Kuinka paljon on elämää avaruudessa?

Kaikki tietämämme elämä on avaruudessa.

Noin 7.

No Linnunradalla on noin 100-400 miljardia planeettaa, josta Maan kaltaisia planeetta arvellaan olevan noin 10 miljardia. Maailmankaikkeudessa on galakseja noin 100 miljardia ja niissä oletettavasti kaikissa monta sataa miljardia planeettaa per galaksi.

Ja nämä ovat siis vain arvioita nykytiedon valossa. Omituiseltahan se vaikuttaisi, jos vain yhdellä ainoalla planeetalla on elämää.

Me olemme yksin.

Jos tuolla muita on, ne ovat ihan yhtä yksin.

vielä ei ole löydetty ketään muuta

Vaadittiin monta sukupolvea tähtiä, että avaruuteen alkoi muodostua raskaampia alkuaineita joita tuntemamme elämä tarvitsee.

Maapallolla on ollut elämää suurin piirtein sen koko olemassaolon ajan, joka on kolmannes maailmankaikkeuden eliniästä. Mutta siltä kesti suurimman osan siitä ajasta kehittää monisoluista elämää. Tilanne on resetoitunut erinäisiä kertoja maailmanlaajuisten jääkausien tai asteroidien vaikutuksesta.

Vasta viimeisenä vuosimiljoonan murto-osana sellaista jolla on edes jonkinlainen mahdollisuus näkyä ja kuulua täältä ulospäin, tai tähyillä tähtiä muuten kuin pikku valopisteinä taivaalla. Sitäkin on tehty vasta satakunta vuotta.

Että ei nyt hätiköidä niiden muiden asukkaiden etsimisen kanssa, odotellaan jokunen vuosimiljardi että heitä ehtii kehittyä suuremmassa määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vaadittiin monta sukupolvea tähtiä, että avaruuteen alkoi muodostua raskaampia alkuaineita joita tuntemamme elämä tarvitsee.

Maapallolla on ollut elämää suurin piirtein sen koko olemassaolon ajan, joka on kolmannes maailmankaikkeuden eliniästä. Mutta siltä kesti suurimman osan siitä ajasta kehittää monisoluista elämää. Tilanne on resetoitunut erinäisiä kertoja maailmanlaajuisten jääkausien tai asteroidien vaikutuksesta.

Vasta viimeisenä vuosimiljoonan murto-osana sellaista jolla on edes jonkinlainen mahdollisuus näkyä ja kuulua täältä ulospäin, tai tähyillä tähtiä muuten kuin pikku valopisteinä taivaalla. Sitäkin on tehty vasta satakunta vuotta.

Että ei nyt hätiköidä niiden muiden asukkaiden etsimisen kanssa, odotellaan jokunen vuosimiljardi että heitä ehtii kehittyä suuremmassa määrin.

Teet virheellisen olettaman, että maapallo on ollut ensimmäinen paikka jossa elämä on saanut alkunsa. Voi ihan yhtäläiseen olla joku elämänmuoto joka on miljoona vuotta meitä pidempään ollut olemassa. Edes miljardi vuotta varhaisemmin alkunsa saanut elämänmuoto jossain päin maailmankaikkeutta ei ole mahdottomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaadittiin monta sukupolvea tähtiä, että avaruuteen alkoi muodostua raskaampia alkuaineita joita tuntemamme elämä tarvitsee.

Maapallolla on ollut elämää suurin piirtein sen koko olemassaolon ajan, joka on kolmannes maailmankaikkeuden eliniästä. Mutta siltä kesti suurimman osan siitä ajasta kehittää monisoluista elämää. Tilanne on resetoitunut erinäisiä kertoja maailmanlaajuisten jääkausien tai asteroidien vaikutuksesta.

Vasta viimeisenä vuosimiljoonan murto-osana sellaista jolla on edes jonkinlainen mahdollisuus näkyä ja kuulua täältä ulospäin, tai tähyillä tähtiä muuten kuin pikku valopisteinä taivaalla. Sitäkin on tehty vasta satakunta vuotta.

Että ei nyt hätiköidä niiden muiden asukkaiden etsimisen kanssa, odotellaan jokunen vuosimiljardi että heitä ehtii kehittyä suuremmassa määrin.

