Onko muinaissuomalaisesta uskonnosta ja mytologiasta olemassa muuta tietoa kuin Kalevala

Kulkee perimätietona joissain suvuissa nuo.

"Suomen kansan vanhat runot" on jättiläismäinen kokoelma. Sieltä löytyy vaikka mitä pornosta uskontoon. Kalevalassa ei ole paljonkaan muinaisuskonnoista.

Ainakin kansainvälisessä tutkimuksessa Kalevalaa käytetään pääasiallisena lähdemateriaalina suomalaisten muinaisuskoa ja mytologiaa tutkittaessa. Näin pari vuotta brittiyliopistossa olleena.

Kanteletar. Mutta nuo molemmat on kirjoitettu aikana, jolloin meidän suomalaisten alkuperäisuskoon liittyvät asiat siirtyivät perimätietona sukupolvesta toiseen ja kertojina olivat ne, jotka eivät enää olleet suomenuskoisia. 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/09/suomalaisessa-kansanuskossa-vi…

Kuuntelepa nuo vaikka aluksi.

3, niin no se on kansainvälinen tutkimus se, joka ei kerro perimmäistä totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kanteletar. Mutta nuo molemmat on kirjoitettu aikana, jolloin meidän suomalaisten alkuperäisuskoon liittyvät asiat siirtyivät perimätietona sukupolvesta toiseen ja kertojina olivat ne, jotka eivät enää olleet suomenuskoisia. 

Ja niitäkään venäläiset eivät meille antaisi vaan syyttävät kulttuurin anastamisesta.

Kerättyä kansanrunoutta on paljon. Kysy kirjastosta.

Lönnrot koosti Kalevalan niiden pohjalta.

Tietokirjallisuutta aiheesta on saatavilla kyllä. Martti Haavion "Suomalainen mytologia" on hyvä teos aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

3, niin no se on kansainvälinen tutkimus se, joka ei kerro perimmäistä totuutta.

Kyllä se on yleensä edistyneempää ja korkeatasoisempaa kuin suomalaisten pikkuyliopistojen onneton pitsinnypläys.

Ainakin Julius Krohnin vuonna 1894 kirjoittama kirja "Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus".  On näitä muitakin.

Kristfrid Gananderin Mythologia Fennica vuodelta 1789 on yksi Kalevalaa vanhempi lähde. Vielä vanhempi on Mikael Agricolan luettelo suomalaisista jumaluuksista: http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/ue/ue5/argijlat.htm

9, no huh huh, kyllä ihan kotimaassa ollaan hiukan paremmin perillä meidän omista mytologioista ja muinaisista uskonnoista, harmi vaan kun monet niistä eivät ole kansissa ja kirjoissa vaan perimätietoa joka kuolee pois ja on jo kuollut pois muistista.

Vierailija kirjoitti:

9, no huh huh, kyllä ihan kotimaassa ollaan hiukan paremmin perillä meidän omista mytologioista ja muinaisista uskonnoista, harmi vaan kun monet niistä eivät ole kansissa ja kirjoissa vaan perimätietoa joka kuolee pois ja on jo kuollut pois muistista.

Sitä ihmettelen miksi sellaista hölynpölyä ja taikauskoa pitäisi tutkia ja haaskata siihen vielä turhaan resursseja, eihän se edes hyödytä tutkimuksia rahoittavien yritysten tuottavuutta ja valtion talouskasvua?

Vierailija kirjoitti:

9, no huh huh, kyllä ihan kotimaassa ollaan hiukan paremmin perillä meidän omista mytologioista ja muinaisista uskonnoista, harmi vaan kun monet niistä eivät ole kansissa ja kirjoissa vaan perimätietoa joka kuolee pois ja on jo kuollut pois muistista.

Mikään aito tieto muinaisuskostamme ei ole ikiaikoihin ollut perimätietoa. Jos joku tänään väittää omaavansa sellaista tietoa, on pelle joka keksii juttuja.

Muinaisuskoa voidaan tutkia usealla tavalla.

Ensinnäkin noista ym. mainituista kirjallisista lähteistä.

Toiseksi voidaan tutkia aineellista kulttuuria eli kansatiede sekä arkeologinen tutkimus tuovat lisää tietoa.

Kolmanneksi tehdään vertailevaa tutkimusta eli seurataan vaikka sukukansojemme uskomuksia ja tapoja (kirjalliset lähteet, arkeologia, kansatiede).

