Tykkäätkö parisuhteessa enemmän arjesta vai alkuhuumasta?
Tuli mieleen parista muusta ketjusta, joista toisessa puhuttiin sitä kuinka alussa on kiva kun ollaan "korrektimmin" ja "hienommin" sen uuden kumppanin kanssa, on ilotulituksia jne. Toisessa taas puhuttiin että alkuhuuma stressaa kun ei voi olla varma jatkosta. Mitä mieltä olet?
Kommentit (5)
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähes 25 vuotta ja arki se on ihan parasta. Jos tässä nyt tulisi tilanne, että toista ei enää olisi, niin olisin varmaan yksin, sillä en jaksa mitään tempoiluja ja epävarmuutta.
Normaali arki. Kun saa olla oma itsensä.
Olen ensimmäisessä suhteessani ja tietysti välillä kaipaa sitä alun huumaa, kun toinen oli aivan jatkuvasti mielessä ja kaikki oli niin uutta ja jännää. Toisaalta, hän on edelleen lähes jatkuvasti mielessä ja huumahetkiäkin on, vaikka oleminen on vähän tasaantunut. Tykkään kuitenkin tästä, kun viikko viikolta opimme tuntemaan toisiamme paremmin, petipuolella ei ole tarvinnut ujostella pitkään aikaan ja kiintymys sen kun vahvistuu.
Arki on tuttua ja tarvallista. Tätä haluan.
Toisaalta, olisihan se hauskaa, jos tähän arkeen saisi sen saman tunteen kuin alussa, jolloin aika hävisi ja saatoimme suudella tuntitolkulla.
Vihaan sitä alun epävarmuutta ja harkitsevaa tunnustelua. Olen toiminnan ihminen ja tykkäisin siirtyä suoraan homman ytimeen, puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja nostaa tunteet pöydälle jne.
Arki siis, ehdottomasti.