Kummiudesta kieltäytyminen

Ollaan kahdesti kieltäydytty, koska silloin oli useita kummilapsia. Ihan nätisti perusteltiin, kukaan ei suuttunut.

Omat lapset oli pienet ja kummilapsia alkoi olla lähemmäs kymmentä.

Saa kieltäytyä ja tiedän monia tapauksia, joissa on kieltäydytty. Kannattaa suoraan sanoa, jos jaksamista uusille kummilapsille ei ole. Parempi kieltäytyä, kuin lupautua kummiksi, jos se ei itsestä tunnu hyvältä ajatukselta. Kummiudesta kieltäytymisestä ei tarvitse potea huonoa omatuntoa. :)

T. Pappi

Itse olen kieltäytynyt mutta myös usostunut. Se,, että minulla on "jo" kummilapsia ei ole kieltäytymiseni syy. Kieltäydyin koska koin, että minun ja minua kummiski pyytäneiden arvomaailma ja se, mitä minulta kummina odotetaan eivät ns. kohtaisi.

Toivon ja yritän olla kummina voiko sanoa "luottoaikuinen"  ja siten tai näin mahdollisesti se, johon kummilapseni voi ja saa olla yhteydessä kun haluaa elämässään neuvoja tai vain "ihmetellä" milloin mitäkin  ja tai jonka kanssa hän voi toisinaan viettää aikaa ja puuhata. Mahdollistaa kummilapselleni toinaan, joitain sellaisia asioita, joita hän ei ehkä muutoin saisi.

Sen sijaan minusta ei ole kummiski, jos kummilapseni odottaisivat minun siteeraavan raamattua ja opettavan sen jakeita ja sanomaa kummilapselle. Tai ole silloinkaan, jos minun tehtäväni olisi osallistua siihen kuoroon, joka vaatii niin naispappeuden kieltämistä kuin pitämistä avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä ja jonka tulsi toivottaa kaikki seksuaalsiet vähemmistöt helvettiin. 

Materaailisesti voin muistaa ja muistan kummilapsiani. Kuuntelen avoimesti heidän toiveitaan ja ajatuksiaan, mutta en alistu tai paremmin suostu olemaan "lahja-automaatti", jolle saneltaisiin se tai ne oikeat ("lahjomis") tavat muistaa ja huomioda kummilapseni.

Eräs kummisetä   

Kääk tätä autocorrect -toimintaa...

Olen kieltäytynyt, koska en halunnut alkaa päihdeongelmaisen perheen vauvan kummiksi. Koin että olisin kummina vastuussa vauvan hyvinvoinnista kaiken sen ryyppäämisen keskellä ja se tuntui liian suurelta taakalta itselleni.

Olen kieltäytynyt useasti,koska en kuulu kirkkoon.Kummilla on myöskin velvollisuuksia,joita ei pidä unohtaa,jos suostuu.

Kummeiksi kannattaa pyytää aina lähisukulaisia tai sukua yleensäkin.

Minusta on reilumpaa kieötäytyä kuin lupautua kummiski ja unohtaa kummiksi ryhtyminen viimeistään ristiäisistä seuraavana päivänä. Kieltäytymisensä voi tehdä myös tyylikkäästi sanomalla vaikka vain, että kiitos luottamuksesta mutta kiitos ei. - Ei kiletäytymistä minusta sen tarkemmin tarvitse perustella. Ja jos joku suuttuu siitä, että kieltäydyt ryhtymästä kummiksi, niin et siitä voi vastuuta ottaa. 

Kummisetä 

Vierailija kirjoitti:

Kummeiksi kannattaa pyytää aina lähisukulaisia tai sukua yleensäkin.

Miksi? Entä jos ei ole sukulaisia?

Varsinkaan kirkkoon kuulumattomien on turha pyydellä ketään "kummiksi" lapselleen. Osa harrastaa tätäkin, ettei lapsi vain jää ilman lahjoja. Kaikkea sitä..

Vierailija kirjoitti:

Kummeiksi kannattaa pyytää aina lähisukulaisia tai sukua yleensäkin.

Öö Miksi? - Suku on pahin ja paras; vai kuinka se meni... On monia, joille moni ystävä on paljon läheisempi ja monin tavoin luotettavampi, kuin joku (ns) verisukulainen..

Kummisetä  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummeiksi kannattaa pyytää aina lähisukulaisia tai sukua yleensäkin.

Öö Miksi? - Suku on pahin ja paras; vai kuinka se meni... On monia, joille moni ystävä on paljon läheisempi ja monin tavoin luotettavampi, kuin joku (ns) verisukulainen..

Kummisetä  

Normisuku on yleensä väleissä, eikä tietty ketään epäluotettavaa serkkua kannata pyytää kummiksi, mutta noin yleensäkin suku on ja pysyy. Monen ystävän kohdalla suhde voi ajan kanssa haalistua olemattomiin vaikka se ei sillä hetkellä siltä tunnukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kieltäytynyt useasti,koska en kuulu kirkkoon.Kummilla on myöskin velvollisuuksia,joita ei pidä unohtaa,jos suostuu.

Kirkkoon kuulumattoman ei edes tarvitse kieltäytyä. Yksi seuraus hyvästä päätöksestä heti 18 täytettyäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummeiksi kannattaa pyytää aina lähisukulaisia tai sukua yleensäkin.

