Lue keskustelun säännöt.
En oikein osaa pukea sanoiksi, mutta olen erkaantumassa teinistäni ja ihan turtana
17.08.2020 |
Olen yksin hänet kasvattanut ja vaikeuksista huolimatta pärjänneet mielestäni ihan hyvin. Itse olen ollut aina epäonnistuja, ihan kaiken suhteen, koulut, työelämä ja parisuhteet. Masennuksesta kärsinyt teinistä lähtien. En päihdeongelmainen tms, ihan harmiton sinänsä, mutta en ole löytänyt paikkaani. Lisäksi sairaus johon yritetään etsiä oikeaa lääkitystä.
Lapsestani olen todella ylpeä. Hän on aina viihtynyt koulussa ja harrastuksissa, on sellainen hyvä tyyppi. Pääsi hyvään kouluun ja on suunnitelmia tulevaisuuteen. Kuitenkin hän on alkanut sättimään minua joistain asioista, esim taloudellinen tilanteeni on ymmärrettävästi heikoissa kantimissa, mutta tämähän ei ole uutta. Näin on ollut koko hänen elämänsä, mutta silti olen pystynyt hänelle järjestämään tarvitsemansa asiat. Ja on ollut hyvä nähdä, että hänelle itselleen on tullut rahan suhteen hyvinkin järkevä asenne. Tietää toki, että olen joutunut pyytämään taloudellista apua yhteiskunnalta ja tuo asia tuntuu häntä kummeksuttavan. Ymmärrän toki, mutta silti tuntuu surulliselta, että tunnen lapseni nykyään halveksivan minua. Sieltä täältä tulee jokin piikikäs kuittaus ja minä ihmettelen suuresti missä mennään.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
No teinit on pääsääntöisesti tuollaisia jossain vaiheessa, riippumatta siitä, millainen vanhempi on.
Minä en kuulemma osaa mansikoitakaan pakastaa oikein, kun ne eivät jää irtonaisiksi (vrt. kaupan pakastealtaan mansikkapussit).
-edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, se on teini-ikäinen. Teini-iässä erkaannutaan vanhemmista. Teinin aivot käy läpi hurrikaanin, se on normaali kehitysvaihe.
Se on teini-ikää. Mielestäni voisit kertoa hänelle, että ymmärrät tuollaisen käytöksen kuuluvan ikään, mutta silti toivot hänen muistavan, että sinullakin on tunteet.
En usko hänen halveksuvan sinua enemmän kuin teinit keskimäärin halveksuvat vanhempiaan. Joku ehkä tulee tänne selittämään miten hänen teininsä ei niin tee ja ovat parhaita kavereita keskenään ja teini ihailee vanhempiaan, mutta älä sumutu siitä.
Lämmin halaus päivääsi, olet varsin hyvä vanhempi ♥
Teinini kasvoi jo ja on nykyään yli 20v.
Kuulostaa samalle kasvuvaiheelle joka meilläkin käytiin. Sitä kesti muutamia kuukausia ja en oikeastaan edes tiedä mikä laukaisi tilanteen pois.
Pidin oman linjan myös tässä vaikeassa tilanteessa. Ehkä haki paikkaansa ja on osa napanuoran katkaisua.
Kerro toki teinille että sinuun sattuu hänen kovat sanat. Kysy, pystyykö hän sanoittamaan miksi haluaa sättiä.
Perusluottamus on tehty jo alle kouluikäisenä joten usko että tämä on vaihe joka pitää käydä läpi. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity enemmän tukemaan omaa itsetuntoasi. Älä anna teinillekään sitä kuvaa että häpeäisit.
Teinille voi puhua ihan asiaa, ja selittää asiallisesti.
Minkä ikäinen on? Hänellä on varmasti kaveripaineita. Vertaa itseään muihin, tietysti aina niihin joilla on kaikkea. Niin me kaikki on joskus tehty.
Pysty positiivisena ja rakastavana, se on vaihe ja menee ohi. Muutaman vuoden päästä hän on jo aikuisempi, ja osaa arvostaa taas sinua. Olen varma että hän on vielä ylpeä siitä miten olet pärjännyt ja tehnyt hänelle parhaasi.
Meidän 12v on kovasti vaihe, että vertaa itseään ja omaa perhettä kavereihin. On myös satuillut omiaan joskus kavereille, kertonut esimerkiksi että meillä on koira vaikkei olekaan. Toivoo tiettyjä asioita mitä muilla on ja tuntee vähemmyyttä siitä.
Ap älä anna lapsen silti haukkua. Siinä pitää vetää raja, vaikka murrosikä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille kovasti! Viikonloppu oli jotenkin niin ankea muutenkin menkkahuuruissa ja yleisessä alakulossa. Aion nyt ottaa itsestäni niskasta kiinni ja puhutella lastani koulusta palattuaan. On 16-vuotias ja aina meillä on ollut hyvä keskustella asioista laidasta laitaan. Ei tässä voi vajota itsesääliin vaan on näytettävä lapselle kuka on pomo, kaikesta huolimatta.
