Toisinaan vihaan miestäni ja tekisi mieli erota, toisaalta halajan vauvaa hänen kanssaan.

olen eronnut kun lapseni oli hieman yli kahden ja

en kadu mitään muuta kuin ettei lapsellani ole veljeä/siskoa...

uutta miestä en halua

Ihmiset olemme erilaisia ja erimielisyyksiä tulee ajan kanssa. Millä tavoin miehesi itsekeskeisyys ilmenee? Pystyisittekö keskustelemaan asioista, että hän huomioisi enemmän sinun tunteitasi ja tarpeitasi?



Miksei toistakin voi ajatella, mutta miksei myös voisi odottaa, onko tämä vain jokin väliaikainen kriisitilanne?

itse olen ainokainen ja AINA haaveillut sisaruksesta!!! Harmittaa edelleen etten sellaista koskaan saanut.



Tämän takia haluaisinkin tehdä sisaruksen lapselleni.



Mieheni itsekeskeisyys ilmenee esim. siten että jos olemme molemmat väsyneitä hän menee ilman mitään ilmoittamatta nukkumaan makuuhuoneeseen (päivällä) ja jättää minulle vastuun lapsen hoidosta.



Ei lähes koskaan ulkoile lapsen kanssa vaan olettaa minun aina tekevän sen.



Asioita on monia mutten aina tiedä ylireagoinko vai onko hänen käytös normaalia..



ap

Luulitko, että kahden lapsen jälkeen tilanne muuttuu paremmaksi? Että yhtäkkiä miehesi silmät avautuvat auttamaan sinua ja lapsia? Jos mies ei ole hoitanut lasta tähänkään asti, se ei hoida niitä jatkossakaan. Ja sinulla on sitten KAKSI lasta hoidettavana. Itse veikkaan, vaikken tiedä, että on aikas paljon tylsempää olla kahden pikkulapsen yksinhuoltaja kuin yhden.



SInuna minä en sekuntiakaan miettisi toista lasta tuon miehen kanssa. Eroaisin mieluummin ja etsisin ihan uuden isäehdokkaan sille sisarukselle.

he osaavat ottaa rennosti ja ottaa itselleen aikaa ja usein lapsenhoito on hieman enemmän äidin vastuulla silloin kun he ovat pieniä...miehillä menee aikaa sopeutua siihen, että nyt on joku josta pitää huolehtia. Ei minunkaan mieheni kovin mielellään ulkoile lapsiemme kanssa, mutta ulkoilemme monesti porukalla sitten yhdessä kaikki, mikä on myös ihan mukavaa.



Minusta sinun kannattaisi odotella hieman, koska ensimmäinen lapsenne ilmeisesti on vielä aika pieni. Anna miehesi kasvaa isyydessä ja vaadi häneltä enemmän, älä eroa hänestä siksi. Hän ei varmaan ole ihan isänrooliaan vielä ymmärtämään oppinut. Meillä lapset ovat 3 ja 5v. ja oikeastaan vasta nyt mieheni on alkanut hiffata isyyden salat, miehet ovat hitaampia näissä jutuissa... ;)

osallistuu paljon enemmän kuin ennen, mutta tämä kaikki on harjoittelun, keskustelun tulosta...

En haluaisi ihan heppoisin perustein lähteä eroamaan vaan saada suhteemme jotenkin korjattua. Se varmasti on täysin totta ettei uusi vauva sitä korjaa, mutta olisipahan sitten ne kaksi lasta edes mistä olen aina haaveillut.



Kai se täytyy vaan täytyy antaa aikaa tuolle miehelle totutella lastenhoitoa, ja niin lapsemme tosiaan on vielä pieni, 1v11kk.



ap

jonka läpi katsotte maailmaa?

siksi että mun mielestä lapsi tarvitsee sisaruksia. Ei elämästä muutenkaan tiedä mihin se vie- ja olen todella iloinen tästä ratkaisusta. sisarukset ovat tärkeitä toisilleen- oli aikusten liitot mitä tahansa. Tee ihmeessä se toinen lapsi.

Minkä ikäinen lapsesi on ja mitä sukupuolta? Miehet ovat erilaisia, ja kasvavat isyteen eri tahtia. Ehkä hänen on helpompi ottaa kontaktia kun lapsi on isompi, harrastaa jotain yhteistä jne.

