Nirso lapsi ja anoppi hankaloittamassa tilannetta

Meillä on ihana ja aurinkoinen 3-vuotias poika, joka on kuitenkin pienestä asti ollut erittäin nirso ja vaativa ruuan suhteen ja ruokailullaan tuottanut paljon harmaita hiuksia meille vanhemmille. Allergiat tutkittu, niitä ei ole ja lapsi kasvaa ihan normaalisti.
Lapsi rakastaa nakkeja, jäätelöä ja vaaleaa leipää voilla, mutta iso osa kasviksista ja hedelmistä tökkii, lihaa inhoaa, kana menee vaihtelevasti, perunaa ei syö mutta pasta on välissä ihan ok, ainoa kala mitä syö on lohi ja marjoistakin vain mansikka ja mustikka on hyvää. Puurosta ei ole oikein ikinä välittänyt, joten sitä joudun välissä korvaamaan aamuisin jogurtilla.

Laitetaan aina kaikkea lautaselle mitä mekin syömme, saa maistella vapaasti, ei pakoteta syömään mitään ja muutenkaan ei tehdä suurta numeroa ruokailusta. Jos ei syö, niin emme anna välissä naposteltavaa, vaan odottaa seuraavaan ruokaan. Mitään leluja meillä ei pöydässä ole. Juotavaa annetaan kun jotain syö, muuten leikkii maidon/veden kanssa koko ruokailun. Mielestäni meillä on siis aika selkeät rutiinit ruokailun suhteen, onnistuminen on sitten vaihtelevaa.

"Ongelmana" on kuitenkin lapsen mummo, joka käytöksellään tuntuu ns. pilaavan kaikki meidän luomat rutiinit. Hän hoitaa lasta suhteellisen paljon töidemme takia ja kyläilyt siihen päälle, mikä on ihanaa mutta valitettavasti ei ota tosissaan ruokailua. Lapsi saa elää kuin pellossa: jos ei jotain syö niin laitetaan pöytään uusi ruoka niin kauan että joku maistuu, lapsi on tätä oppinut käyttämään jo hyväksi että kieltäytymällä syömisestä saa parempaa tai vähintään vatsansa täyteen jäätelöllä. Pöytään raahataan kaikki mahdolliset lelut ja ipadit, ja lapsi on alkanut näitä luonnollisesti vaatimaan pöytään myös meidän vanhempien kanssa. Joka välissä annetaan herkkuja, joten lapselle ei tule edes kunnon nälkää missään vaiheessa puhumattakaan mehusta ruokajuomana.

Oikeastaan anoppi tekee kaiken päinvastoin kun me, mikä taas hankaloittaa meidän työtä, koska lapsi itkee ipadin, herkkujen ja mehun perään. Satunnaisesti tämä herkkujen antaminen ei tietenkään haittaisi, luonnollisesti isovanhemmat haluavat hemmotella ja saavat ollakin vähän lepsumpia, mutta kun anoppi on kuitenkin useita kertoja viikossa vahtimassa lasta eikä tähän tilanteeseen auta järkipuhe, kun hänen mukaansa suurinpiirtein pidämme lasta tahallaan nälässä, kun lapsi lähtee joskus pöydästä syömättä... Hänen mukaansa tärkeintä on että lapsi laittaa suuhunsa jotain, oli se sitten omenaa tai suklaata. Todella turhauttavaa.