Lapseni luokassa ollut poika sytytti kotinsa ilotulitteilla - on sairaalakoulussa nyt

käytöshäiriöinen, sääntöjä uhmaava koululainen - ellei sitten kyse ole lapsen neurologisesta erityisyydestä.

Halusin kertoa että näitä häiriintyneitä lapsia ja nuoria on muuallakin kuin Vantaankosken koulussa.



Ongelma on iso, häiriintyneitä löytyy jokaisesta koulusta.

Ongelma taitaa olla se, että häntä ei jostain syystä saada hoitoon ja pois koulusta piinaamasta muita. Tuossa mainitsemassasi tapauksessa hyvää oli nimenomaan se, että ko nuori oli hoidossa.

on noin keskimäärin ottaen vähintää yksi todella ongelmainen lapsi, niin kait me kaikki pystytään ymmärtämään, että ongelma on aika laaja!

Siis jos lapsi on sairaalassa, hän käy sairaalakoulussa. Itsekin kävin sairaalakoulua kun olin skidinä leikkauksen takia pitkään sairaalassa. Haavoittuiko poika palossa? Ja miksi sairaalakoulu on paha asia?



Se nyt on ihan eri asia, että (sairaudesta/vammasta kärsivä tai kärsinyt?) poika on joutunut vaihtamaan koulua - ehkä hän ei ole saanut asianmukaista tukea elämänmuutoksessa?

ongelmien kanssa. Häiriökäyttäytymisen aste on muuttunut omista kouluajoista todella paljon.



Ennen häiriköt huuteli muutaman kirosanan tai pojat tappeli joskus keskenään, ongelmat oli eri mittaluokassa kuin nyt.



Ilotulitteita ei räjäytelty koulussa eikä kotona, luokissa ei ollut niin levotonta kuin nykyisin. Opettajilla oli auktoriteettia ja lapset oli kasvatettu kunnioittamaan auktoriteettejä.



Pidän tätä käsiin räjähtänyttä ongelmaa kotikasvatuksen puutteesta johtuvana.

Ei pidä mennä tuomitsemaan vanhempia, kun ei tiedä, mistä syystä lapsi oirehtii.



Taustalla voi olla neurologinen syy, mutta ensisijaisena lasta hoidetaan psyykkisistä oireista. Esim. asperger-lapsia hoidetaan monessa sairaanhoitopiirissä lastenpsykiatrisella osastolla ja voi olla, että vanhemmat eivät kamalasti huutele lähipiirille lapsensa väkivaltaisuuden pohjasyitä.



Lisäksi masennus ym. ovat siitä merkillisia, että niistä ei aina voi syyttää ympäristöä! Itse tiedän ainakin yhden perheen, jossa takuulla on välittävät ja hyvät vanhemmat - ja lapsi jo ännännettä vuotta psykiatrin luona 2 x vk.

Tyyppi on koko lukuvuoden sairaalakoulussa.

tavallisia lapsia ja nuoria, jotka ovat olleet esim, leikkauksessa, syöpähoidoissa yms. ja he hoitojakson ajan käyvät sairaalakoulua, etteivät jäisi jälkeen opetuksesta normaalikoulussa, mihin sitten palaavat hoitojakson jälkeen.



Toiset sairaalakoulut taas keskittyvät pelkästään näiden psykiatrista hoitoa vaativien lasen ja nuorten hoitoon, jolloin koulu ja terapiat sekä mahdollinen psykiatrisella osastolla asuminen saadaan hyvin nivellettyä toisiinsa. Nämä lapset eivät pärjää normaalikoulussa esim. vakavan masennuksen tai väkivaltaisuuden vuoksi.

En tiedä onko sama poika kyseessä, mutta tiedän yhden tällaisen tapauksen:

Poika on nyt psykiatrisessa hoidossa, siis ihan sairaalahoidossa, ja käy sen vuoksi sairaalakoulua.



Diagnoosi paha ADHD. Tunnen vanhemmat, kaikkensa tekevät. Eli se siitä kasvatuksesta.

Hieno juttu, että lapsi saa apua ongelmiinsa, mitä ne sitten ovatkaan. Valitettavasti apu tulee monesti aika myöhään, joten hoitokin on sitten hitaampaa.

Ja kai ymmärrät, että on olemassa myös psyykkisiä sairauksia, jotka ovat ihan yhtä todellisia kuin oma leikkauksesikin. Sairaala toki on toinen.

Siis jos lapsi on sairaalassa, hän käy sairaalakoulussa. Itsekin kävin sairaalakoulua kun olin skidinä leikkauksen takia pitkään sairaalassa. Haavoittuiko poika palossa? Ja miksi sairaalakoulu on paha asia?

Se nyt on ihan eri asia, että (sairaudesta/vammasta kärsivä tai kärsinyt?) poika on joutunut vaihtamaan koulua - ehkä hän ei ole saanut asianmukaista tukea elämänmuutoksessa?

väitteesi perustat. Minusta kommenttisi on asiaton.

Ihan sama kuin väittäisit, että aikuisten mielenterveydelliset ongelmat ovat aina äidin syytä. Tai vinksahtaneen puolison. JOSKUS ne ovat, mutta on törkeää mennä tuosta vain epäilemään ap:n kuvaaman lapsen vanhempia "täysiksi sekopäiksi".

Tuollaisesta tuomitsemisesta ja ennakkoluuloista johtuu se, että osa perheistä empii viimeiseen asti avun hakemista lapselleen. Pelätään leimautumista, ja sinä olet hyvä esimerkki siitä, että pelko ON hyvinkin aiheellinen.

Ei aina johdu vanhemmista, mutta useimmiten kyllä vanhemmat ovat "täysiä sekopäitä".

väitteesi perustat. Minusta kommenttisi on asiaton.

Ihan sama kuin väittäisit, että aikuisten mielenterveydelliset ongelmat ovat aina äidin syytä. Tai vinksahtaneen puolison. JOSKUS ne ovat, mutta on törkeää mennä tuosta vain epäilemään ap:n kuvaaman lapsen vanhempia "täysiksi sekopäiksi".

Tuollaisesta tuomitsemisesta ja ennakkoluuloista johtuu se, että osa perheistä empii viimeiseen asti avun hakemista lapselleen. Pelätään leimautumista, ja sinä olet hyvä esimerkki siitä, että pelko ON hyvinkin aiheellinen.

Ei aina johdu vanhemmista, mutta useimmiten kyllä vanhemmat ovat "täysiä sekopäitä".

Mitä hyötyä on tuollaisesta tuomitsemisesta? Ei mitään.