Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää lapsen kaverin äidin kyttäys
11.08.2020 |
Oma lapseni on 7-vuotias. Lapsella on ylipainoinen kaveri, jonka äiti katsoo asiakseen valittaa meille ettei meillä ole erityistä karkkipäivää. Meillä saa herkkuja kun niitä tekee mieli. Lapsi on normaalipainoinen (itseasiassa normaalipainon alarajoilla) ja tykkää enemmän herkkujen ostamisesta kuin syömisestä - saattaa haluta kaupasta karkkipussin ja sitten syö pari karkkia ja säästää loput. Syö hyvin normaalia ruokaa eikä ole mitään ongelmia tämän kanssa. Ei kerta kaikkiaan nähdä mitään syytä rajoittaa herkkuja yksittäisiin päiviin, ihan turhaa kontrollia kun ei ole ongelmaa. Muuten ruokavalio on ihan kunnossa.
Ollaan sanottu, ettei lapsi saa tarjota herkkuja tälle kaverilleen eikä syödä hänen edessään (lapsen äiti on valittanut meille asiasta kun meillä lapsi lapsi haluaisi aina tarjota kavereilleen). Mutta se ei riitä vaan tämä lapsen kaverin äiti (joka on LTO) kävi taas ulisemassa kuinka tärkeää olisi rajoittaa herkkujen syöminen vain viikonloppuihin. Ilmeisesti hänen oma lapsena raivoaa kotona, että miksi meidän lapsi saa mutta hän ei.
Eikä edes vain meille valittaminen riitä, vaan on mennyt sanomaan suoraan meidän lapselle vielä tästä. Tekisi mieli mennä raivoamaan äidilleen itselleen, että huolehtisi vaan omista lapsistaan.
Miksi siinä on, että on pakko yrittää kontrolloida muidenkin elämää?
Kommentit (5)
Heillä on heidän säännöt, teillä teidän säännöt.
En kuuntelisi pätkääkään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa sille, lapsen kavern äiti (ja tai lapsen kaveri) kaipaisi vertaistukea. Kuitenkin ruokailu ja herkkujen syönti on hyvin henkilökohtaisia asioia, tai ainakin perhekohaisia asioita, joihin ulkopuolisena ei voi kuin yleensä esittää korkeintaan toiveita, (alo elää avallaan vieraat kulkee ajallaan)
Itse muistan lapsuudestani,että eräs perheen äiti usein paasasi, että minunkin pitäisi syödä niin kuin kaikki muut, eikä olla niin nirso. Hänelle oli mahdotona aatella, että en sairautenii (keliakia) johdosta voinut syödä heillä usein tarjolla ollutta tuoretta pullaa. Ruisleivän ylistämisestä hän oli ottanut oikein elämäntehtävänsö.
(Kaikki tämä 80 luvun alussa, jolloin keliakiaa ei vielä tunnettu, niin hyvin kuin nyt).
eikö tuo ole jo tappo jos tahallasi syötät naapurin lapsen hengiltä
Sanot sille napakasti, että teillä toimitaan teidän tavalla. Teet selväksi ettet neuvottele asiasta. Alkaa kuitenkin määräämään ja kontrolloimaan entistä enemmän kun lapset kasvaa ja tulee muita juttuja, siis jos ovat vielä kavereita.
Meillä oli lapsen kaverilla myös tuollainen äiti, heillä oli ne ongelmat, ei meillä mutta meidän olisi pitänyt toimia hänen haluamallaan tavalla.
Älä missään nimessä lähde mukaan tuohon hullutukseen. Pidä omista perheen asioista kiinni. Kaverin äiti ei osaa laittaa rajoja ja haluaa että muut tekevät sen hänen puolestaan. Hyvää loppukesää:)