Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalaisen mielikuvitusystävä, normaalia?
17.08.2020 |
Onko muiden ekaluokkalaisilla mielikuvitusystäviä? Tuntuu että poika alkaa olla vähän iso siihen, kaikki jutut joita olen aiheesta lukenut käsittelee suunnilleen 3-5 vuotiaiden taipumusta kehittää näitä mielikuvituskavereita, meidän pojalle se ilmestyi eskarivuonna ekan kerran. Nyt olen huomannut että tässä ekojen koulupäivien aikana tuo kaveri on taas kesätauon jälkeen hiipinyt pojan puheisiin. Tänään jouduin jopa toivottamaan hyvät yöt tälle kaverillekin. Olen vähän huolissani, onko ihan normaalia teistä? Vanhemmilla lapsilla ei koskaan ole ollut mitään mielikuvituskavereita missään vaiheessa.
Kommentit (10)
Mä en puuttuis asiaan vaan seurailisin rauhassa. Veikkaan, että koulun alun tuoma jännitys voi olla osasyynä mielikuvituskaverin ilmaantumiseen ja kaveri ehkä tuo turvaa lapselle uudessa, jännässä elämänvaiheessa.
En siis pidä mitenkään outona (mulla useampi lapsi, niin jotain käsitystä aiheesta on). Ehkä, jos asia alkaa sua itseä ahdistamaan tai jos menee aivan yli, voisit ensin kääntyä kouluterveydenhuollon puoleen ja kysyä vinkkiä ja mielipidettä sieltä. Lapselle ei välttämättä tarvi kyselystä mielestäni edes mainita.
Ajattele asiaa näin, sulla on lapsi jolla on hyvä mielikuvitus. Mielikuvitus on rikkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en puuttuis asiaan vaan seurailisin rauhassa. Veikkaan, että koulun alun tuoma jännitys voi olla osasyynä mielikuvituskaverin ilmaantumiseen ja kaveri ehkä tuo turvaa lapselle uudessa, jännässä elämänvaiheessa.
En siis pidä mitenkään outona (mulla useampi lapsi, niin jotain käsitystä aiheesta on). Ehkä, jos asia alkaa sua itseä ahdistamaan tai jos menee aivan yli, voisit ensin kääntyä kouluterveydenhuollon puoleen ja kysyä vinkkiä ja mielipidettä sieltä. Lapselle ei välttämättä tarvi kyselystä mielestäni edes mainita.
Ajattele asiaa näin, sulla on lapsi jolla on hyvä mielikuvitus. Mielikuvitus on rikkautta.
Kiitos vastauksesta! Mielikuvitusta pojalta tosiaan löytyy ja varmasti totta tuo, että hakee ikäänkuin turvaa tuosta kaverista jännitykseen. Ap
Mielikuvittelua voi hyödyntää muutenkin, esim. tunteiden säätelyssä. Hieno juttu, että pojallasi on rikas mielikuvitus. Älä ole huolissasi.
Mielikuvitus on rikas ja ihmisillä voi olla mielikuvitusystäviä. Tavanomaisempia ne ovat lapsilla puhuttaessa varsinaisesti mielikuvitusystävistä mutta niitä löytyy aikuisiltakin. Täysin luonnollista ja siten normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Mielikuvitusystävä on psykologinen ja sosiaalinen ilmiö, jossa ystävyys tai muunlainen henkilösuhde vallitsee todellisuuden sijaan mielikuvituksessa. Mielikuvitusystävät ovat usein olennaisena osana lasten leikeissä. Mielikuvitusystävät saattavat seurata lasta aina murrosikään ja joskus aikuisuuteen. Mielikuvitusystävillä on usein korostettuja persoonallisia piirteitä ja tapoja. Vaikka lapsista ne näyttävät kovin todellisilta, tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät lapset pidä niitä todellisina.[1]
Mielikuvitusystävä voi olla itsestä poikkeava kaveri kuten kuka tahansa kaveri. Lapsi ei ole millään tavalla poikkeava tai sairas/viallinen jos hänellä on mielikuvitusystävä tai hän kertoo saavansa tukea enkeleiltänsä. Lapsia tulee kuunnella eikä heitä saisi koskaan kieltää puhumasta omista asioistansa jos he haluavat. Ei kannata suotta pelätä, monet lapset ovat älykkäitä ja kiinnostuneita maailmasta moninkin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en puuttuis asiaan vaan seurailisin rauhassa. Veikkaan, että koulun alun tuoma jännitys voi olla osasyynä mielikuvituskaverin ilmaantumiseen ja kaveri ehkä tuo turvaa lapselle uudessa, jännässä elämänvaiheessa.
