Lue keskustelun säännöt.
Elämä on hidas ja tuskainen kun ei ole mitään mielenkiinnon aiheita.
08.08.2020 |
Olen tällä hetkellä jopa työtön 30v nainen. Elä mä ollut järkyttävän tyhjä jo lapsuudesta lähtien. En ole koskaan kehittynyt enkä mennyt missään asiassa eteenpäin. Olen kun seisova vesi.
Kaikki jaksavat hämmästellä sitä miten en tee koskaan ikinä mitään. Olen vain tujottanut TV ja seinät pikkutytöstä lähtien.
En ole koskaan lukenut kirjoja, koko maailma kiinnostaa liikaakin mut en konkreettisesti ole koskaan harrastanut mitään.
Mulla on hirvee iso tuska, turhautuminen, laiskuus ja suru. Miten pääsen pois tästä kun mitään ei kiinnosta?
Kommentit (38)
Mua kiinnostaa elämässä naiset. Heidän takiaan jaksan aina aamuisin nousta uuteen päivään
t.Heteromies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ala lukea kirjoja tai ihan vaikka wikipediaa ja etsi sieltä, mikä kiinnostaa
Sun pitää ihan ite ettiä se joku kiinnostuksen aihe, muut ei voi sussa mitään paloa nostattaa. Millasia sun leikit oli pienenä? Urheilua vai piirtämistä?
Keskustelua? Kaipaan sitä nyt! Onko kellään samaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin omat mielenkiintoni kohteet kokeilemalla monia asioita, jotka eivät olleetkaan kiinnostavia. Kokeile erilaisia asioita ja jos ei kiinnosta niin mieti mikä siinä ei ollut kiinnostavaa ja lähde kokeilemaan seuraavaa asiaa tämän pohjalta.
Kuka se olikaan kun sanoi että jos sinulla on tylsää niin olet tylsä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just, samojen ajatusten kanssa kamppaillaan: hitaus ja tuskaisuus. Meni muutama kaveri ja kaupunki vaihtoon, ei työpaikkaa. Päihteisiinkään en enää aio sortua. Niitä mielenkiinnon kohteita pitäisi varmaankin alkaa väkipakolla etsimään. Mutta mulla mielenkiinnonkohteet liittyy vahvasti jakamiseen ja yhdessä tekemiseen. Voisin periaatteessa tehdä mitä vaan, kunhan en olisi näin pirullisen yksinäistä. Toisaalta mitä tylsänä ja ujona voisi olettaa. Suurin pakotettu mielenkiinnonkohde on parhaillaan palapeli, korujen värkkääminen ja muu sellainen nysvääminen, sekä satunnaiset keskustelut vauvalla ja ulkoilu. Vanhuksen elämää. Töitäkin pitäisi etsiä, mutta mitä pistää CV:hen. Ja jos joskus jostakin työpätkän saisinkin, tuskin sopeutuisin joukkoon vakavamielisenä tuppisuuna. Toisaalta haluaisin joukkoon, mutta sitten kun olen ihmisten parissa, en osaa olla siellä ja viihtyä. Monesti olen mennyt kaupungille, mutta perille saavuttuani lähtenyt ahdistuksen saattelemana takaisin kotiin /:
Mikset tee lapsia? Sen jälkeen ei ole tekemisestä pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just, samojen ajatusten kanssa kamppaillaan: hitaus ja tuskaisuus. Meni muutama kaveri ja kaupunki vaihtoon, ei työpaikkaa. Päihteisiinkään en enää aio sortua. Niitä mielenkiinnon kohteita pitäisi varmaankin alkaa väkipakolla etsimään. Mutta mulla mielenkiinnonkohteet liittyy vahvasti jakamiseen ja yhdessä tekemiseen. Voisin periaatteessa tehdä mitä vaan, kunhan en olisi näin pirullisen yksinäistä. Toisaalta mitä tylsänä ja ujona voisi olettaa. Suurin pakotettu mielenkiinnonkohde on parhaillaan palapeli, korujen värkkääminen ja muu sellainen nysvääminen, sekä satunnaiset keskustelut vauvalla ja ulkoilu. Vanhuksen elämää. Töitäkin pitäisi etsiä, mutta mitä pistää CV:hen. Ja jos joskus jostakin työpätkän saisinkin, tuskin sopeutuisin joukkoon vakavamielisenä tuppisuuna. Toisaalta haluaisin joukkoon, mutta sitten kun olen ihmisten parissa, en osaa olla siellä ja viihtyä. Monesti olen mennyt kaupungille, mutta perille saavuttuani lähtenyt ahdistuksen saattelemana takaisin kotiin /:
PS. jos näette kohta jäykästi köpöttelevän, maahan katselevan nuorehkon naishenkilön, se olen todennäköisesti minä tai joku toinen sielunsisko, miksei sielunvelikin. Ei saa pilkata /:
Pilkattu on riittämiin.
