Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ulkopuolisuuden tunne - kaveriporukan eri näkemykset koronasta
18.08.2020 |
kertokaa teidän kokemuksia koronan aikana sosiaalisiin suhteisiin liittyen. olen isossa kaveriporukassa ainoita, jotka välttelevät tapaamisia ja menoja. kesä oli vähän rennompaa mutta nyt ajatuksissa on taas vähentää sosiaalisia kontakteja. miten sietää ulkopuolisuuden tunnetta/miten käsitellä asiaa, kun kaikki muut pitävät hauskaa ja kokoontuvat, luovat yhteisiä muistoja ja itse en mene mukaan vaikka toki haluaisin. harmittaa ja surettaa. :( mutta en haluaisi ottaa riskiä sairastumisesta kun nämä ihmiset kuitenkin ovat eri puolilla suomea ja aktiivisia myös muuten sosiaalisesti.
ei moralisointia tai muiden kouluttamista, vaan rehellisiä kokemuksia ja fiiliksiä. :)
Kommentit (7)
Olet varmaan tosi nuori. Meillä keski-ikäisillä ei tuollaisia ongelmia ole enää kun ei ole mitään sosiaalisia paineita kuten parikymppisillä. Kaverit on ja pysyy vaikkei vuoteen nähtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sellainen porukka, että ollaan oltu melko samoilla linjoilla koko pandemia-ajan. Keväällä emme tavanneet, alkukesästä varovaisia turvaväli-piknikkejä, heinäkuussa melko normaali meininki ja nyt syksyn myötä joka tapauksessa kaikki rauhottuvat taas enemmän arkeen ja ajattelimme, ettemme toistaiseksi tapaa vaan seurailemme nyt ainakin tilannetta. Syksyllä olisi perinteinen kylpyläreissu porukalla suunnitelmissa, mutta tarvittaessa perumme sen. Toki jokaisella on hiukan eri näkemys asioista, mutta voimme silti pitää hauskaa luontoretkillä, skypen viini-illoissa tai muuten vain viestittelemällä.
Jouduimme koronan alussa muiden sheimaamiksi ulkomaanmatkamme vuoksi joten on pidetty siitä lähtien suut kiinni aiheesta.
Varmaan ulkopuolisuuden tunne riippuu siitä, asutaanko lähellä toisiaan eli ehkä jää monia tapaamisia välistä, joissa kaikki muut näkee, vai nähdäänkö muutenkin vain 1-2 kertaa vuodessa. Koeta ehdottaa jotakin sellaista tapaamista/tekemistä joka olisi sinulle sopivampi? Luontoretki?
Voihan nykyään käsittääkseni pitää niitä etätapaamisia. Luurit vaan korville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen keski-ikäinen mutta riskiryhmää. Olen sairastellut viime vuodet vakavasti ja rakas harrastukseni on ollut siksi tauolla enkä ole päässyt tapaamaan harrastusporukkaa. Tuntuu surullisestä heidän harrastuspäivityksensä facebookissa, olisin niin mielelläni mukana, olen jäänyt tosi paljosta paitsi.
Toisaalta olen tottunut sairauden myötä eristäytymään jo vuosia, se ei tunnu missään. Olen myös ollut niin ikävästi sairaana että on erittäin helppo päätös tehdä, menenkö harrastukseen tapaanko muita ja altistan itseni taas ikävälle sairaudelle vai jäänkö kotiin. Onneksi voin välillä osallistua harrastukseen zoomin välityksellä, mutta eihän se sama ole kuin olla porukassa mukana.
Alue: Aihe vapaa
eipä kai muuta kuin että pitää tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. jäisi ehkä katkerampi olo, jos osallistuisi vastoin omaa turvallisuuden tunnetta ja sitten sairastuisi. eikö voisi myös etätapaamisia järjestää tai olla yhteyksissä niin ettei tarvitse fyysisesti nähdä?