamupalaksi, isä vaan tiesi että me syödään mielummin leipää:)
Sieltä raksaduunista palatessa isä hyppäs samantien autoon ja vei meidät, portailla pyyhkeiden ja uimalelujen kanssa odottavat kakarat (välillä mukana oli naapurin lapsiakin) uimarannalle. Ihan varmana ois oikeasti halunnu vaan mennä suihkuun ja syömään.
Isä herätti aina hellästi silittelemällä poskea ja kuiskailemalla "herätyyys.." Tehokkaampi ja nopeampi tapa ois ollu huudella ovelta ja laittaa valot päälle :D
Sairastuin lapsena epilepsiaan ja sen vuoksi oli paljon ns. kontrollikäyntejä lähimmässä keskussairaalassa 300 km päässä. Meidän kylässä ei ollut kuin pieni terveyskeskus. Isä otti aina vapaapäivän ja lähti viemään minut sinne. Saman päivän aikana siis edestakainen matka ja isällä molemmin puolin sairaalapåivää duunipäivä. Varmasti olisin saanut jonkun kelakyydin tms. Mutta isä uskollisesti käytti siihen saakka kun täytin 16v. Ja ilmoitin että pärjään yksin :)
Nämä tuli ekana mieleen. Äidistä ei tuommoisia juttuja tule mieleen, varmaankaan siksi että äiti osoitti rakkauden ns. perinteisin keinoin. Isä ei koskaan sanonut että rakastaa, osoitti sen tuollaisilla teoilla joiden merkityksen on vasta aikuisena tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle painotettiin, että aina saa ja pitää tulla kotiin vaikka mikä on.
Isä ja äiti teki myös paljon töitä, että lapsilla on kaikki tarpeellinen vaikka koyhyysrajalla oltiin ja 90-luvun lama vei kodin ja muutettiin 5 henkisenä perheenä kaksioon.
Aina oltiin turvassa ja vaikka meille ei rakkautta osoitettu sanoin, niin se näkyi arjessa.
Meillä taas vanhemmat sanoivat usein, että jos tapahtuu sitä, tätä tai tota, niin lennät pihalle kuin leppäkeihäs. Olin sellainen ujo ja nyhverö tyttö, joka ei vapaa-aikana tehnyt muuta kuin luki kirjoja. En jatkanut uhkailuperinnettä omien lasten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihana äiti, melkein kyyneleet nousivat silmiin!❤️
Se on, vieläkin. ♥♥♥ Maailman paras äiti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin kovassa kurissa ja tunteita ei saanut näyttää. Ulkoisesti asiat oli ok. Tekivät varmaan parhaansa niissä puitteissa, jotka heille annettiin.
Isosisko lopetti nelikymppisenä melko pitkälti yhteydenpidon sukuun ja harkitsen samaa. Myöskin neljän kympin lähestyessä.
Isälläni oli vakava päihdeongelma ja hän joi lopulta itsensä hengiltä. Lapsuus oli kovin turvaton, isä hörhöili, katosi ja sekoili. Mutta, lapsiaan hän rakasti. Ikinä ei satuttanut tai sanonut pahasti. Hänellä oli myös pidempiä kausia, jolloin oli kuivilla. Hän rakasti sekä sanoin että teoin. Auttoi läksyissä, kyseli kokeisiin ja teki harjoituskokeita. Hän myös keskusteli kanssani, saatoimme istua tunteja keittiön pöydän ääressä ja puhua kaiken maailman asioista. Hän sanoi olevansa ylpeä minusta ja kehui paljon. Ei ikinä väheksynyt ketään.
Lapsuus oli raskas ja nykypäivänä olisin heittämällä sijoitettu kodin ulkopuolelle. Kuitenkin, olen sitä mieltä, että isän tuki ja rakkaus ovat kantaneet ja minusta tuli hyvällä itsetunnolla varustettu aikuinen. Uskon, että elämä ns näennäisesti kunnollisessa perheessä, jossa lapsi kohtaa väkivaltaa ja julmuutta, on haavoittavampaa. Myötätunto kaikille narsistiperheen lapsille.
Satutettiin siten, että ei jäänyt jälkiä. Satuttaminen oli tietoista, harkittua, ei niinkään pikaistuttua tehtyä.
Hmm.... Jotenkin käytännön tekojen kautta se on näkynyt, koska meillä ei ikinä sanottu mitään hellää tai kehuvaa.
Ehkä se, että isä teki meille aamupalan aina valmiiksi. Muistaakseni aloin tehdä itse aamupalan vasta joskus ala-asteen lopussa tai yläasteella. Muistan miten jossain kohtaa isä laittoi aina sellaista omaan makuuni liian kökkäreistä kaurapuuroa, johon sai pienen hillosilmän. Se koostumus ällötti aamuisin, mutta en koskaan valittanut asiasta. Pienempänä oli aina lämmitettyä omenamehua viikonloppuaamuisin :) se on jäänyt mieleen.
Vanhempani olivat lähes aina valmiita kuskaamaan. Äiti haki usein koulusta, vaikka olisin päässyt bussillakin. Oli ihan luksusta, kun pääsi autolla kotiin eikä tarvinnut odotella bussia ja kävellä pysäkiltä painava reppu selässä. Myös harrastuksiin kuskattiin ja kavereille. Asuimme siis pikkupaikkakunnalla, jossa ei oikein julkisilla päässyt, pl. koulubussi.
Ei mitään. Tästä syystä panostan siihen, että kerron ja osoitan omille lapsilleni päivittäin, että rakastan heitä.
No mua piestiin vyön nahkapäällä eikä solkipäällä.