Onko täällä muita yli 30v naisia jotka asuu yksin yksiössä?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se seuran kaipaaminen mihinkään muuttuis vaikka asuis isommassakin asunnossa yksin? Joko sitä kaipaa tai ei.
Tarkotin, tuleeko siinä yksinäine olo jos asuu yksin yksiössä?
Olen 39, asun yksin yksiössä. Viihdyn oikein mainiosti 🤗
Vierailija kirjoitti:
Olen 39, asun yksin yksiössä. Viihdyn oikein mainiosti 🤗
kiva kuulla :) kauan olet asunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se seuran kaipaaminen mihinkään muuttuis vaikka asuis isommassakin asunnossa yksin? Joko sitä kaipaa tai ei.
Tarkotin, tuleeko siinä yksinäine olo jos asuu yksin yksiössä?
Ai pieneen tilaan pitäisi lisää saada ihmisiä happea kuluttamaan? Sitten on mukavaa?
Kaipaan mutta se, että asun yksiössä ei liity asiaan millään tavalla. Asuin juuri kuusi vuotta kaksiossa ja ihan yhtä yksinäinen olin kuin nyt asuessani yksiössä. Nyt olen vaan rikkaampi kun säästän yli 100 e vuokrassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se seuran kaipaaminen mihinkään muuttuis vaikka asuis isommassakin asunnossa yksin? Joko sitä kaipaa tai ei.
Tarkotin, tuleeko siinä yksinäine olo jos asuu yksin yksiössä?
Miksi se olo olis yhtään enemmän yksinäinen kuin vaikka kolmiossa?
Olen 37 ja asun yksin pienessä kaksiossa. Tai no on mulla kissa mut silti. Makkarissa ei ole muuta kuin sänky ja pikkuruinen hylly yöpöydän virkaa toimittamassa, muuta ei mahdu.
Olen yli kolmekymppinen ja asun yksin yksiössä, mutta seurustelen ja olen muutoinkin sosiaalinen.
Mitäs luulisit kun yksin asuvia on miljoona?
Mikä oli kysymyksen kärki? Miltä tuntuu asua yksiössä vai miltä tuntuu olla yksin?
Vierailija kirjoitti:
Olen 37 ja asun yksin pienessä kaksiossa. Tai no on mulla kissa mut silti. Makkarissa ei ole muuta kuin sänky ja pikkuruinen hylly yöpöydän virkaa toimittamassa, muuta ei mahdu.
Niin ja siis harvemmin tunnen oloani yksinäiseksi, viihdyn mainiosti omassa seurassani :)
Muutin kolmikymppisenä sinkkuna kaksiosta yksiöön ja kaiken lisäksi asunto oli pienempi kuin yksiö, jossa asuin parikymppisenä. Tapailin miehiä aktiivisesti, joten harvemmin ehti tulla yksinäinen olo. Löysin miehen, joka muutti luokseni yksiöön ja asuimme tuossa asunnossa vielä vuoden ennen vaihtoa suurempaan.
Oon asunut eri yksiöissä sen jälkeen kun muutin 16-vuotiaana omilleni, nyt oon 32. parikymppisenä asuin pari vuotta poikaystävän kans.
Tykkään omasta rauhasta, jos vain voisin niin asuisin lopun elämää varmaan yksin. Suhteissa ollut kyllä paineita yhteenmuuttoon, mutta on huonot kokemukset siitä.
Olen yli 30 ja asun kaksiossa. Aiemmin yksiössä. Viihdyn mainiosti, melkein pidin enemmän yksiöstä. Seurustelen kyllä, mutta ollaan pidetty omat asunnot. Kaipaanko seuraa? Joo, ehkä joskus, mutta lähellä asuu paljon tuttuja.
Mä oon 32-vuotias ja tosi hyvin viihdyn yksiössäni. Asun tässä tosin kahden kissan kanssa. Oon asunu kaksioissakin, jotka ei olleet ollenkaan yhtä viihtyisiä. Mulla on varsinkin ihana näköala ja isot ikkunat. Seurustelen myös ja vietän muutaman yön viikossa miehen luona, hän toki myös minun luonani.
Miksi moinen kiinnostaa? Joku urkintaketjuko kenties?
Asun. Mies asuu muutaman talon päässä kaksiossaaan. Ollaan molemmat työttömiä joten yhteenmuutto ei kannata rahallisesti. Perusosista lähtee useita kymppejä molemmilta, jos muutetaan yhteen.
Nostakaa se avioliitossa asuvan perusosa samalle tasolle kuin yksin asuvan. Tulisi paljon halvemmaksi kuin se, että nyt yhteiskunta maksaa 2 vuokraa, 2 sähköä ja 2 kotivakuutusta joka kuukausi.
Niillä tuilla, jota maksetaan minun vuokria vuodessa maksettaisiin yksinasuvan perusosaa kahdelle yhdessä asuvalle puoli vuotta. Ja minun vuokra on vielä reilusti alle kaikkien normien. Jos asuisin normin ylärajan pinnassa olevassa vuokra kämpässä, 1 kuukauden vuokratuet riittäisivät 3 kk yksin asuvan perusosaan kahdelle avioliitossa asuvalle henkilölle. Puhumattakaan siitä että joku pääsisi asumaan tähän halpaan yksiöön.
No ei kai se seuran kaipaaminen mihinkään muuttuis vaikka asuis isommassakin asunnossa yksin? Joko sitä kaipaa tai ei.