Teet virheellisen olettaman, että maapallo on ollut ensimmäinen paikka jossa elämä on saanut alkunsa. Voi ihan yhtäläiseen olla joku elämänmuoto joka on miljoona vuotta meitä pidempään ollut olemassa. Edes miljardi vuotta varhaisemmin alkunsa saanut elämänmuoto jossain päin maailmankaikkeutta ei ole mahdottomuus.

En oleta, onhan se mahdollista mutta mitä kauemmas menneisyyteen aurinkokunnan muotoutumisesta mennään, sitä vähemmän avaruudessa on raskaita alkuaineita eli todennäköisyys pienenee.

Aurinkokuntamme synty on siinäkin suhteessa erikoislaatuinen, että sen muodostanut tähtisumu ei ollut saanut alkuaan paljon yleisemmästä supernovasta, vaan materiansa avaruuteen rauhallisemmin puhaltaneesta jättiläistähdestä. Alkuaineiden jakautuma voi siten olla täällä harvinaislaatuisempi.

Tiedetään, että on olemassa ääretön määrä maailmoita, yksinkertaisesti siksi, että on olemassa ääretön määrä tilaa. Eivät kaikki paikat kuitenkaan ole asuttuja. Siispä on oltava rajattu määrä asuttuja planeettoja. Kun mikä tahansa määrätty luku jaetaan äärettömällä, on osamäärä niin lähellä nollaa, ettei erosta juuri kannata puhua, joten kaikkien maailmankaikkeuden asuttujen planeettojen keskimääräisen asukasluvun voidaan sanoa olevan nolla. Tästä seuraa, että koko maailmankaikkeuden asukasluku on myös nolla, ja että kaikki satunnaisesti tapaamamme ihmiset ovat vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

 Douglas Adams

noin pyörein luvuin aurinko on n 5 mrd vuotta vanha ja linnunrata n 10 mrd vuotta vanha

jo omassa galaksissamme on siis 5 mrd vuotta meitä vanhempia aurinkokuntia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaadittiin monta sukupolvea tähtiä, että avaruuteen alkoi muodostua raskaampia alkuaineita joita tuntemamme elämä tarvitsee.

Maapallolla on ollut elämää suurin piirtein sen koko olemassaolon ajan, joka on kolmannes maailmankaikkeuden eliniästä. Mutta siltä kesti suurimman osan siitä ajasta kehittää monisoluista elämää. Tilanne on resetoitunut erinäisiä kertoja maailmanlaajuisten jääkausien tai asteroidien vaikutuksesta.

Vasta viimeisenä vuosimiljoonan murto-osana sellaista jolla on edes jonkinlainen mahdollisuus näkyä ja kuulua täältä ulospäin, tai tähyillä tähtiä muuten kuin pikku valopisteinä taivaalla. Sitäkin on tehty vasta satakunta vuotta.

Että ei nyt hätiköidä niiden muiden asukkaiden etsimisen kanssa, odotellaan jokunen vuosimiljardi että heitä ehtii kehittyä suuremmassa määrin.

Teet virheellisen olettaman, että maapallo on ollut ensimmäinen paikka jossa elämä on saanut alkunsa. Voi ihan yhtäläiseen olla joku elämänmuoto joka on miljoona vuotta meitä pidempään ollut olemassa. Edes miljardi vuotta varhaisemmin alkunsa saanut elämänmuoto jossain päin maailmankaikkeutta ei ole mahdottomuus.

En oleta, onhan se mahdollista mutta mitä kauemmas menneisyyteen aurinkokunnan muotoutumisesta mennään, sitä vähemmän avaruudessa on raskaita alkuaineita eli todennäköisyys pienenee.

Aurinkokuntamme synty on siinäkin suhteessa erikoislaatuinen, että sen muodostanut tähtisumu ei ollut saanut alkuaan paljon yleisemmästä supernovasta, vaan materiansa avaruuteen rauhallisemmin puhaltaneesta jättiläistähdestä. Alkuaineiden jakautuma voi siten olla täällä harvinaislaatuisempi.

Aurinkokuntamme on kovin tylsä ja tavallinen. Vastaavanlaisia löytyy maailmankaikkeudesta miljardeja kappaleita. Maailmankaikkeus on niin käsittämättömän laaja, että harvinaislaatuinen ei tarkoita sitä etteikö ihan vastaavia löytyisi lukematon joukko. Maapallon kaltaisia planeettoja löytyy enemmän kuin tavallisella uimarannalla on hiekanjyviä.

