Lue keskustelun säännöt.
Elämä on hidas ja tuskainen kun ei ole mitään mielenkiinnon aiheita.
08.08.2020 |
Olen tällä hetkellä jopa työtön 30v nainen. Elä mä ollut järkyttävän tyhjä jo lapsuudesta lähtien. En ole koskaan kehittynyt enkä mennyt missään asiassa eteenpäin. Olen kun seisova vesi.
Kaikki jaksavat hämmästellä sitä miten en tee koskaan ikinä mitään. Olen vain tujottanut TV ja seinät pikkutytöstä lähtien.
En ole koskaan lukenut kirjoja, koko maailma kiinnostaa liikaakin mut en konkreettisesti ole koskaan harrastanut mitään.
Mulla on hirvee iso tuska, turhautuminen, laiskuus ja suru. Miten pääsen pois tästä kun mitään ei kiinnosta?
Kommentit (38)
Voi.. olet kuin minun tytär 17v :( Lukiota käyvä nätti nuori nainen. Koko kesän on vain maannut sängyssä puhelin kädessä. Valittaa tylsyyttä, mutta mitään ei innostu tekemään, ei tapaa ystäviä, kun niillä kahdella ystävällä on kuulemma muuta tekemistä. On vaan ja nuoruus valuu hukkaan omassa huoneessa. Ei ole masennusta, siitä on keskustelu tappiin asti. Mutta se aloitekyvyttömyys, kiinnostumattomuus mistään, ihmisten välttely ja herkkujen mättäminen jne jne.. Olemme mieheni kanssa yritetty vaikka mitä; viedään shoppailemaan, maksetaan salikortit, käydään reissussa, mökillä jne, mutta tyttö on hetken iloinen saatuaan esim.jonkun kauniin vaatteen ja kohta taas maataan huoneessa tylsistyneenä.
Olen keskustellut paljon tyttäreni kanssa siitä, että mikä on ihmisen oma osuus omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Sellainenkin asia voi vaikuttaa, että kun on jo kaikkea ja mihinkään ei tarvitse nähdä vaivaa, niin se laiskistuttaa henkisesti. Jokaisen ihmisen täytyisi löytää itsestään se onnellisuuden lähde, innostus tehdä ja kokea jotakin mikä antaa elinvoimaa ja virtaa. Masennus on asia erikseen, sen ymmärrän, että silloin normaalit hyvän olon kokemukset eivät tule sairauden takia.
En tiedä mikä sinua (tai tytärtäni) auttaisi. Omaa onnellisuuttani miettiessäni Voin sanoa, että kaikki lähtee omasta ajattelutavasta. Uteliaisuus elämälle, sinnikkyys ja optimistisuus on uskoakseni tärkeitä rakennuspalikoita hyvälle elämälle.
T. äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkeläinen, mutta muutoin kirjoitus voisi olla kuin minun kirjoittama. Saisin luultavasti ADD-diagnoosin (jos jaksaisin hakeutua tutkimuksiin...), jos niitä enää diagnosoidaan näin vanhalle. Ideoita syntyy jatkuvasti, mutten kuitenkaan jaksa toteuttaa niitä loppuun asti.
Mulla on erittäin vilkas mielikuvitus, joka kyllä toisinaan peittää elämän tyhjyyttä ja tylsyyttä. Se on ehkä kehittynyt siksi kun on ollut jo pienenä jokseenkin melankolinen temperamentti. Pakenen mielikuvitukseen enkä jaksa tehdä mitään.
N29
Kirjoita kirja
Zinc
"En ole koskaan lukenut kirjoja, koko maailma kiinnostaa liikaakin mut en konkreettisesti ole koskaan harrastanut mitään."
Siinä se on. Heti jotain konkreettista. Pakko sen on jotain merkitäkin kun lukemisen vielä nostit esiin. Ehkä et vain koskaan ole löytänyt mielenkiintoista kirjaa? Käy lainaamassa suosittuja kirjoja eri genreistä ja etsi omasi.
https://tanssi.net/m/k/index.html#t
Nyt on lavatansseja, joissa on hyvä tuuletus, ilmanvaihto, jopa ikkunat auki!
