Kaverien löytäminen uudessa maassa
Olen kolmekymppinen nainen ja muutin Tanskaan joitain vuosia sitten. Kaikki vanhat hyvätkin Suomen kaverit on kaverit on pikkuhiljaa lopettaneet yhteydenpidon. Omasta puolestani olen yrittänyt kovasti, käyn vierailemassa jokaisen luona Suomessa kun pyytävät.
Kuitenkaan, pitkään aikaan kukaan ei ole soitellut minulle saatikka tullut käymään luonani näiden vuosien aikana. Tiedän, että minähän se ulkomaille lähdin mutta aika surulliselta tuntuu silti.
Olen yrittänyt löytää kavereita Tanskan päästä, niin paikallisista kuin täällä asuvien suomalaisten facebookryhmistä. Mitään syvempää niistä ei ole tullut. Erityisesti paikallisilla on niiiin pitkällä omat elämät, on lapset, miehet, vanhat koulukaverit, opiskelukaverit jne joten heillä ei ole selkeästi ollut tarvetta ja kiinnostusta tutustua minuun.
MITEN te muut ulkomaille muuttaneet olette rakentaneet uuden sosiaalisen piirin? Uusi sosiaalinen harrastus ei sekään tuonut minulle ystäviä. Kaikilla on JO ystävänsä :/
Kommentit (8)
Olen ollut samassa jamassa ja itse löysin ystäviä työpaikalta.
Ainakin itse ajattelen ulkomaille muuttoa kuin opiskelijaelämän aloittamista: pakko tunkea itsensä mukaan jos haluaa sosiaalisoitua. Tai aloittaa harrastuskavereiden kanssa siitä kahvittelusta. Helpoin jos muutkin on ulkomaalaisia.
Tsemppiä! Etsi muita expakteja ja lyöttäydy seuraan rohkeasti. Kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Miten kestät kuunnella sitä tanskanlaisen mongerrusta?
No olipas kurja kommenti eikä liittynyt aloittajan kysymykseen
Ei kannata ainakaan ajatella, että töistä löytäisi ystäviä. Siellä tehdään töitä ja on oikeasti tosi hyvä mäihä jos ystävän saat.
Itse olen käyttänyt GoFrendly-appia Ruotsissa. Vähän kuin Tinder, mutta kavereita etsiville naisille.
Nyt lapsensaannin myötä on avautunut myös ihan uus maailma, on suomimammojen underground -ryhmiä facebookissa jne.
Entäs kotikaupunkisi expat-ryhmäh tanskassa? Tai girl gone international [kaupunki]?
Mutta vaikeaahan tämä on. Ja usein kun expatit muuttavat muualle jonkin ajan kuluttua...
Muutaman kerran olen asunut ulkomailla, opiskellut ja ollut töissä.
Jostain niitä suomalaisia aina löytyi ja muuten ystävystyin muihin pohjoismaalaisiin. Opiskelukavereihin ja työkavereihin tutustui helpoiten. Olin aina oppimassa kieltä kielikoulussa tai keskusteluryhmissä ulkomaalaisille josta sain myös kavereita. Kokkikoulussa (harrastus) olin myös.
Opiskeletko vai oletko töissä?
Vaikka olikin tuttuja ja kavereita niin kyllä muistan että usein oli silti yksinäinen olo.
Outoa että muutamassa vuodessa kaikki suomalaiset ystävät ovat jääneet. Minä olen asunut ulkomailla yli 20 vuotta, ja pidän edelleen säännöllisesti yhteyttä ystäviini Suomessa, viestitellään ja tavataan aina kun vain mahdollista. Uusia ystäviä löytää harrastuksista helpoiten, siellä on samanhenkistä porukkaa. Työ- tai opiskelupaikalta tietysti voi löytyä myös.
Täytyy vähän tunkea alussa seuraan ja kutsua itsensä mukaan ihmisten kanssa. Joukkueurheilulajit ovat toimivia samoin opiskelu. Olisiko siellä jotain avoimen tyylistä opetusta? Muut ulkomaalaiset ovat myös hyvä kohde. Itse olen löytänyt vanhemmiten ystäviä koiran avulla. Tulee juteltua niitä näitä ihmisten kanssa ja koirille voi sopia leikkitreffejä.
Mäkin löysit ystävät työkavereista. En paikallisia, mutta norjalaisen ja tanskalaisen ystävän. Mä en halunnut tarkoituksella pyöriä suomalaisten kanssa, heillä oli kyllä oikein tiiviit ympyrät ja tekemiset, ja mukaan olisi varmasti kaikki päässeet, mä vaan halusin muunmaalaisia ystäviä.
Nämä kaksi ihmistä on edelleen mun parhaiden ystävien joukossa vaikka kaikki meistä on jo palanneet omiin kotimaihinsa 15 vuotta sitten.
Miten kestät kuunnella sitä tanskanlaisen mongerrusta?