Kaiken lisäksi elämä maapallolla perustuu kaikista yksinkertaisimpiin ja yleisimpiin alkuaineisiin. Happea, hiiltä, vetyä, jne. Näitä aineita löytyy kaikkialta minne ollaan kaukoputkella katsottu.

Veikkaan, että elämää on avaruudessa paljon. Avaruudessa on elämänvyöhykkeellä olevia planeettoja todennäköisesti miljardeja. Vähintäinkin satoja miljoonia. Joten jo todennäköisyyden perusteella elämää on oltava runsaasti.

Fermin paradoksi on sikäli tyhmä, että se olettaa, että muut sivilisaatiot haluavat olla ihmiskunnan kanssa yhteyksissä (miksi haluaisivat)?. Miksi aina kuvitellaan muut samankaltaisiksi kuin ihmiset ja että he käyttäytyisivät samaan tapaan?

Toinen typeryys näissä elämän etsimisissä on se, että oletetaan, että muut sivilisaatiot käyttäisivät samanlaista tekniikkaa kuin maapallolla nyt on.

Kolmas virhe on energian "tuhlauksen" oletus. Eli kuvitellaan, että vieraat olennot käyttävät energiaa yhtä tuhlaavasti kuin ihmiset, jolloin heidän sähkömagneettisista "päästöistä" olisi meille tullut signaaleja.

Last but not least: Todistetut tutkahavainnot ufoista ovat mielestäni aika vakuuttavia siihen suuntaan, että emme ole yksin. Tosin ufo havainnoista on kyllä 99% pelkkä shaibaa ja pilajuttuja. Mutta se 1% tulisi selvittää tarkoin.

Muuta elämää on varmasti avaruudessa, mutta myös rinnakaisissa ulottuvuuksissa.

4

Ei ole olemassa elämää. Se on vain ihmisen luoma illuusio.

Eihän tietokonekaan ole elossa. Mutta kaikenlaiset biologiset tietokoneet (tai ulostegeneraattorit näkökulmasti riippuen) sitten muka olisivat?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että elämää on avaruudessa paljon. Avaruudessa on elämänvyöhykkeellä olevia planeettoja todennäköisesti miljardeja. Vähintäinkin satoja miljoonia. Joten jo todennäköisyyden perusteella elämää on oltava runsaasti.

Fermin paradoksi on sikäli tyhmä, että se olettaa, että muut sivilisaatiot haluavat olla ihmiskunnan kanssa yhteyksissä (miksi haluaisivat)?. Miksi aina kuvitellaan muut samankaltaisiksi kuin ihmiset ja että he käyttäytyisivät samaan tapaan?

Toinen typeryys näissä elämän etsimisissä on se, että oletetaan, että muut sivilisaatiot käyttäisivät samanlaista tekniikkaa kuin maapallolla nyt on.

Kolmas virhe on energian "tuhlauksen" oletus. Eli kuvitellaan, että vieraat olennot käyttävät energiaa yhtä tuhlaavasti kuin ihmiset, jolloin heidän sähkömagneettisista "päästöistä" olisi meille tullut signaaleja.

Last but not least: Todistetut tutkahavainnot ufoista ovat mielestäni aika vakuuttavia siihen suuntaan, että emme ole yksin. Tosin ufo havainnoista on kyllä 99% pelkkä shaibaa ja pilajuttuja. Mutta se 1% tulisi selvittää tarkoin.

Avaruusmatkustaminen ei tule koskaan olemaan optio, koska valonnopeus asettaa sille rajoitteen. Se tekee siitä epäkäytännöllistä. On aikadilaatio ja sitten energiaa pitäisi olla käytännössä määrättömästi käytössä. Oma lukunsa on säteily ja meteoriitit. Pienikin kivi osittaisella valonnopeudella tekee selvää jälkeä avaruusaluksesta. Maapallolla ei ymmärretä, millaista säteilyä aurinko emitoi. Se haurastuttaa metallit ja tuhoaa elektroniikan. Ei ymmärretä, koska maapallon vahva magneettikenttä estää säteilyn tuhot.

ON täysin mahdollista, että sivilisaatiot eivät matkusta vaan jäävät paikallisiksi. Ehkä ne virtuaalitodellisuuden ja muiden järjestelyiden kautta eivät edes kaipaa matkustamista. Käpertyvät itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että elämää on avaruudessa paljon. Avaruudessa on elämänvyöhykkeellä olevia planeettoja todennäköisesti miljardeja. Vähintäinkin satoja miljoonia. Joten jo todennäköisyyden perusteella elämää on oltava runsaasti.

