Opettaja aiheutti lapsen kaverittomuuden yläkouluun siirtyessä!
Provosoiva otsikko joo. Suututtaa!
Kuutosluokalla lapsella oli kaverit (2kpl) samalla luokalla. Yläkouluun siirtyessä kaveritoiveet PITI ottaa huomioon....... Toisen kaverin äiti (näistä 2kpl.sta) alkoi pelätä ettei hänen lapsella tule olemaan kaveria yläkoulussa. (On sellainen, että herkästi aiheutti riitaa näiden kolmen välille!)
Tämä äiti sai puhuttua opettajalle sujuvasti. Jonka vuoksi lapseni päätettiin laittaa eri luokalle yläkoulussa.
(Täällä on tapana että muutamat lasta per luokka siirtyy samalla luokalla yläkouluun mennessä). Poikani siirrettiin yläkouluun sellaisen "parin" kanssa, jotka ei edes alakoulussa olleet oikeita kavereita. Eli käytännössä ihan yksin tuntemattomaan luokkaan joutui (nämä samalle luokalle siirretyt kaksi olivat tiiviisti kahdestaan!).
Seiska meni yrittäen löytää kaveria omalta uudelta luokalta. Nyt kasin alkaessa sama homma! Luokalta ei vieläkään löytynyt kaveria!!! Asia ratkesi, kun vaihtoi (viimein, väännön jälkeen vasta!) luokkaa. Harmittaa valtavasti lapsen puolesta! Muutenkin iso asia koulun vaihto jne... Itkien tuli kotiin liian monta kertaa kun ei ole luokalla kaveria :(
Kiitos vaan alakoulun ope!!!!!
Sainpahan purkaa.
Pienestä se on joskus kiinni. Miksi ihmeessä piti tehdä näin?
Onko muilla vastaavia ollut?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Sinuna olisin huolissani lähinnä lapsen sosiaalisista taidoista jos kavereiden saaminen sujuu noin heikosti.
Opeko se siellä?
Eli siis menivätkö nämä kaverit ihan eri kouluunkin?
Omat kaverit ovat aina olleet vuotta paria alempana tai ylempänä niin koskaan ei ole parasta kaveria ollut samalla luokalla. Mutta heitä on kyllä sitten nähnyt välitunnilla ja vapaa-ajalla.
Jättitkö nuo kaverit lapsesi sitten kokonaan sen vuoksi, että menivät eri luokille?
Minua ärsyttää nämä vanhemmat jotka sekoittavat pakkaa ohi normaalin järjestyksen. Siitä koitui minullekin kouluaikoina monenlaista harmia mitä en ole vieläkään unohtanut enkä antanut anteeksi.
Samoin täällä opettaja pilasi lapseni kaverisuhteen kun kouluun tuli uusi oppilas joku kielitaidoton niin hälle on tärkeämpää antaa lapseni kaveri kuin että jo olevamassa oleva kaveri suhde loppui tähän kun tätä tulokasta piti paapoa. Miksi hel....vetissä opettajat yleensäkään puuttuu mihinkään kaverisuhteisiin muutenkuin puuttumalla kiusaamistapauksiin.
Onko lapsesi samanlainen nillittävä mulkku kuin äitinsä on?
No haloo, onhan siellä ne uudet luokkalaiset.
Älä vaan siirrä tuota negatiivista ahdistustaan omaan lapseesi! Pelottelet käytökselläsi hänet nurkkaan kyyhöttämään ja pelkäämään.
Lapsi voi ruveta tekemään niin, kun luulee sinun haluavan sitä, vaikka sinä pelkäät etkä luota oman lapsesi voimaan.
Tuo on hieno mahdollisuus tutustua uusiin, löytää itsestään uusia puolia ja saada uusia virikkeitä.
Kannusta. Rohkaise. Ota rennommin.
Anna lapselle mahdollisuus. Nyt tuntuu siltä, että vangitsee lapsesi epäonnistumaan sen tajua, että joku muu on se vaikuttaja.
Sinulla on hieno poika, joka voi tutustua ja nauttia elämästä hänestä voi tulla se poika, jonka luokse halutaan tulla. Anna hänen olla ja elää ja kokea ja kokeilla.
Jos hän on yksin, niin anna olla. Luovat lapset osaa olla yksin, koska he keksivät juttuja. Usein he pikku hiljaa tulevat suosituiksi, koska heissä on sitä jotain ja muutkin haluavat mukaan.