Olimme katsomassa miten etäisyydet toimii ja olipa suuri yllätys, kun ne todellkin toimi: ensn 5 metrin välit seuraavaan ja kun väki lisääntyi salissa, lopussakin oli 3 metrin välit. Oltiin niiiin yllättyneitä, et hyvin siellä ilman maskia selvis. Järjestäjillä toki oli sellaiset koko illan. Meillä on kaikila se taito oitää etäisyydet, joten nyt vaan liikkeelle ja saman parin kans pyörähtelemään - varmaan se kimppakyytiläinen on paras siihen nyt:-)
Vierailija kirjoitti:
https://tanssi.net/m/k/index.html#t
Nyt on lavatansseja, joissa on hyvä tuuletus, ilmanvaihto, jopa ikkunat auki!
Olimme katsomassa miten etäisyydet toimii ja olipa suuri yllätys, kun ne todellkin toimi: ensn 5 metrin välit seuraavaan ja kun väki lisääntyi salissa, lopussakin oli 3 metrin välit. Oltiin niiiin yllättyneitä, et hyvin siellä ilman maskia selvis. Järjestäjillä toki oli sellaiset koko illan. Meillä on kaikila se taito oitää etäisyydet, joten nyt vaan liikkeelle ja saman parin kans pyörähtelemään - varmaan se kimppakyytiläinen on paras siihen nyt:-)
Siis sallitaanko nuo lingot oikeasti nyt korona-aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene aikuisopiston tai työväenopiston kursseille. Siellä on vaikka mitä mistä valita. Ala kehittää taitoja pikku hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
https://tanssi.net/m/k/index.html#t
Nyt on lavatansseja, joissa on hyvä tuuletus, ilmanvaihto, jopa ikkunat auki!
Olimme katsomassa miten etäisyydet toimii ja olipa suuri yllätys, kun ne todellkin toimi: ensn 5 metrin välit seuraavaan ja kun väki lisääntyi salissa, lopussakin oli 3 metrin välit. Oltiin niiiin yllättyneitä, et hyvin siellä ilman maskia selvis. Järjestäjillä toki oli sellaiset koko illan. Meillä on kaikila se taito oitää etäisyydet, joten nyt vaan liikkeelle ja saman parin kans pyörähtelemään - varmaan se kimppakyytiläinen on paras siihen nyt:-)
Kiitos kun kerroit. Olen elänyt luulossa, ettei tansseja nyt järjestetä. Lähti tanssiharrastajat kyläilylistalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piirsin pienenä.
Olisiko taideharrastus jotain?
Alat piirtää ja/tai maalata.
Sitä kautta syttyisi mielenkiinto kulttuurihistoriaan, historiaan jne. ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liity vaikka partioon. Tai mene 9 euron työhön. Tai tosiaan hanki lapsia.
Ai partioon 30 vuotiaana. Yksin lasten hankkiminen on mahdotonta eikä lapsi ole mikään itsekäs ratkaisu elämänhallinnan haasteisiin. Niissä 9 euron töissä on usein kiusaamista vaikka töiden tulisi olla kuntouttavia-surullista, toki on poikkeuksiakin. Jos tarkoituksesi on veetuilla niin mene muualle.
Eivät lapset yksinään sitä lippukuntaa pyöritä. Siellä tarvitaan aikuisia.
Nainen voi oikein hyvin hankkia lapsia yksinään. Siihen ei ole mitään biologista estettä. Nykyään ei edes tarvitse harrastaa yhdyntää sitä varten.
9 euron töiden ei ole tarkoitus olla kuntouttavia jos puhutaan työkokeilusta. Ne ovat ihan tavallisia työpaikkoja.
Musta kuulostaa jotenkin epäilyttävältä, jos joku partiota harrastamaton aikuinen haluaa alkaa pyörittämään jotain lippukuntaa. Vähän sama kuin joku lapseton haluaisi osallistua lasten jääkiekkotiimin pyörittämiseen.
Oletko itse mennyt aikuisena mukaan partiotoimintaan? Saako siellä enää aikuisena opetella mitään partiotoimintaa vai onko se vain leirien vetämistä?
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://tanssi.net/m/k/index.html#t
Nyt on lavatansseja, joissa on hyvä tuuletus, ilmanvaihto, jopa ikkunat auki!
Olimme katsomassa miten etäisyydet toimii ja olipa suuri yllätys, kun ne todellkin toimi: ensn 5 metrin välit seuraavaan ja kun väki lisääntyi salissa, lopussakin oli 3 metrin välit. Oltiin niiiin yllättyneitä, et hyvin siellä ilman maskia selvis. Järjestäjillä toki oli sellaiset koko illan. Meillä on kaikila se taito oitää etäisyydet, joten nyt vaan liikkeelle ja saman parin kans pyörähtelemään - varmaan se kimppakyytiläinen on paras siihen nyt:-)Kiitos kun kerroit. Olen elänyt luulossa, ettei tansseja nyt järjestetä. Lähti tanssiharrastajat kyläilylistalta.