Kalevalasta on myös mainittava, että suuri osa runoista kerättiin vienankarjalaisilta eli olivat eri kansaa kuin suomalaiset, puhuivat eri kieltä eli karjalan kieltä ja olivat suurelta osin Lönnrotin aikaan vanhauskoisia ortodokseja. Toki heidän tavoissaan on paljon vanhoja kerroksia, joissa on heijastuksia muinaisemmasta uskonnollisuudesta. Katolisuus ja ortodoksiuus ovat yleensä protestanttisuutta helpommin antaneet vanhojen tapojen säilyä ja muuntua kristinuskoon.

Minulle riittää se mitä opetettiin Kalevalasta koulussa. Enempää tietoa muimaisuskosta en tarvitse eikä edes kiinnosta.

Mikael Agricola kirjoitti vanhimman teoksen muinaissuomalaisten jumalista ja uskonnosta.

http://www.biokemia.fi/Mikael_Agricola_hamalaisten_jumalat.html

Epäjumalia monia tässä, muinoin palveltiin kaukana ja läsnä.

Näitä kumarsivat hämäläiset, sekä miehet että naiset.

Tapio metsästä pyydykset soi, ja Ahti vedestä kaloja toi.

Väinämöinen virret takoi, Rahko kuun mustaksi jakoi.

Liekkiö rohdot, juuret ja puut hallitsi ja senkaltaiset muut.

Ilmarinen rauhan ja ilman toi ja matkamiehet perille vei.

Tursas antoi voiton sodassa, Kratti huolen piti tavarasta.

Tonttu huoneen menon hallitsi, kuin Piru monta villitsi.

Kapeet myös heiltä kuun söivät, Kalevanpojat niityt ja muut loivat.

Vaan karjalaisten nämä olivat, epäjumalat joita he rukoilivat.

Rongoteus ruista antoi, Pellonpekko ohran kasvun soi.

Vironkannas kauran kaitsi, muutoin oltiin kaurasta paitsi.

Äkräs herneet, pavut, nauriit loi, kaalit, liinat ja hamput edestoi.

Köndös huuhdat ja pellot teki, kun heidän epäuskonsa näki.

Ja kun kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin.

Siihen haettiin ukon vakka, niin juopui piika että akka.

Sitten paljon häpeällistä siellä tehtiin, kun sekä kuultiin että nähtiin.

Kun Rauni Ukon nainen härski, jalosti Ukon pohjasta pärski.

Se siis antoi ilman ja veden tulon, Kekri se lisäsi karjan kasvun.

Hiisi metsäläisistä soi voiton, veden emo vei kalat verkkoon.

Nyrckes oravat antoi metsästä, Hittavan toi jänikset pensaasta.

Eikö se kansa vimmattu ole joka näitä uskoo ja rukoilee.

Siihen piru ja synti veti heitä, että he kumarsivat ja uskoivat näitä.

Kuolleiden hautoihin ruokaa vietiin, joissa valitettiin, parkuttiin ja itkettiin.

Menninkäiset myös heidän uhrinsa saivat, koska leskiä hoivasivat ja naivat.

Palveltiin myös paljon muuta, kiviä, kantoja, tähtiä ja kuuta.

 

Vierailija kirjoitti:

Muinaisuskoa voidaan tutkia usealla tavalla.

Ensinnäkin noista ym. mainituista kirjallisista lähteistä.

Toiseksi voidaan tutkia aineellista kulttuuria eli kansatiede sekä arkeologinen tutkimus tuovat lisää tietoa.

Kolmanneksi tehdään vertailevaa tutkimusta eli seurataan vaikka sukukansojemme uskomuksia ja tapoja (kirjalliset lähteet, arkeologia, kansatiede).

Kalevalasta on myös mainittava, että suuri osa runoista kerättiin vienankarjalaisilta eli olivat eri kansaa kuin suomalaiset, puhuivat eri kieltä eli karjalan kieltä ja olivat suurelta osin Lönnrotin aikaan vanhauskoisia ortodokseja. Toki heidän tavoissaan on paljon vanhoja kerroksia, joissa on heijastuksia muinaisemmasta uskonnollisuudesta. Katolisuus ja ortodoksiuus ovat yleensä protestanttisuutta helpommin antaneet vanhojen tapojen säilyä ja muuntua kristinuskoon.