Teinit halveksuvat vanhempiaan, se kuuluu irtaantumiseen. Itselläni pystyin toteuttamaan kolme vuotta sitten yli 30 vuotta vanhan unelmani ja ostin urheiluauton. Teinityttärestä on todella noloa, että vanha mutsi ajelee sellaisella. Oli myös ympäristöstä huolissaan. Sai pari kuukautta sitten ajokortin ja lainaa autoa todella mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinin tunnemyrskyt ovat elämän opettelua. Ajattele asiaa niin, että olet teinille turvallinen aikuinen. Teini opettelee pärjäämän tunteidensa kanssa, opettelee aikuisten ihmisten vuorovaikutusta ja on yhtä aikaa pieni tollo lapsi ja ihana iso ihminen.
Teinille saa ja pitääkin sanoa, kun käytös on tympeää. Palauta pallo teinille ja sano, että jos kotimansikat harmittavat, niin kaupasta voi hakea omalla rahalla omat marjat tai voi itse pakastaa kotona marja kerrallaan. Ole suoraselkäinen aikuinen.
Teinin kanssa on hyvä käydä läpi talousasioita: tulot, menot, verotus, kauppalasku, sähkö ja vesi jne. Ole ylpeä siitä, että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.
Täällä on paljon luettavaa ja hyviä vinkkejä: https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/15-18-v/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinin tunnemyrskyt ovat elämän opettelua. Ajattele asiaa niin, että olet teinille turvallinen aikuinen. Teini opettelee pärjäämän tunteidensa kanssa, opettelee aikuisten ihmisten vuorovaikutusta ja on yhtä aikaa pieni tollo lapsi ja ihana iso ihminen.
Teinille saa ja pitääkin sanoa, kun käytös on tympeää. Palauta pallo teinille ja sano, että jos kotimansikat harmittavat, niin kaupasta voi hakea omalla rahalla omat marjat tai voi itse pakastaa kotona marja kerrallaan. Ole suoraselkäinen aikuinen.
Teinin kanssa on hyvä käydä läpi talousasioita: tulot, menot, verotus, kauppalasku, sähkö ja vesi jne. Ole ylpeä siitä, että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.
Se mansikkakommentti ei tullut AP:n lapselta vaan 1. vastaajan lapselta. Jolle kyllä selitettiin realiteetit, myös muistakin valituksen aiheista. Se nyt oli vain esimerkki AP:lle siitä, miten "järkevistä" asioista teinit saattavat valittaa.
Muistakaa, että huumoria on otettava peliin nuorten kanssa. Ja muistaa, ettei sanottuja sanoja saa takaisin, eli varoa puhumisia kiivastuksissaan. Ja että nuoren on itsenäistyttävä joskus rajusti, varkinkin jos on yksinhuoltajaäiti, jonka kanssa elänyt tiiviisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kovasti! Viikonloppu oli jotenkin niin ankea muutenkin menkkahuuruissa ja yleisessä alakulossa. Aion nyt ottaa itsestäni niskasta kiinni ja puhutella lastani koulusta palattuaan. On 16-vuotias ja aina meillä on ollut hyvä keskustella asioista laidasta laitaan. Ei tässä voi vajota itsesääliin vaan on näytettävä lapselle kuka on pomo, kaikesta huolimatta.
Nuo eivät ole erillisen puhuttelun paikka. Ei hän ainakaan kertomasi mukaan ole mitään niin loukkaavaa sanonut. Aina kommentin/tilanteen tultua päälle kerrot ymmärtäväsi, mutta myös sen että hänen sanat loukkaavat sinun tunteitasi myös.
Kuulostaa AP enemmän siltä, että sinun on vaikeaa sietää teinin normaalia häpeää perhettään kohtaan ja teinin erkaantumista sinusta. Teidän ei täydy olla samaa mieltä kaikesta ja teinilläsi on lupa kokea kaikenlaisia tunteita - häpeääkin. Käytökseen voit puuttua, mutta ei noin että olet pikku naljailuja ja kommentteja miettinyt yksinäsi päivän ja koulun jälkeen pidät puhuttelun. Seuraavan kerran kun kommentti tulee, niin kerrot tehneesi parhaasi ja sen että tuollainen puhe loukkaa tunteitasi.
Sitten alat myös tehdä töitä itsetuntosi kanssa. Ei sinun pitäisi vajota tuollaiseen tilaan muutaman hyvinkin vähäisen teinin kommentin vuoksi. Ala totutella siihen, että hiljalleen sinäkin alat rakentamaan jotain ihan omaa nyt. Kohta se toimisi jo lentää pesästä, ja ei ole enää osa ruokakuntaasi.
No teinit on pääsääntöisesti tuollaisia jossain vaiheessa, riippumatta siitä, millainen vanhempi on.