Lue keskustelun säännöt.
Pelkään etten saa koskaan enää töitä
19.08.2020 |
Olen jäämässä siis työttömäksi ja vaikka minulla on työkokemusta, olen vielä nuori ja minulla korkeakoulutus niin pelottaa, että en saa enää töitä tai työttömyys venyy ja en jaksa enää yrittää. Avomies myös jäämässä työttömäksi, joten ahdistus on vielä kauheampi. Tää on varmaan tuttua muillekin työttömille? Miten tästä selviää ja miten säilyttää se usko? On meinaa jo nyt niin jäätävä ahdistus. :(
Kommentit (8)
No, jos sinua helpottaa tieto, ettet tule jäämään pitkäaikaistyöttönäksi korkeakoulututkinnolla. Olettaen, ettei se nyt ole mikään pilipalitutkinto, sillä harvemmin ne ovat.
Minä sen sijaan kilpailen matalapalkkaisista duunaritason töistä, esim. myyjän työstä. Ulkoistettu kaikenmaailman Baronille, jonka hakuprosessissa uuvutetaan hakijat. Siinä vasta itsensä epäonnistuneeksi toteaakin, kun ei edes perustyötä saa. Korkeakouluihin olen hakenut muutaman kerran, eikä paikka aukea. Jään tällaiseksi luuseriksi, jolla kaiken lisäksi on mt-taustaa ja burnout-riski on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin lähdin niin, että rakensin järkevän päiväohjelman. Yleensä aamusta teen työhakemukset, sitten tsekkaan tärkeimmät rekrysaitit ja poimin niistä ne ilmiotukset, johin aion vastata. Näiden siis annoin aina odottaa yön yli ja kirjoitin hakemukset aamulla.
Samalla listasin kiinnostavia yrityksiä. Jos sopia paikkoja ei ollut auki, niin lähestyin näitä yrityksiä. Samalla pidin mielessäni, että toimitamalla tämän tarpeeksi, monta kertaa, lopulta saan työpaikan. Ja niin sain.
Yksi neuvo: älä nirsoile. Lyhyt, muutaman kuukauden työttömyys ei haittaa, mutta yli puoli vuotta kestävä työttömyys alkaa haiskahtamaan työnantajan nenään, vaikkei sitä haastattelussa sanoisikaan. Paras hetki saada uusi työ on silloin, kun on vielä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi neuvo: älä nirsoile. Lyhyt, muutaman kuukauden työttömyys ei haittaa, mutta yli puoli vuotta kestävä työttömyys alkaa haiskahtamaan työnantajan nenään, vaikkei sitä haastattelussa sanoisikaan. Paras hetki saada uusi työ on silloin, kun on vielä töissä.
Töitä olen hakenut jo nyt kun vielä olen töissä, mutta ei ole tärpännyt. Lisäksi olen suoraan sanottuna ollut niin uupunut nykyisestä työstä, että en ole jaksanut hakea. Nyt olen pari viikkoa lomalla ja yhden hakemuksen saanut tehtyä. Eikä tällä paikkakunnalla missä asun niin liikaa ole paikkoja mihin edes hakea. Olo myös lamaantunut ja ahdistunut. Mutta ei se auta kuin hakea. Sen verran tuttua työnhaku on, että hain silloin kun olin jo opinnot tehnyt mutten vielä ottanut papereita ulos niin useamman kuukauden töitä ennen kuin tärppäsi ja valehtelematta tein varmaan 50 hakemusta ja kävin 10 haastattelussa ennen kuin sain nykyisen työni, joka tosin ei ole omaa alaani eikä vastaa vaatimustasoltaan sitä. Kovaa puuhaa tuo työnhaku. Ap
Vierailija kirjoitti:
No, jos sinua helpottaa tieto, ettet tule jäämään pitkäaikaistyöttönäksi korkeakoulututkinnolla. Olettaen, ettei se nyt ole mikään pilipalitutkinto, sillä harvemmin ne ovat.
Minä sen sijaan kilpailen matalapalkkaisista duunaritason töistä, esim. myyjän työstä. Ulkoistettu kaikenmaailman Baronille, jonka hakuprosessissa uuvutetaan hakijat. Siinä vasta itsensä epäonnistuneeksi toteaakin, kun ei edes perustyötä saa. Korkeakouluihin olen hakenut muutaman kerran, eikä paikka aukea. Jään tällaiseksi luuseriksi, jolla kaiken lisäksi on mt-taustaa ja burnout-riski on suuri.
No valitettavasti nykyisin korkeakoulututkintokaan ei takaa työtä vaikkei edes olisi mikään pilipali tutkinto. Akateeminen työttömyyskin on aika yleistä. Se se vasta hävettää ja keljuttaa, kun panostanut noin paljon ja pitkään opintoihin, mutta on silti työttömänä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin sulla kädet, jalat ja pää toimii niin kaikki on kiinni itsestäsi. Ei huolta. Take action.
Näin toivonkin, että yritys palkitaan ja olisin kohta töissä taaa. Ap
Mä sen sijaan tiedän, että en tule koskaan enää työllistymään. Edellisestä työkokemuksesta on niin kauan, ei ole koulutusta, CV on tyhjää täynnä ja ikääkin sen verran, että mahdotonta on palkkatyön löytäminen kohdallani. Mihinkään tukihommeleihin tai työkokeiluihin en myöskään ole enää lähdössä, joten tullaan toimeen työttömyystuella ja sitten myöhemmin eläkkeellä, jos niitä enää siinä vaiheessa on olemassa. Kyllä mä näön vuoksi pari työhakemusta viikossa lähetän, mutta 99% ei edes vastata ja se prosentti, joka vastaa kiittää vain hakemuksesta. Kutsua haastatteluun en ole saanut vuosikausiin.
Niin kauan kuin sulla kädet, jalat ja pää toimii niin kaikki on kiinni itsestäsi. Ei huolta. Take action.