En siis pidä mitenkään outona (mulla useampi lapsi, niin jotain käsitystä aiheesta on). Ehkä, jos asia alkaa sua itseä ahdistamaan tai jos menee aivan yli, voisit ensin kääntyä kouluterveydenhuollon puoleen ja kysyä vinkkiä ja mielipidettä sieltä. Lapselle ei välttämättä tarvi kyselystä mielestäni edes mainita.
Ajattele asiaa näin, sulla on lapsi jolla on hyvä mielikuvitus. Mielikuvitus on rikkautta.
Muuten ihan hyvä mutta unohtakaa ne lääkärit mielikuvitusystävän takia. Se on auttamista sekä tukemista. Jos aikuinen ei itse ymmärrä niin kannattaa tutkia asioita ja mennä itse sinne lääkäriin pohtimaan miksi ei ymmärrä omaa lastansa. Jos lapsella olisikin sairautta, minkälaista tahansa, ei se hänen ystävänsä siihen liity. Ystävä on hyvä asia, siinä ei ole mitään pahaa. Keskittykää lapsiinne ja kuunnelkaa, tiedä mitä kaikkea opitte vielä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en puuttuis asiaan vaan seurailisin rauhassa. Veikkaan, että koulun alun tuoma jännitys voi olla osasyynä mielikuvituskaverin ilmaantumiseen ja kaveri ehkä tuo turvaa lapselle uudessa, jännässä elämänvaiheessa.
En siis pidä mitenkään outona (mulla useampi lapsi, niin jotain käsitystä aiheesta on). Ehkä, jos asia alkaa sua itseä ahdistamaan tai jos menee aivan yli, voisit ensin kääntyä kouluterveydenhuollon puoleen ja kysyä vinkkiä ja mielipidettä sieltä. Lapselle ei välttämättä tarvi kyselystä mielestäni edes mainita.
Ajattele asiaa näin, sulla on lapsi jolla on hyvä mielikuvitus. Mielikuvitus on rikkautta.
Kiitos vastauksesta! Mielikuvitusta pojalta tosiaan löytyy ja varmasti totta tuo, että hakee ikäänkuin turvaa tuosta kaverista jännitykseen. Ap
Kannattaa aikuistenkin tehdä havaintoja itseistänsä sekä kotiolosuhteista ja koko elämästä. Kannattaa kiinnostua lapsesta sekä hänen asioistansa. Miksi lapsi jännittää? Aikuisten tehtävä on tukea ja turvata lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielikuvittelua voi hyödyntää muutenkin, esim. tunteiden säätelyssä. Hieno juttu, että pojallasi on rikas mielikuvitus. Älä ole huolissasi.
Mitä tarkoitat tunteiden säätelyllä? Tunteminen tulisi olla luonnollista eikä pitäisi joutua lasten "säätelemään" normaaleja tunteita. Vamhempien tehtävä on kasvattaa lapsiansa, antaa heidän tuntea sekä puhua vaikka se ei itseä miellyttäisi. Vastuu lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista on vanhemmilla. Jos lapsi jännittää niin asiaan tulee perehtyä, siihen on jokin syy.
Viera kirjoitti:
Mielikuvittelua voi hyödyntää muutenkin, esim. tunteiden säätelyssä. Hieno juttu, että pojallasi on rikas mielikuvitus. Älä ole huolissasi.
Köyhän ainut huvitus...
Mielikuvitusystävä on psykologinen ja sosiaalinen ilmiö, jossa ystävyys tai muunlainen henkilösuhde vallitsee todellisuuden sijaan mielikuvituksessa. Mielikuvitusystävät ovat usein olennaisena osana lasten leikeissä. Mielikuvitusystävät saattavat seurata lasta aina murrosikään ja joskus aikuisuuteen. Mielikuvitusystävillä on usein korostettuja persoonallisia piirteitä ja tapoja. Vaikka lapsista ne näyttävät kovin todellisilta, tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät lapset pidä niitä todellisina.[1]