Öö Miksi? - Suku on pahin ja paras; vai kuinka se meni... On monia, joille moni ystävä on paljon läheisempi ja monin tavoin luotettavampi, kuin joku (ns) verisukulainen..

Kummisetä  

Normisuku on yleensä väleissä, eikä tietty ketään epäluotettavaa serkkua kannata pyytää kummiksi, mutta noin yleensäkin suku on ja pysyy. Monen ystävän kohdalla suhde voi ajan kanssa haalistua olemattomiin vaikka se ei sillä hetkellä siltä tunnukaan.

Niin. Ei minulla(kaan) ole mitään  sitä vastaan, että kummi olisi ja edustaisi samaa sukua kuin kummilapsi. Mutta en myöskään tekisi mitään sääntöä, että kummiksi tulisi ensi-sijaisesti aina pyytää suvusta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummeiksi kannattaa pyytää aina lähisukulaisia tai sukua yleensäkin.

Öö Miksi? - Suku on pahin ja paras; vai kuinka se meni... On monia, joille moni ystävä on paljon läheisempi ja monin tavoin luotettavampi, kuin joku (ns) verisukulainen..

Kummisetä  

Normisuku on yleensä väleissä, eikä tietty ketään epäluotettavaa serkkua kannata pyytää kummiksi, mutta noin yleensäkin suku on ja pysyy. Monen ystävän kohdalla suhde voi ajan kanssa haalistua olemattomiin vaikka se ei sillä hetkellä siltä tunnukaan.

Meillä on sekä miehen puolella että minun puolella suku jossa kukaan ei ole väleissä kenenkään kanssa. Esim omat vanhempani on luonnevikaiset juopot. Ei todellakaan ole oma suku se josta kummit pyydetään!

Kieltäytykää tai antakaa kummilapsellenne hieman aikaa ja osoittakaa kiinnostustanne.

Poikani sylikummit eivät välittäneet, poikani kärsi siitä kovasti. Edes kerran elokuviin tai jätskille. Kotiemme välimatkaa tuolloin 16 km.

Nyt on jo ikuisesti myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummeiksi kannattaa pyytää aina lähisukulaisia tai sukua yleensäkin.

Öö Miksi? - Suku on pahin ja paras; vai kuinka se meni... On monia, joille moni ystävä on paljon läheisempi ja monin tavoin luotettavampi, kuin joku (ns) verisukulainen..

Kummisetä  

Normisuku on yleensä väleissä, eikä tietty ketään epäluotettavaa serkkua kannata pyytää kummiksi, mutta noin yleensäkin suku on ja pysyy. Monen ystävän kohdalla suhde voi ajan kanssa haalistua olemattomiin vaikka se ei sillä hetkellä siltä tunnukaan.

Meillä on sekä miehen puolella että minun puolella suku jossa kukaan ei ole väleissä kenenkään kanssa. Esim omat vanhempani on luonnevikaiset juopot. Ei todellakaan ole oma suku se josta kummit pyydetään!

Eiköhän tässä lähdetä nyt siitä, että on normaali suku. Miksi pitää aina hakea ääripääesimerkki?

Olen kieltäytynyt kerran. Olin silloin vähän päälle parikymppinen ja muuttamassa parin kuukauden sisään monen sadan kilometrin päähän. Olin tuntenut tuon pyytäjän vajaan puolen vuoden ajan eikä me oltu edes läheisiä ystäviä. Perustelin kieltätymisen tuolla muutolla ja hän sanoi, että olisi kiva, jos joku kummi asuisi kauempana. En ihan ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Ehkä sitä, että lapsen olisi voinut laittaa minun luo vierailulle pitemmäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kieltäytykää tai antakaa kummilapsellenne hieman aikaa ja osoittakaa kiinnostustanne.

Poikani sylikummit eivät välittäneet, poikani kärsi siitä kovasti. Edes kerran elokuviin tai jätskille. Kotiemme välimatkaa tuolloin 16 km.

Nyt on jo ikuisesti myöhäistä.

Mä olisin halunnut tehdä kummilasteni(2kpl) kanssa kaikenlaista, ja olla muuta kuin lahja-automaatti, mutta lasten äidit eivät tätä halunneet. Koskaan eivät pyytäneet mihinkään muualle kuin synttäreille, ja kun ehdotin että mitä jos menisin lapsen kanssa vaikka puistoon, vastattiin että ei nyt, ja koskaan ei tullut sitä tilannetta että olisin saanut mennä. Kolmesti olen kieltäytynyt kummiudesta, ja hyvä niin, sillä en ole ollut näiden lasten elämässä oikein mitenkään mukana, vaikka yksi heistä on sisarukseni lapsi. Mä siis sanoisin että antakaa kummin hoitaa lasta jo pienenä, ja vierailkaa myäs kummin luona itse, muuten voi jäädä etäseksi, jos  koskaan ei ole hyvä hetki kun kummi kysyy-

Olen kieltäytynyt.

Pyydettiin liian myöhään ja ristiäiset oli järjestetty sinä ainoana vkl.nä jolloin olin kertonut olevani matkalla.

Kun huomautin tästä, sanottiin että joo, ei se haittaa ettet tule ristiäisiin.

Mitä veetä varten sitten olisin kummi?

No tietysti lahja-automaatti.

Joo, ei kiitos.