Mä olen käynyt korona-aikana tanssikurssilla, mutta siellä ei opeteltukaan mitään paritansseja. Tai kai siihen normaalisti olisi kuulunut ryhmätansseja, mutta nyt harjoiteltiin vain yksin. Pahemmin varmaan altistuin koronalle matkustaessani sinne paikalle bussilla.
Vierailija kirjoitti:
Voi.. olet kuin minun tytär 17v :( Lukiota käyvä nätti nuori nainen. Koko kesän on vain maannut sängyssä puhelin kädessä. Valittaa tylsyyttä, mutta mitään ei innostu tekemään, ei tapaa ystäviä, kun niillä kahdella ystävällä on kuulemma muuta tekemistä. On vaan ja nuoruus valuu hukkaan omassa huoneessa. Ei ole masennusta, siitä on keskustelu tappiin asti. Mutta se aloitekyvyttömyys, kiinnostumattomuus mistään, ihmisten välttely ja herkkujen mättäminen jne jne.. Olemme mieheni kanssa yritetty vaikka mitä; viedään shoppailemaan, maksetaan salikortit, käydään reissussa, mökillä jne, mutta tyttö on hetken iloinen saatuaan esim.jonkun kauniin vaatteen ja kohta taas maataan huoneessa tylsistyneenä.
Olen keskustellut paljon tyttäreni kanssa siitä, että mikä on ihmisen oma osuus omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Sellainenkin asia voi vaikuttaa, että kun on jo kaikkea ja mihinkään ei tarvitse nähdä vaivaa, niin se laiskistuttaa henkisesti. Jokaisen ihmisen täytyisi löytää itsestään se onnellisuuden lähde, innostus tehdä ja kokea jotakin mikä antaa elinvoimaa ja virtaa. Masennus on asia erikseen, sen ymmärrän, että silloin normaalit hyvän olon kokemukset eivät tule sairauden takia.En tiedä mikä sinua (tai tytärtäni) auttaisi. Omaa onnellisuuttani miettiessäni Voin sanoa, että kaikki lähtee omasta ajattelutavasta. Uteliaisuus elämälle, sinnikkyys ja optimistisuus on uskoakseni tärkeitä rakennuspalikoita hyvälle elämälle.
T. äiti
Olen ap! Ihan kuin minä. Mä aloitin 14 vuotiaana tuntemaan noita asioita. Koulun jälkeen olin niin jäätävän uupunut että kun kotiin tulin söin välipalan ja romahdin sänkyyn, olin koomassa johon 1 asti yöllä. Sit ajattelin taas universumia ja menin nukkuu. Näin elin vuosia.
Vanhemmat olivat aivan kauhuissaan. Multa jotenkin elämä meni ohi eikä koulussa kukaan välittänyt musta. Nyt 30 vuotias eikä mikään ole muuttunut.
Mulla ei ole enää mitään sanottavana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisään!! Mähän rakastan tanssitunnit yli kaiken, niitä aloitin joku 4 vuotta sitten. 6kk jälkeen alkoi tunneilla iskee väsymystä ja haukottelin. Joka kerta kun piti sinne raahautua niin menin mielummin päikkäreille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi.. olet kuin minun tytär 17v :( Lukiota käyvä nätti nuori nainen. Koko kesän on vain maannut sängyssä puhelin kädessä. Valittaa tylsyyttä, mutta mitään ei innostu tekemään, ei tapaa ystäviä, kun niillä kahdella ystävällä on kuulemma muuta tekemistä. On vaan ja nuoruus valuu hukkaan omassa huoneessa. Ei ole masennusta, siitä on keskustelu tappiin asti. Mutta se aloitekyvyttömyys, kiinnostumattomuus mistään, ihmisten välttely ja herkkujen mättäminen jne jne.. Olemme mieheni kanssa yritetty vaikka mitä; viedään shoppailemaan, maksetaan salikortit, käydään reissussa, mökillä jne, mutta tyttö on hetken iloinen saatuaan esim.jonkun kauniin vaatteen ja kohta taas maataan huoneessa tylsistyneenä.
