Miksi olet lopettanut ystävyyden?

Anteeksi vääristä tulkinnoista. Ja nopeasta puheesta. Liian nopeasta puheesta. Olen pahoillani. Anteeksi.

Olet vaan niin tärkeä. Olet minulle tosi tärkeä. Voin kuvitella itseni tilallesi ja omat sanani minulle itselleni. Ja tiedän että loukkasin tosi pahasti. Tuntuisi loukatulta. Satutetulta. Mutta minun piti ajatella kaikki läpi päässäni että ymmärsin. En muista koska kävin sanani läpi. Minun piti käydä omat sanat läpi. Ja sen jälkeen olo on pahasti loukattu. Pyydän anteeksi omaa nopeaa kieltä ja ajattelemattomuutta.

ap. kirjoitti:

Onpa osa vastauksista outoja.

Näkyy eksyneen nyt tähän ketjuun se yksi ja sama onneton, jolla ei ole kaikki muumit laaksossa ja joka jää luuppaamaan omiaan, nakuttaa vastauksia robottiakin nopeammin ja puhuu ihan puuta heinää, yleensä vielä aivan asian ohi. Outoa vibaa välittää, kieltämättä.

Minä olisin loukkaantunut myös itse. Jos toinen olisi sanonut niin. Kyse on loukkauksesta ja että minä käyttäydyn aiemmin niin että tuli väärää tulkintaa. Asia alkoi vähän myöhemmin vaivata. Ei tätä pysty selittää. En osaa selittää paremmin. Oon pahoillani.

Tilanteen tulkinnasta sekä sanoista. Jos käyn läpi sen uudelleen niin tulee väärä tulkinta. Se piti käydä läpi uudelleen myöhemmin ja miettiä. Tahdon anteeksiannon. Annoin väärän kuvan sanoillani. Tein tosi typerästi. Hätiköin enkä lainkaan miettinut mitä puhun... Anteeksianto?

Jätän oman anteeksipyynnön tähän. Se on ollut mielessä pitkään. Sinulle tulee parempi mieli kun sain sanoa sen. Sitä ei voinut muualla sanoa. On muitakin asioita mut tuo on tärkein.

Oletko sinä kunnossa

Pelko ja paranoia. Katkesi välit lapsuudenystävään ja yhteen yliopistoajan kumppanikandidaattiin näiden pelotellessa mua. Totuutta en saa tietää oltiinko mun tietoja urkittu vai ei, mutta pahantahtoista käyttäytymistä esiintyi niin sanotusti rivien välistä. Mun kiltteyttä hyväksikäytettiin, joten päätin polttaa sillat. Yksi ystävyyssuhde meni, kun stalkkerin takia vaihdoin puhelinnumeroa ja kännykkä meni paskaksi ja numero sitä myötä. Se harmittaa aidoisti, koska hän oli syytön ja kunnollinen kaveri vaikkakin jaoimme erilaisia arvoja. En olisi antanut sen haitata kaveruutta, sillä rispektiä löytyi.

Eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Kaverit alkoivat seurustelemaan, eikä heillä enää ollut kiinnostusta muuhun. Lopetin yhteydenpidon, kun se niin yksipuoliseksi muuttui. Uudelleen lämmittelyihin en ole lähtenyt mukaan, kun sitten koitti ero tai se, että lapset olivat vähän isompia tai se, että olisi saanut kustantaa polttarit.

Kuulostaapa tutulta! Oon kokenut sen, että mun seura kelpaa seurusteleville vain silloin jos itsekin seurustelen. Jos olen sinkkuna, mua voidaan käyttää sitten eron sattuessa bileseuraksi (en edes biletä, olen aikuinen ihminen, mutta jotenkin olettavat mun jääneen parikymppisen asteelle ja odottelevan heitä siellä) ja olkapääksi jota vasten itkeä. Seurusteleville kelpaan ehkä, jos puoliso sattuu olemaan vaikkapa työmatkalla ja tulee yksinäinen olo. Mulla on vain välinearvoa toisten ihmisten parisuhteiden validoijana. Ei kiitos tällaisille kavereille, ovat kyllä jääneet. Kohteliaasti voin vaihtaa muodollisia kuulumisia, mutta tapaamaan en valitettavasti koskaan "ehdi". Vastavuoroiseen ystävyyteen kuuluisi myös mun kuulumisten kysely ja mun elämässä mukana oleminen. En ole mikään seukkatyttöjen groupie.

Olet ok?

Sulla joku hätänä...

Kun tajusin, että suhde on toksinen ja ihminen on toksinen. Aina puhuu pahaa muista ( se ämmä sitä ja tätä), ihminen on työtön ja kateellinen niille joilla on töitä. Silti sille ei kelpaa esimerkiksi kaupan kassan työ.