Jos on pariskunta, josta toinen puhuu ja toinen vain tuijottaa eikä sano mitään,

On tärkeää osata kuunnella myös.. Ihmettelisin kyllä naisena tuollaista mielipidettä minusta, koska yleensä jutustelen kaikille miellyttävillä ihmisille. Silloin sussa on joku vika, jos en puhu..

Mies on ihan puhelias kotona, mutta small talk tyyppinen höpinä ei oikein suju.

Entäpä sitten tekopirteät , kokoajan "niin iloiset " ,hihittelijät ? Kehuu itteensä ja on niin maan perusteellisen kivaa.

Onko sillä puhuvalla osapuolella niin typeriä juttuja, että toinen jähmettyy sen takia eikä halua osallistua "keskusteluun" toivoen, että lopettaa tyhjänpäiväiset löpinänsä?

Vierailija kirjoitti:

Minä puhua pälpätän tutussa seurassa, mutta jos tuttuja on monta kerrallaan alan siirtyä seuraajajoukkoon. En halua enkä pysty olemaan huomion kohde pitkiä aikoja kerrallaan, syystä aiemmat sos.tilanteiden traumat. Saati jos muu porukka on tuntemattomia tai PAHINTA: jotain puolituttuja, joiden tiedän luovan minusta parhaillaan jotain mielikuvaa. Joskus olen oma itseni porukassa, joskus en. Minua, eikä ketään tähänastisista kumppaneistani ole häirinnyt tämä asia, ovat tosin olleet itsekin sellaisia ettei toisten mielipide niin kiinnosta. 

Kaiken huipuksi minulla on neurologinen sairaus, joka aiheuttaa välillä tuollaisia "kohtauksia" että ns. käyn vähän hitaalla. Itse voin tälle nauraa, mutta en jaksa kaikille olla selittämässä. Pitäkööt vaikka tyhmänä sitten, jos kiinnostaa minä niin paljon :)

Kumppani on aika karismaattinen ja siksi suhteemme aiheuttaa varmasti ihmetystä erityisesti noille puolitutuille (jos ovat luoneet minusta tuollaisen idiootin mielikuvan).

Mikä neurologinen sairaus sinulla on? Minulla on fyysinen sairaus joka aiheuttaa lievää poissaolevuutta välillä..

Tykkään miehenä pitkistä keskusteluista, mutta kyrsii jos nainen ei anna suunvuoroa ja sitten jos puhun, niin nainen puhuu päälle.

Ei me miehet pystytä tekeen kahta asiaa samaan aikaan niinkuin naiset. Joko kuunnellaan tai puhutaan jne.

Miesten kanssa juttelu on helpompaa, kun eivät koko keskeytä, jos itse jotain kommentoi tai selittää.