Ajattele, että onpas hieno ja mielenkiintoinen tilanne.
Vapaa-ajalla voi olla toiset kaverit.
Aapee tsemppiä nyt. Tuo ahdistus on sinun. Suo lapselle avoin suhtautuminen uuteen. Lapsi sitä tilannetta elää siellä koulussa. -Et sinä.
Kannusta!
Siellä uudessa voi olla tosi kivoja tyyppejä-muitakin kuin sinun pokasi, joka on hyvä tyyppi!
Sinäkin olet hyvä tyyppi. Usko pois!
Vierailija kirjoitti:
Eli siis menivätkö nämä kaverit ihan eri kouluunkin?
Omat kaverit ovat aina olleet vuotta paria alempana tai ylempänä niin koskaan ei ole parasta kaveria ollut samalla luokalla. Mutta heitä on kyllä sitten nähnyt välitunnilla ja vapaa-ajalla.
Jättitkö nuo kaverit lapsesi sitten kokonaan sen vuoksi, että menivät eri luokille?
Samaan kouluun menivät, eri luokille. Kaksi muuta todellakin jättivät poikani ihan yksin, ei edes välitunnilla olleet enää kavereita. Pelko siitä, että jos toinen hylkää toisen, kai tässä takana?
Onneksi tuo on nyt taaksejäänyttä. Jälkiä kuitenkin vielä korjaillaan (itsetunto). Huom! nyt on onneksi saanut kavereita!
Ottaa niin aivoon tuo opettajan toiminta. Aivan harkitsematonta! Varsinkin kun muut (alakoulun luokalta) pääsivät omien kavereiden kanssa samalle luokalle yläkoulussa. Lapseni oli POIKKEUS PARITON!
ap
ps. Myös opettaja voi syrjiä, syyttää lasta aiheetta, jne.........
Vierailija kirjoitti:
No haloo, onhan siellä ne uudet luokkalaiset.
Älä vaan siirrä tuota negatiivista ahdistustaan omaan lapseesi! Pelottelet käytökselläsi hänet nurkkaan kyyhöttämään ja pelkäämään.
Lapsi voi ruveta tekemään niin, kun luulee sinun haluavan sitä, vaikka sinä pelkäät etkä luota oman lapsesi voimaan.Tuo on hieno mahdollisuus tutustua uusiin, löytää itsestään uusia puolia ja saada uusia virikkeitä.
Kannusta. Rohkaise. Ota rennommin.
Anna lapselle mahdollisuus. Nyt tuntuu siltä, että vangitsee lapsesi epäonnistumaan sen tajua, että joku muu on se vaikuttaja.Sinulla on hieno poika, joka voi tutustua ja nauttia elämästä hänestä voi tulla se poika, jonka luokse halutaan tulla. Anna hänen olla ja elää ja kokea ja kokeilla.
Jos hän on yksin, niin anna olla. Luovat lapset osaa olla yksin, koska he keksivät juttuja. Usein he pikku hiljaa tulevat suosituiksi, koska heissä on sitä jotain ja muutkin haluavat mukaan.Ajattele, että onpas hieno ja mielenkiintoinen tilanne.
Vapaa-ajalla voi olla toiset kaverit.
Aapee tsemppiä nyt. Tuo ahdistus on sinun. Suo lapselle avoin suhtautuminen uuteen. Lapsi sitä tilannetta elää siellä koulussa. -Et sinä.
Kannusta!
Siellä uudessa voi olla tosi kivoja tyyppejä-muitakin kuin sinun pokasi, joka on hyvä tyyppi!
Sinäkin olet hyvä tyyppi. Usko pois!
Hyvä viesti . Lisäksi tämä voi tuoda ap. lapsellesi rohkeutta tehdä omia valintoja siinä vaiheessa, kun haetaan toisen asteen koulutukseen. Moni tekee helposti siinä vaiheessa valinnat kavereiden perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis menivätkö nämä kaverit ihan eri kouluunkin?
Omat kaverit ovat aina olleet vuotta paria alempana tai ylempänä niin koskaan ei ole parasta kaveria ollut samalla luokalla. Mutta heitä on kyllä sitten nähnyt välitunnilla ja vapaa-ajalla.
Jättitkö nuo kaverit lapsesi sitten kokonaan sen vuoksi, että menivät eri luokille?
Samaan kouluun menivät, eri luokille. Kaksi muuta todellakin jättivät poikani ihan yksin, ei edes välitunnilla olleet enää kavereita. Pelko siitä, että jos toinen hylkää toisen, kai tässä takana?