Liity vaikka partioon. Tai mene 9 euron työhön. Tai tosiaan hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele jotain? Vaikka avoimessa yliopistossa tai ihan joku tutkinto?
Vierailija kirjoitti:
Liity vaikka partioon. Tai mene 9 euron työhön. Tai tosiaan hanki lapsia.
Ai partioon 30 vuotiaana. Yksin lasten hankkiminen on mahdotonta eikä lapsi ole mikään itsekäs ratkaisu elämänhallinnan haasteisiin. Niissä 9 euron töissä on usein kiusaamista vaikka töiden tulisi olla kuntouttavia-surullista, toki on poikkeuksiakin. Jos tarkoituksesi on veetuilla niin mene muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liity vaikka partioon. Tai mene 9 euron työhön. Tai tosiaan hanki lapsia.
Ai partioon 30 vuotiaana. Yksin lasten hankkiminen on mahdotonta eikä lapsi ole mikään itsekäs ratkaisu elämänhallinnan haasteisiin. Niissä 9 euron töissä on usein kiusaamista vaikka töiden tulisi olla kuntouttavia-surullista, toki on poikkeuksiakin. Jos tarkoituksesi on veetuilla niin mene muualle.
Eivät lapset yksinään sitä lippukuntaa pyöritä. Siellä tarvitaan aikuisia.
Nainen voi oikein hyvin hankkia lapsia yksinään. Siihen ei ole mitään biologista estettä. Nykyään ei edes tarvitse harrastaa yhdyntää sitä varten.
9 euron töiden ei ole tarkoitus olla kuntouttavia jos puhutaan työkokeilusta. Ne ovat ihan tavallisia työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liity vaikka partioon. Tai mene 9 euron työhön. Tai tosiaan hanki lapsia.
Ai partioon 30 vuotiaana. Yksin lasten hankkiminen on mahdotonta eikä lapsi ole mikään itsekäs ratkaisu elämänhallinnan haasteisiin. Niissä 9 euron töissä on usein kiusaamista vaikka töiden tulisi olla kuntouttavia-surullista, toki on poikkeuksiakin. Jos tarkoituksesi on veetuilla niin mene muualle.
Eivät lapset yksinään sitä lippukuntaa pyöritä. Siellä tarvitaan aikuisia.
Nainen voi oikein hyvin hankkia lapsia yksinään. Siihen ei ole mitään biologista estettä. Nykyään ei edes tarvitse harrastaa yhdyntää sitä varten.
9 euron töiden ei ole tarkoitus olla kuntouttavia jos puhutaan työkokeilusta. Ne ovat ihan tavallisia työpaikkoja.
Onko sinulla itselläsi kokemusta edellä mainituista? Jos ei ole kokemusta, niin ei ole kovin vakuuttavaa.
Minulla oli samantapainen tilanne oman elämäni kanssa. Tuntui, että kaikki muut harrastivat ja kehittivät itseään, ja minä vaan käytin päiväni hidastempoisiin arkiaskareisiin, sohvalla lojumiseen ja lukemiseen.
Sitten tiedostin, että minua ei oikeastaan kiinnosta mikään muu kuin edellä mainitut asiat. Tykkään siitä tylsästä arjestani. Kun hyväksyin itseni, rauhoitin elämääni vielä entisestään. Entinen minä olisi ajatellut, että elämästä tuli entistä tylsempää (vähintään muiden mielestä) mutta nykyinen minä nauttii, mitä vähemmän on virikkeitä.
Olisko tällaisesta lähestymistavasta apua sulle? Zen-ajatteluun tutustumalla voisit saada uutta perspektiiviä asiaan.
Ajatuksia? Tarvitsen apua.