Olen keskustellut paljon tyttäreni kanssa siitä, että mikä on ihmisen oma osuus omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Sellainenkin asia voi vaikuttaa, että kun on jo kaikkea ja mihinkään ei tarvitse nähdä vaivaa, niin se laiskistuttaa henkisesti. Jokaisen ihmisen täytyisi löytää itsestään se onnellisuuden lähde, innostus tehdä ja kokea jotakin mikä antaa elinvoimaa ja virtaa. Masennus on asia erikseen, sen ymmärrän, että silloin normaalit hyvän olon kokemukset eivät tule sairauden takia.En tiedä mikä sinua (tai tytärtäni) auttaisi. Omaa onnellisuuttani miettiessäni Voin sanoa, että kaikki lähtee omasta ajattelutavasta. Uteliaisuus elämälle, sinnikkyys ja optimistisuus on uskoakseni tärkeitä rakennuspalikoita hyvälle elämälle.
T. äiti
Olen ap! Ihan kuin minä. Mä aloitin 14 vuotiaana tuntemaan noita asioita. Koulun jälkeen olin niin jäätävän uupunut että kun kotiin tulin söin välipalan ja romahdin sänkyyn, olin koomassa johon 1 asti yöllä. Sit ajattelin taas universumia ja menin nukkuu. Näin elin vuosia.
Vanhemmat olivat aivan kauhuissaan. Multa jotenkin elämä meni ohi eikä koulussa kukaan välittänyt musta. Nyt 30 vuotias eikä mikään ole muuttunut.
Mulla ei ole enää mitään sanottavana..
Ja mun poika 18-v samaa sarjaa myös 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas ap, elämäsi suurin ongelma on se ettei sinulla ole lähellä sukusi ulkopuolisia ihmisiä, joiden kanssa olisit ns. samalla aaltopituudella. Yksinäisyys on oikeasti monilla syy tuollaisiin ajatuksiin. Enkä todellakaan tarkoita, että tarvitsist elämääsi keitä tahansa ihmisiä, vaan nimenomaan niitä, joista saat positiivisuutta elämääsi. Heidän pitäisi olla henkisesti riittävän kehittyneitä ymmärtämään sinua. Sellaisia ihmisiä tarvitsisit. Tuntuu todella pahalta kuulla että voit henkisesti huonosti. Kunpa voisin auttaa sinua oikeasti.
Olen itse aika samanlainen kuin sinä, usko pois. Emme me ole ainoita tällaisia ihmisiä, mutta meitä auttaa se, kun tutustumme meille hyvää oloa aiheuttaviin ihmisiin. Näin itse olen päässyt pois ahdistavista ajatuksistani. Olen tavannut aivan liikaa itselleni vääränlaisia ihmisiä, mutta kun vihdoin löytää sen yhden ainoan ihmisen (oman suvun ulkopuolelta) joka ymmärtää sinua ja josta saat positiivista energiaa, elämäsi mullistuu (en yleensä käytä sanaa mullistuminen, mutta tässä tapauksessa niin oli pakko tehdä, kun kyse aika vakavasta asiasta).
Eihän tällainen kirjoitteluystävyys ole sama asia kuin ystäväkokemus kasvokkain, mutta jos haluat jutella kanssani niin vastaa tähän viestiin.
T. Ihminen joka taatusti ymmärtää sinua ja haluaa sinulle hyvää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi.. olet kuin minun tytär 17v :( Lukiota käyvä nätti nuori nainen. Koko kesän on vain maannut sängyssä puhelin kädessä. Valittaa tylsyyttä, mutta mitään ei innostu tekemään, ei tapaa ystäviä, kun niillä kahdella ystävällä on kuulemma muuta tekemistä. On vaan ja nuoruus valuu hukkaan omassa huoneessa. Ei ole masennusta, siitä on keskustelu tappiin asti. Mutta se aloitekyvyttömyys, kiinnostumattomuus mistään, ihmisten välttely ja herkkujen mättäminen jne jne.. Olemme mieheni kanssa yritetty vaikka mitä; viedään shoppailemaan, maksetaan salikortit, käydään reissussa, mökillä jne, mutta tyttö on hetken iloinen saatuaan esim.jonkun kauniin vaatteen ja kohta taas maataan huoneessa tylsistyneenä.