Kyse on kulttuurisesta appropriaatiosta. Runonkeräilijät riistivät kansainrunoilijoita surutta ja "maksoivat" palkan runoista onnettomalla oluttuopillisella. Ei edes kunnon korvausta. Väittivät sitten näitä karjalaisilta varastettuja runoja suomalaisiksi vaikka kyse on ihan eri kansasta. Ei siis mikään ihme että runonlaulajien jälkeläiset ovat niin pettyneitä ja pyytävät asiallisesti saada Kalevalan ja heiltä viedyt runot takaisin Karjalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9, no huh huh, kyllä ihan kotimaassa ollaan hiukan paremmin perillä meidän omista mytologioista ja muinaisista uskonnoista, harmi vaan kun monet niistä eivät ole kansissa ja kirjoissa vaan perimätietoa joka kuolee pois ja on jo kuollut pois muistista.

Mikään aito tieto muinaisuskostamme ei ole ikiaikoihin ollut perimätietoa. Jos joku tänään väittää omaavansa sellaista tietoa, on pelle joka keksii juttuja.

Olet tässä väärässä. Kyllä erinäisiä tapoja ja tietoja on säilynyt tietyillä alueilla ja sukujen parissa. Usein suomalaiset eivät vain tunne omaa kulttuurihistoriaansa, joten eivät kiinnitä asiaan huomiota. Pitää muistaa, että monet tavat säilyivät kristinuskon tulosta huolimatta. Osa tavoista säilyi sulautumalla kristinuskoon.

Otan simpelin esimerkin: monelle (kuten minulle) on lapsena opetettu kalastaessa sanomaan aluksi "Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja". Tämä on osa vanhaa muinaisuskon kalastusloitsua, jossa merenjumala Ahdilta pyydettiin kaloja. Loitsu säilyi koska siihen muutettiin Raamatusta sopivat Andreas ja Pietari (Antti ja Pekka), hehän olivat Jeesuksen opetuslapsia, joiden siviiliammatti oli kalastaja. Loitsu sisältää myös ajatukseen muinaisuskomme keskeisestä käsityksestä, että saalista oli anottava eli pyydettävä niitä vallassaan pitäneeltä haltialta, hengeltä tai jumaluudelta. Siksi sana metsästää on uusi, kun taas se alkuperäinen sana on pyytää.

Myös esim. muistaakseni 1950-luvulla tutkijat löysivät henkilöitä, jotka olivat todistaneet ns. kuppikiville uhraamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaisuskoa voidaan tutkia usealla tavalla.

Ensinnäkin noista ym. mainituista kirjallisista lähteistä.

Toiseksi voidaan tutkia aineellista kulttuuria eli kansatiede sekä arkeologinen tutkimus tuovat lisää tietoa.

Kolmanneksi tehdään vertailevaa tutkimusta eli seurataan vaikka sukukansojemme uskomuksia ja tapoja (kirjalliset lähteet, arkeologia, kansatiede).

Kalevalasta on myös mainittava, että suuri osa runoista kerättiin vienankarjalaisilta eli olivat eri kansaa kuin suomalaiset, puhuivat eri kieltä eli karjalan kieltä ja olivat suurelta osin Lönnrotin aikaan vanhauskoisia ortodokseja. Toki heidän tavoissaan on paljon vanhoja kerroksia, joissa on heijastuksia muinaisemmasta uskonnollisuudesta. Katolisuus ja ortodoksiuus ovat yleensä protestanttisuutta helpommin antaneet vanhojen tapojen säilyä ja muuntua kristinuskoon.

Kyse on kulttuurisesta appropriaatiosta. Runonkeräilijät riistivät kansainrunoilijoita surutta ja "maksoivat" palkan runoista onnettomalla oluttuopillisella. Ei edes kunnon korvausta. Väittivät sitten näitä karjalaisilta varastettuja runoja suomalaisiksi vaikka kyse on ihan eri kansasta. Ei siis mikään ihme että runonlaulajien jälkeläiset ovat niin pettyneitä ja pyytävät asiallisesti saada Kalevalan ja heiltä viedyt runot takaisin Karjalaan.

Tuo lienee sinun keksintöäsi. Olen itse ko. sukujen jälkeläinen. Koen siis aika huvittavana sen että suomalaiset perustavat kansallisen identiteettinsä vienalaiseen perinteeseen. Lönnrot tavallaan teki vienalaisuudesta maailmankuulua.

Toisaalta on kiva katsella esimerkiksi Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia töitä, koska minullehan ne ovat isoisäni suvun perinnettä.

Toisaalta näitä runoja ei tarvitse "palauttaa" Vienaan, koska ne ovat edelleen siellä elävää perinnettä tänäänkin.