Fermin paradoksi on sikäli tyhmä, että se olettaa, että muut sivilisaatiot haluavat olla ihmiskunnan kanssa yhteyksissä (miksi haluaisivat)?. Miksi aina kuvitellaan muut samankaltaisiksi kuin ihmiset ja että he käyttäytyisivät samaan tapaan?

Toinen typeryys näissä elämän etsimisissä on se, että oletetaan, että muut sivilisaatiot käyttäisivät samanlaista tekniikkaa kuin maapallolla nyt on.

Kolmas virhe on energian "tuhlauksen" oletus. Eli kuvitellaan, että vieraat olennot käyttävät energiaa yhtä tuhlaavasti kuin ihmiset, jolloin heidän sähkömagneettisista "päästöistä" olisi meille tullut signaaleja.

Last but not least: Todistetut tutkahavainnot ufoista ovat mielestäni aika vakuuttavia siihen suuntaan, että emme ole yksin. Tosin ufo havainnoista on kyllä 99% pelkkä shaibaa ja pilajuttuja. Mutta se 1% tulisi selvittää tarkoin.

Avaruusmatkustaminen ei tule koskaan olemaan optio, koska valonnopeus asettaa sille rajoitteen. Se tekee siitä epäkäytännöllistä. On aikadilaatio ja sitten energiaa pitäisi olla käytännössä määrättömästi käytössä. Oma lukunsa on säteily ja meteoriitit. Pienikin kivi osittaisella valonnopeudella tekee selvää jälkeä avaruusaluksesta. Maapallolla ei ymmärretä, millaista säteilyä aurinko emitoi. Se haurastuttaa metallit ja tuhoaa elektroniikan. Ei ymmärretä, koska maapallon vahva magneettikenttä estää säteilyn tuhot.

ON täysin mahdollista, että sivilisaatiot eivät matkusta vaan jäävät paikallisiksi. Ehkä ne virtuaalitodellisuuden ja muiden järjestelyiden kautta eivät edes kaipaa matkustamista. Käpertyvät itseensä.

Kuten lentokoneen rakentaminen on täysin mahdottomuus - kunnes joku ensimmäisen kerran rakensi lentokoneen. Sen jälkeen se oli mahdollista.

Vaikkei tiedetä miten voisi olla mahdollista matkata tähtiin. Se ei kuitenkaan tarkoita valonnopeuden olevan välttämättä ehdoton raja. Saattaa olla jokin keino kiertää tämä rajoitus.

Pari sataa vuotta sitten eläneen ihmisen näkökulmasta nykyisin tehdään vaikka miten paljon juttuja jotka olisi hänen näkökulmastaan katsoen täysin mahdottomuuksia. Mitä kaikkea voi kuvitella jos aikaa kuluu vielä tuhat vuotta eteenpäin. Mitä kaikkia käsittämättämiä keksintöjä onkaan käytössä.

Viisaammat ihmiset pitävät maapallon ulkopuolista elämää käsittääkseni aika varmana, mutta Fermin paradoksi ("missä kaikki ovat?") on jännittävä.

Toisaalta jo tällä hetkellä tunnettu maailmankaikkeus on tosi iso. Jos se äärilaidoilla olisi jokin maapallo #2, kestäisi sieltä valoltakin monta kymmentä miljardia vuotta päästä tänne, pienistä vihreistä miehistä puhumattakaan.

Laske tuosta:

N = R* · fp · ne · fl · fi · fc · L

Vierailija kirjoitti:

Pari sataa vuotta sitten eläneen ihmisen näkökulmasta nykyisin tehdään vaikka miten paljon juttuja jotka olisi hänen näkökulmastaan katsoen täysin mahdottomuuksia. Mitä kaikkea voi kuvitella jos aikaa kuluu vielä tuhat vuotta eteenpäin. Mitä kaikkia käsittämättämiä keksintöjä onkaan käytössä.

Tämä. Pari sataa vuotta sitten elettiin maailmassa, johon joku muinainen foinikialainen olisi voinut nopeasti sopeutua. Pieniä edistysaskelia oli, mutta perusperiaatteet olivat samoja kuin mitä ne ovat kaikkialla kautta ihmiskunnan historian olleet. Sitten alkoi kehitys, jonka mukana pysyminen on vaikeaa sitä reaaliajassa seuraavallekin, eikä se näytä hidastumisen merkkejä. Tulevaa on vaikea ainakaan yliarvioida.