Miten pieniä/suuria vammoja olette hoidattaneet tai jättäneet hoitamatta?
Jos esim. tapahtuu onnettomuus ja siitä jää joku pysyvä haitta. Jos vamma ei haittaa työtäsi tai uraa, jolle haluat, mutta vaikuttaa kuitenkin elämään jonkin verran? Esim. mulla joku käden jännevamma eli kolme sormea on jokseenkin jäykkiä ja voimattomia vasemmassa kädessä, kun olen oikeakätinen?
Tuo menisi verorahoista, enkä halua kuluttaa niitä etenkään tässä tilanteessa. Ei mulla ole varaa yksityisen puolen hoitoihin. Olen myös jo tottunut elämään vamman kanssa. Olin jonkin aikaa täysin yksikätinen, mutta kuitenkin niin helpottunut siitä, ettei ollut oikea käsi, ettei se nyt paha juttu ollut. En edes tiedä, voiko mitään tehdä ilman jotain kallista toimenpidettä.
Jotenkin ironista, kun jonkun aikaa sitten tein aloituksen tänne siitä, miten käsillään hyvää hienomotoriikkaa vaativaa työtä tekevä voi suojata käsiään.. Onneksi mulla sattui vasempaan käteen, jota en niin tarvitse. Oikeaan jos olisi vika tullut, se olisi katastrofi. En pystyisi nykyisellään kuitenkaan esim. soittamaan kitaraa tai viulua mitenkään. Onneksi en ole muusikko.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan käyny lekurissa tuommosen takia, ei kyllä ole sattunutkaan mitään isompaa. Kaikki pienet (ja vähän isommatkin) nirhaumat menee tietenkin äijätyylillä: "Ähh, no ei tuosta paljoa verta tuu, laitetaan päälle tuosta lähettyvillä olevaa jesaria tai pikaliimalla viillot umpeen. Isä joskus vetäsi rälläkällä sormein melkein kokonaan irti. Ois halunnu laastaria laittaa, mutta tuossa tilanteessa jo sanottiin, että nyt lääkäriin perkeles.
Itse oli pakko käydä päivystyksessä, kun rasvakudokset pursusi haavoista ulos. Tikattiin, mutta en nyt tiedä, kannattaako mitään enää jatkossa tehdä.
Oma isä on samanlainen. Putosi joskus katolta pahasti, mutta ei se mihinkään lähtenyt. Aivan varmasti joku kylkiluu siinä meni. Hänestä voisi kertoa vaikka mitä juttuja. Täynnä arpia koko ukko, kun on fyysistä ja ei niin turvallista työtä tehnyt ikänsä.
Ajattelin itse tuota kättä nyt koittaa kuntouttaa kuten pystyn.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan käyny lekurissa tuommosen takia, ei kyllä ole sattunutkaan mitään isompaa. Kaikki pienet (ja vähän isommatkin) nirhaumat menee tietenkin äijätyylillä: "Ähh, no ei tuosta paljoa verta tuu, laitetaan päälle tuosta lähettyvillä olevaa jesaria tai pikaliimalla viillot umpeen. Isä joskus vetäsi rälläkällä sormein melkein kokonaan irti. Ois halunnu laastaria laittaa, mutta tuossa tilanteessa jo sanottiin, että nyt lääkäriin perkeles.
Itse oli pakko käydä päivystyksessä, kun rasvakudokset pursusi haavoista ulos. Tikattiin, mutta en nyt tiedä, kannattaako mitään enää jatkossa tehdä.
Oma isä on samanlainen. Putosi joskus katolta pahasti, mutta ei se mihinkään lähtenyt. Aivan varmasti joku kylkiluu siinä meni. Hänestä voisi kertoa vaikka mitä juttuja. Täynnä arpia koko ukko, kun on fyysistä ja ei niin turvallista työtä tehnyt ikänsä.
Ajattelin itse tuota kättä nyt koittaa kuntouttaa kuten pystyn.
ap
Minä kyllä varmaan käyttäsin tota kättä katsottavana, jos ei ala helpottaa. Verorahojen tuhlausta tuo ei ole. Se on juuri sitä, mihin ne on tarkoitettukin.
