Opetatteko lapsenne töihin?

Olen syntynyt 60-luvun lopulla ihan riittävästi toimeentulevaan mutta ei kuitenkaan ns. keskiluokan perheeseen. Vanhempani olivat lähtökohdiltaan todella köyhiä molemmat ja jo melkein taaperosta saakka joutuneet tekemään työtä maalaisoloissa, että koko monilapsinen perhe pysyisi jotenkin leivässä. Ja nyt ei puhuta vehnäpullasta vaan hengissä selviämisestä.

Minut on opetettu samaan tapaan tekemään työtä jo taaperosta saakka, sen mukaan mitä kunkin kehityskauden mukaan pystyi tekemään.

Olen nykyään kohtuuhyvin tienaava ja esimiesasemassa. Rekrytoin paljon ihmisiä. Minua jotenkin järkyttää nykylasten asennoituminen työhön. On kaksi luokkaa. Ensinnäkin ne, jotka ovat jo varhaisesta iästä lähtien panostaneet omaan kehitykseensä ja menestyneet. Toinen porukka ovat lusmurit, jotka ovat jo vanhemmiltaan oppineet tuilla elämisen ja jopa CV:ssä valehtelun. Ensimmäisen porukan sakki painaa työtä tosissaan, osoittavat osaamisensa ja etenevät. Toisen porukan jengi on koko ajan sairauslomalla, vinkuu ja valittaa, vaatii palkankorotuksia perusteettomasti, eikä tosiasiassa tuota mitään lisäarvoa.

Jo kasarina puhuttiin kansakunnan A ja B -luokkaistumisesta. Se on ihan viheliäisintä totta.

Mutta se ei johdu vain jostain taloussuhdanteista vaan siitä, että meille on jo rakentunut tukiaisten sukupolvi. Nuorten ihmisten joukko, joka miettii vain, miten kaikesta pääsisi helpommalla. Hanttihommat ei kelpaa, kupataan vanhempia ja jopa isovanhempia.

Kyllä lapset pitää opettaa työhön. Ei sen tarvitse olla sellaista raatamista, mitä isovanhemmilla oli mutta sen ymmärtämistä, että perhe on yhteinen yritys. Isää ja äitiä voi auttaa arjen pyörittämisessä. Vien itse astiat tiskikoneeseen ja imuroin oman huoneeni.

Miksi tällainen ajattelu on niin vierasta ja aikuiset ovat lastensa palvelijoita?