Olen keskustellut paljon tyttäreni kanssa siitä, että mikä on ihmisen oma osuus omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Sellainenkin asia voi vaikuttaa, että kun on jo kaikkea ja mihinkään ei tarvitse nähdä vaivaa, niin se laiskistuttaa henkisesti. Jokaisen ihmisen täytyisi löytää itsestään se onnellisuuden lähde, innostus tehdä ja kokea jotakin mikä antaa elinvoimaa ja virtaa. Masennus on asia erikseen, sen ymmärrän, että silloin normaalit hyvän olon kokemukset eivät tule sairauden takia.En tiedä mikä sinua (tai tytärtäni) auttaisi. Omaa onnellisuuttani miettiessäni Voin sanoa, että kaikki lähtee omasta ajattelutavasta. Uteliaisuus elämälle, sinnikkyys ja optimistisuus on uskoakseni tärkeitä rakennuspalikoita hyvälle elämälle.
T. äiti
Olen ap! Ihan kuin minä. Mä aloitin 14 vuotiaana tuntemaan noita asioita. Koulun jälkeen olin niin jäätävän uupunut että kun kotiin tulin söin välipalan ja romahdin sänkyyn, olin koomassa johon 1 asti yöllä. Sit ajattelin taas universumia ja menin nukkuu. Näin elin vuosia.
Vanhemmat olivat aivan kauhuissaan. Multa jotenkin elämä meni ohi eikä koulussa kukaan välittänyt musta. Nyt 30 vuotias eikä mikään ole muuttunut.
Mulla ei ole enää mitään sanottavana..
Kirjoitan sinulle ap kuin kirjoittaisin tai sanoisin nyt omalle tyttärelleni: Vaikka juuri nyt ei mikään huvittaisi tai innostaisi, niin "pakota" itsesi pienin askelin tekemään jotakin sellaista mitä et normaalisti tekisi. esim lähde kävelylle, katsele ympärillesi, näe kauniita asioita ympärilläsi, kauniita pihoja, lintuja, luonnon tuoksua, ihmisiä, katso vastaantulijaa pää pystyssä, katse avoimena ja ystävällisenä, huomaat että sinulle tulee positiivisia fiiliksiä.
Tee itsellesi uusia tapoja päiväjärjestykseen; ota tavaksi käydä tiettyyn aikaan kävelyllä, aloita jokin säännöllinen harrastus, aluksi vaikka pakota itsesi siihen. Lähde kahviloihin, siellä voi istua omineenkin ja katsella elämää ympärillään, katsele avoimesti ja arvostelematta, joku voi jopa ottaa sinuun kontaktiakin. Se, että koet ettei sinusta pidetä, on vain oman pääsi sisäinen ajatusvääristymä. Olet arvokas ja tärkeä, sinun pitäisi vain itsekin huomata se. ❤
T. äiti
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkeläinen, mutta muutoin kirjoitus voisi olla kuin minun kirjoittama. Saisin luultavasti ADD-diagnoosin (jos jaksaisin hakeutua tutkimuksiin...), jos niitä enää diagnosoidaan näin vanhalle. Ideoita syntyy jatkuvasti, mutten kuitenkaan jaksa toteuttaa niitä loppuun asti.
Mulla on erittäin vilkas mielikuvitus, joka kyllä toisinaan peittää elämän tyhjyyttä ja tylsyyttä. Se on ehkä kehittynyt siksi kun on ollut jo pienenä jokseenkin melankolinen temperamentti. Pakenen mielikuvitukseen enkä jaksa tehdä mitään.
N29
Mene testeihin jos aikaa on, kyllä niitä tehdään yli viiskymppisillekkin rutiinisti.
Vierailija kirjoitti:
Mene aikuisopiston tai työväenopiston kursseille. Siellä on vaikka mitä mistä valita. Ala kehittää taitoja pikku hiljaa.
Työttömänä ei ole varaa bussilippuun ja sen lusäksi tulee karenssia jos opiskelee tai harrastaa.
Olen työkyvyttömyyseläkeläinen, mutta muutoin kirjoitus voisi olla kuin minun kirjoittama. Saisin luultavasti ADD-diagnoosin (jos jaksaisin hakeutua tutkimuksiin...), jos niitä enää diagnosoidaan näin vanhalle. Ideoita syntyy jatkuvasti, mutten kuitenkaan jaksa toteuttaa niitä loppuun asti.
Mulla on erittäin vilkas mielikuvitus, joka kyllä toisinaan peittää elämän tyhjyyttä ja tylsyyttä. Se on ehkä kehittynyt siksi kun on ollut jo pienenä jokseenkin melankolinen temperamentti. Pakenen mielikuvitukseen enkä jaksa tehdä mitään.
N29