Raukka jätkä, jos ei uskalla tulla mukaan synnytykseen
Ärsyttää sukulaisen typerä junttiidioottimies, joka ei kuulema aio mennä mukaan synnytykseen. Jos ei oikeesti ole sellainen, joka pyörtyy veripisaran nähdessään, niin ei ole kovin paljon vaadittu, että menis tukemaan vaimoaan. Kädestä pitäminen on aika pikku juttu verrattuna vaimon urakkaan. Kaikenlaisiin törppöihin sitä jotkut menee sekaantumaan. Ei varmasti ole yhtään apua luvassa myöskään lastenhoitoon, uskaltaisin lyödä vaikka vetoa.
Kommentit (5)
kuuluu.. Ei voi verrata, jos ei ole mukana synnytyksessä niin ei tulevaisuudessa osallistu lapsenhoitoonkaan. Ole iloinen, ettei hän ole sinun miehesi..
Niin olenkin iloinen. Ei tämä ole mikään yksi asia, jonka perusteella vedän johtopäätöksiä lastenhoidosta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en kauheesti arvosta sellaisia poikasia, jotka ei jostain äijämäisestä syystä tule mukaan synnytykseen. (Jos oikeesti pyörtyy veren edessä, niin sitten on parempi pysyä salin ulkopuolella, se on selvä.)
ettei mennä synnytykseen mukaan, koska ei siellä miehiä ennenkään ole tarvittu. Ei multakaan sellaisia kohtaan arvostusta tipu.. Vaan jokaisella meistä on vapaus valita miehensä..
t. kakkonen
Ok, ekassa synnytyksessä halusin miehen mukaan ja hyvä että näki millaista se on, mutta loput olen halunut synnyttää ilman miestä (kun mieskään ei halunut enä...) ajatellen että muilla lapsilla ei ole mitään hätää kun ovat isänsä kanssa kotona.
Ja kyllä on mies hoitanut kaikkia lapsiamme paljon.
Meillä oli mies mukana ekassa synnytyksessä, mutta suoraan sanoen hänestä ei ollut siellä mitään 'hyötyä'. Epiduraali vei minulta niin tehokkaasti kivut pois, että molemmat torkuimme suurimman osan synnytyksestä. Minä sentään olin sängyssä, mies nojatuolissa ja mies kärsi sen yön jälkeen pari päivää niskasärystä. Itse ponnistus kesti kokonaista kaksi minuuttia, joten en siinäkään kaivannut miestä tsemppaajaksi. Nyt kun on toinen lapsi tulossa mies ei erityisemmin halunnut lähteä mukaan, vaan sanoi mieluummin hoitavansa esikoista kotona. Sopii minulle ja olenkin pyytänyt toisen siskoni tukihenkilöksi.
Ja haluan kyllä tässä sanoa, että esikoisen hoito jaettiin mielestäni niin tasan kuin vain voi, enkä usko että nyt toisenkaan kanssa tähän tulee muutosta vaikka mies ei lähdekään mukaan synnytykseen.
en painostanut, mutta toki halusin hänet matkaan. Hän tosiaan pyörtyy verta nähdessään, mutta on muuten kyllä MIES :)
Tuli hän kuitenkin lopulta mukaan, kun synnytys alkoi.. oli ihan loppuun asti eikä pyörtynyt.. napanuoraa ei suostunut leikkaamaan. Olen ylpeä miehestäni :)
Jokaisen oma asia lähteekö mukaan synnytykseen, mitä ihmettä se sinulle kuuluu.. Ei voi verrata, jos ei ole mukana synnytyksessä niin ei tulevaisuudessa osallistu lapsenhoitoonkaan. Ole iloinen, ettei hän ole sinun miehesi..