Onneksi tuo on nyt taaksejäänyttä. Jälkiä kuitenkin vielä korjaillaan (itsetunto). Huom! nyt on onneksi saanut kavereita!
Ottaa niin aivoon tuo opettajan toiminta. Aivan harkitsematonta! Varsinkin kun muut (alakoulun luokalta) pääsivät omien kavereiden kanssa samalle luokalle yläkoulussa. Lapseni oli POIKKEUS PARITON!
ap
ps. Myös opettaja voi syrjiä, syyttää lasta aiheetta, jne.........
Mulle kävi samoin yläasteella . Mutta en kyllä ikinä ajatellut, että se olisi ollut opettajan vika vaan enemmänkin meidän teineys ja kypsymättömyys kaverisuhteissa. Onneksi mekin sitten myöhemmin saimme tuon asian käsiteltyä.
Minkä ikäisenä lapsi menee yläkouluun?
Niin sekava aloitus, ettei sitä voi lukea alkua pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä lapsi menee yläkouluun?
13. Se on seiskaluokka. Yläkoulu on sama kuin entinen yläaste.
Lapseni on samanikäinen, yksi (ei paras) kaveri tuli samalle luokalle seiskalla. Lapsi on edelleen erittäin hyvä kaveri vanhojen ystäviensä kanssa ja luokalta löytyi muutama uusi. Etukäteen toki suri, kun päiväkodista alkaneet ystävyyssuhteet "katkeavat", mutta pian huomasi, että tunneilla muutenkin on luokkia sekaisin ja pääasiassahan sitä ollaan muualla kuin oppitunneilla.
Ymmärrän, että tilanne ei ollut kiva pojallesi, mutta kyllä tuossa on enemmän kyse kaikkien kolmen sosiaalisten taitojen heikkoudesta (ehkä siksi ovat päätyneet kavereiksi), kuin koulun aiheuttamasta ongelmasta.
Jos ei omalta luokalta löydy kavereita, kannusta lastasi tutustumaan rinnakkaisluokilla oleviin oppilaisiin, josko sieltä löytyisi kavereita. Esim. valinnaisaineryhmissä tyypillisesti on muitakin kuin oman luokan oppilaita. Niissä on enemmän sellaisia, joilla on samansuuntaisia mielenkiinnon kohteita.
Sitten kun niitä kavereita löytyy, voi tulla ajankohtaiseksi miettiä, olisiko hyvä vaihtaa samalle luokalle, missä kaveri(t) on.
Oma esikoiseni vaihtoi kahdeksannen luokan syksyllä luokkaa, ja se on ollut kyllä yksi parhaita ratkaisuja, mitä lasteni kanssa on koulumaailmassa tehty.
Vaikeata on jos ei kykene elämänsä aikana uusia ystävyyssuhteita luomaan. Joutuu roikkumaan niissä varhaislapsuuden kavereissa kuin hukkuva pelastusrenkaassa.
En oikein osaa nähdä miten tämä on opettajan vika.
Moni nyt ihmettelee miksei löydä uusia kavereita. Ongelmahan on juuri siinä että alakoulusta laitetaan seiskaluokille bestiksiä pareittain. Yritä siinä sitten rikkoa joku bestispari jos olet se ainoa pariton.
Koulukuraattori auttaa, jos on vaikeaa luoda ystävyyssuhteita. Rohkeasti yhteys kuraattoriin, että lasta voidaan auttaa kaveruustaidoissa!
Itsellä tällainen kokemus
Joskus vanhemman on vain puututtava luokkajakoihin. Oma kokemus puuttumisesta oli siirtyessä päiväkodista kouluuun. Kävi niin että päiväkodissa oli poika joka kiusasi ja löi muita lapsia.
Kerroimme taustan jo ensimmäisenä päivänä opettajalle kun saatoimme lapsemme kouluun toisen äidin kanssa kun näimme että häirikköpoika oli samaan luokkaan sijoitettu kuin omamme. Opettaja siirti kiusaajan heti toiseen luokkaan.
Aloittajalle sellainen kysymys, että onko mahdollista että nämä "kaverit" eivät halunneet lastasi samaan ryhmään enää yläkouluun. Joskushan on niin, että myös kaveri voi olla kiusaaja.
Sinuna olisin huolissani lähinnä lapsen sosiaalisista taidoista jos kavereiden saaminen sujuu noin heikosti.