Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet lopettanut ystävyyden?
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks sano et et koskaan tuu meille.
Toinen vaikutti etäältä ja mentiin omia teitä.
Kolmas ei oo vastannu viestiin.
Mut mä pärjään yksin oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys tuli mieleen, kun vaimoni kaveri ihmetteli miehensä kaverisuhteita. Että miten mies voi kavereerata ihmisten kanssa, jotka pettävät pulisoaan ja joku kuulemma käy maksullisissakin.
Vastaan vain yhden esimerkin ja sen osalta mitä minä olen lopettanut. Eikä varsinaisesti oltu ystäviä, mutta alkavaa kaveruutta oli olevinaan.
Tunsin henkilön x ammattinsa puolesta, olin käyttänyt hänen palveluaan jokusen kerran. Tapasin hänet taas jossain yhteydessä kun hän kertoi eronneensa miehestään. Samalla kylällä kun asuttiin ja minulla ei ole kavereita liiaksi, suostuin auttamaan häntä aiheen tiimoilla (mm. Kasaamaan miehen tavarat yhteen kasaan että mies voisi noutaa ne pois) ja sitten autoin häntä muutenkin tosi paljon sen syksyn aikana, hän lupasi sitten vastapalveluksen vaivannäöstään. Lopulta hän paljastui pelkäksi hyväksikäyttäjäksi joka jätti kotini kuin pommin jäljiltä ja perui tuon lupaamansa vastapalveluksen. Oli ensimmäinen kerta kun asetuin puolustamaan itseäni, että minun yli ei kävellä. Vähän ahdisti pitää puoliani, mutta kannatti koska tämä henkilö poistui elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kyseinen ystävyys otti enemmän kuin antoi. Entinen ystäväni välitti vain itsestään, ei häntä kiinnostanut minun asiani yhtään. Puhui myös paskaa minusta yhteisille kavereillemme jatkuvasti, vaikka oli olevinaan paras ystävä. Tosiasiassa vertaili kokoaan itseään muihin ja kadehti, jos jollain meni paremmin kuin hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lopettanut ystävyyttä ikinä. Olen kyllä katkaissut välit selkäänpuukottajiin, kaksinaamaisiin kiusaajiin ja pahantahtoisiin juonittelijoihin. Ystäviä sellaiset ihmiset ei ikinä ole olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole koskaan lopettanut ystävyyttä. joskus olen elämäntilanteiden seurauksesta ajautunut erilleen ystävästä, mutta ystävyys ei ole loppunut, se on vaipunut lepotilaan ja taas herännyt eloon kun vuosien kuluttua olemme kohdanneet.
En lopettanut, vähän jäädytin. Puhui mun asioita ympäri kyliä.
Mulla on karsiutunut oman vaikean elämätilanteen vuoksi ystäviä. Osa oli tukena, osa alkoi "neuvoa" ja tsempata väärällä tavalla ymmärtämättä asiasta mitään. Toiset jopa suuttuivat, jos kerroin tilanteestani, koska eivät pystyneet ottamaan sitä tietoa vastaan, eivätkä voineet tajuta, että se ollut minun oma vikani. Ensin muutuin tosi varovaiseksi ja vetäytyneeksi, en tiennyt kenelle uskaltaisin enää puhua. Sitten päätin vain puhua, ja poistaa elämästäni ne ihmiset, jotka tekevät oloni jatkuvasti pahemmaksi. Tää jälkimmäinen toimii paremmin, on tosi tärkeää, että on joku joka on tukena. Muut saavat mennä menojaan.
En ole lopettanut sitä.