Joka tapauksessa, ei kuulosta isoilta ongelmilta nykymaailmassa, kun pettämiset ym. vaivaavat perheitä. Koita saada tuo jollakin lailla tolalleen ajan kanssa. Jos talous sallii, palkkaa joku nuori muutamaksi tunniksi kuussa lapsenvahdiksi, ja ota vapaata yksin, hengähdä. Ei se oikein ole että yksin joutuu vahtimaan ja hoitamaan, mutta eihän me olla täydellisiä kukaan. En nyt kuitenkaan suosittelisi ihan heti perheenlisäystä hankkimaan, jos ensimmäinen on vielä pieni!

millä planeetalla nämä täydellisten suhteiden täydelliset äidit elävät- mun tuttavapiirissä lähes kaikilla pareilla ja perheillä on erimielisyyksiä, enemmän tai vähemmän- eikä vielä kenenkään puoliso tai liitto ole sen rakastumisvaiheen jälkeen ollut täydellinen. kenenkään pariskunnan tarpeet eivät kohtaa täysin eivätkä toiveet toteudu täysin, suurimmalla osalla on myös todella tiukkoja kriisivaiheita.

Mutta ehkä jossain on prinsessaplaneetta jolla nämä nettiäidit elävät täydellisine parisuhteineen ja kaikki mistä he unelmoivat toteutuu silmänräpäyksessä juuri sellaisena kuin HE haluavat.. Täällä maa-planeetalla en ole vastaavaan törmännyt.

Että sikäli- jos itsekkyys ja kriisit ovat tuolla tasolla niin maa-planeetan mitttakaavassa kohtalaisen tavallinen tarina; ja kun seuraavia vaihtoehtoja miettii- niin ei mitään tuon parempaa ole välttämättä luvassakaan- sen sijaan huonompaa ja sotkuisempaa ja lapsille kurjempaa voi olla. Tuossa suhteessa on veilä kaikki mahdollisuudet kasvamiseen ja rakkauteen molemmilla- lapsiperheenä olette vasta ihan alussa- ja miehillä keskimäärin raksuttaa hyvin hitaasti nuo asiat.

Musta on ihanaa kun joku vielä osaa käyttää rikkaasti sanoja, kyllä keskivertoihminen teksti-ja nettiviesteineen tyhmenee ja kieli köyhtyy niin vauhdilla, että ihanaa kun jollain on tunteita ja rikkautta sanoissaan:)

Mulle ainakin ihan tuttu ja käytössäkin..



t. ei ap

Mä olen niin useasti päättänyt erota miehestäni, mutta kauheassa vauvakuumeessa kuitenkin kestänyt. Hammasta purren välillä eteenpäin.

katsoisin vielä, miten parisuhde miehen kanssa kehittyy. onko teillä yhtään kahdenkeskistä aikaa? jos ei viihdy toisen kanssa kahden, ei toinen lapsi suhdetta paranna.

ja hankkisin ne lapset kuin hakisin joka lapset jälkeen jotain parempaa ja joka lapsella olis eri isät. Vaikka lapset ei suhdetta parantaiskaan, ei ole huono vaihtoehto eronkaan tullen, että lapsilla on täyssisaruksia. Se että vanhempi löytää paremman suhteen ei välttämättä tarkoita parempaa lapsen kannalta.

Itse tunnen miestäni kohtaan useinkin ristiriitaisia tunteita, usein tuntuu jopa etten kestä sen kanssa enää päiväkään. Mutta eihän mikään suhde ole pelkkää auvoisaa rakkautta jatkuvasti, se on sitä arkea vaan.



Meillä on 3 lasta ja lasten tekoon on päädytty, vaikka on ollut kuinka suuria kriisejä. Olen aina halunnut useamman lapsen, mies myös. Enkä voinut ajatellakaan sellaista vaihtoehtoa, että lapsilla tulisi olemaan eri isä. Tässäpä sitä porskutellaan myös ihanien lasten ja ärsyttävän miehen kanssa.

ja mieluummin kahden koska heistä on ollut toisilleen leikkiseuraa ja ovat edelleen mitä ihanin parivaljakko vaikka jo murrosikäisiä.



Tee toinen lapsi ja juuri siksi ettei jää ilman sisarusta.



Ystävättäreni on yhden lapsen yksinhuoltaja ja ongelmaa on ollut aina leikkikaverin puutteesta. Lapsen pienenä ollessa ei äiti olisi jaksanut aina leikkiä. Lisäksi lapsi on itsekäs ja vaikea tapaus moenella tavoin.



Väitän että jos on sisarus lapsi oppii väkisin joustamaankin ja antamaan periksi ja hänestä kasvaa vähemmän itsekäs.