3/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan käyny lekurissa tuommosen takia, ei kyllä ole sattunutkaan mitään isompaa. Kaikki pienet (ja vähän isommatkin) nirhaumat menee tietenkin äijätyylillä: "Ähh, no ei tuosta paljoa verta tuu, laitetaan päälle tuosta lähettyvillä olevaa jesaria tai pikaliimalla viillot umpeen. Isä joskus vetäsi rälläkällä sormein melkein kokonaan irti. Ois halunnu laastaria laittaa, mutta tuossa tilanteessa jo sanottiin, että nyt lääkäriin perkeles.
Itse oli pakko käydä päivystyksessä, kun rasvakudokset pursusi haavoista ulos. Tikattiin, mutta en nyt tiedä, kannattaako mitään enää jatkossa tehdä.
Oma isä on samanlainen. Putosi joskus katolta pahasti, mutta ei se mihinkään lähtenyt. Aivan varmasti joku kylkiluu siinä meni. Hänestä voisi kertoa vaikka mitä juttuja. Täynnä arpia koko ukko, kun on fyysistä ja ei niin turvallista työtä tehnyt ikänsä.
Ajattelin itse tuota kättä nyt koittaa kuntouttaa kuten pystyn.
ap
Minä kyllä varmaan käyttäsin tota kättä katsottavana, jos ei ala helpottaa. Verorahojen tuhlausta tuo ei ole. Se on juuri sitä, mihin ne on tarkoitettukin.
3/
Hoitaja sanoi, että voin ainakin jatkossa käydä siellä ainakin hoitajan pakeilla ja arvioivat, mitä voi tehdä ja millaisia vauriot loppujen lopulsi ovat. Sen ehkä teenkin. Mutta tosiaan olen ollut pitkään sairas ja työtön, enkä tiedä, onko enää toivoa. Haaveilen opinnoista ja varmasti siihen koulutukseen pääsenkin. Mutta syyllinen olo tosiaan tulee. Prkle kun piti sattua vielä tämmöistä
Jotenkin ajattelen, että jos kävisin töissä, tilanne olisi eri. Toivon kyllä, että tämä tästä helpottaa. Sitten ei tarvitsisi missään käydä.
Mietin vaan, mitä muut ovat tehneet ja kuinka moni on sitten vaan sopeutunut elämään tämmöisen vaurion kanssa.
ap
Ranteen nivelsiteen repeämä. Vakuutusyhtiö maksoi kuvauksen, mutta ei maksanut fysioterapiaa joten annoin olla. Vaivaa edelleen vuoden jälkeen.
Hoitamatta jääneitä 3 varpaan murtumaa (no ei näitä edes hoideta), selän murtuma, lonkka- ja selkävaurio kaatumisessa ja 2x borrelioosi. Noita viimeisiä ei lääkärit noteeranneet mitenkään. Borren vasta-aineet näkyy vielä näin 7v myöhemminkin
Teippasin sekä murtuneen sormen että isohkon rannehaavan jossa kuitenkin isoimmat suonet ja jänteet ehjät (piti olla aikamoiset haavateippiviritelmät että pysyi kasassa mutta siististi parani).
Ap:n tilanteessa kävisin kyllä hoidattamassa kun tarvitsen soitinharrastuksen takia mahdollisimman hyvän voiman ja liikkuvuuden.
En oo koskaan käyny lekurissa tuommosen takia, ei kyllä ole sattunutkaan mitään isompaa. Kaikki pienet (ja vähän isommatkin) nirhaumat menee tietenkin äijätyylillä: "Ähh, no ei tuosta paljoa verta tuu, laitetaan päälle tuosta lähettyvillä olevaa jesaria tai pikaliimalla viillot umpeen. Isä joskus vetäsi rälläkällä sormein melkein kokonaan irti. Ois halunnu laastaria laittaa, mutta tuossa tilanteessa jo sanottiin, että nyt lääkäriin perkeles.