Lue keskustelun säännöt.
Äitini elää liikaa muiden vastoinkäymisissä mukana ja uupuu - mikä avuksi
06.08.2020 |
Äitini on jo seitsemänkymppinen. Meillä on iso perhe ja aina jollain jotain ongelmaa. Äiti kärsii hirveästi, jos jollain meistä lapsista tai lapsenlapsista on vaikeaa. Ymmärrän, että hän on myötätuntoinen ja empaattinen, sehän on oikein ihana piirre, mutta hän uuvuttaa itsensä ja nyt jo terveyskin kärsii siitä, että elää niin täysillä kaikkien kärsimyksissä mukana. Hän valvoo, huolehtii, murehtii ja yrittää auttaa. Vaikka hänelle ei tietenkään kerrota kaikkea, on asioita, joita ei voi oikein salatakaan. Miten saisin äidin ymmärtämään, että vain hän itse voi auttaa itseään suhtaumalla läheisten ongelmiin vähän toisin? Haluaisin pitää äidin vielä pitkään luonamme mutta tätä vauhtia hän ei elä kovin vanhaksi.
Kommentit (25)
En oikein muuta keksi kuin että ajatukset pitäisi saada suunnattua johonkin muuhun. Mä huomaan, että kun pyörii paljon sisällä, tulee mökkihöperöksi ja kaikki asiat alkavat vaikuttaa isommilta ja vakavammilta kuin oikeasti ovatkaan. Joku harrastus myös olisi hyvä olla olemassa. Siis ylipäänsä jotain muuta sisältöä elämään kuin murehtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kerrot niistä äidillesi? Meidän suvussa jostain syystä aikuiset sisarukset kertovat ihan liikaa omista asioistaan sekä äidilleni että anopille.
Sitten molemmat vanhukset soittavat sisarussarjan vanhimmille eli minulle ja miehelleni ja kippaavat kaikki murheet meidän niskaan, niin kuin niitä ei olisi riittävästi itselläkin.
Googlea "läheisriippuvuus", tutustu aiheeseen ja keskustele sen jälkeen äitisi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Äiti terapiaan.
Hän on käynyt terapiassa mutta siitä ei ole apua tähän murehtimistaipumukseen.
Vierailija kirjoitti:
Äiti terapiaan.
Aikuiset lapset terapiaan, mummo ei ole enää mikään tunteiden roskasanko ja kaikesta huolehtija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlea "läheisriippuvuus", tutustu aiheeseen ja keskustele sen jälkeen äitisi kanssa.
On lujasti sitä mieltä, että hän ei ole läheisriippuvainen. Ollaan puhuttu tästä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlea "läheisriippuvuus", tutustu aiheeseen ja keskustele sen jälkeen äitisi kanssa.
On lujasti sitä mieltä, että hän ei ole läheisriippuvainen. Ollaan puhuttu tästä kyllä.
Ehkäpä ne murheet hänelle kertova on. Ei ymmärrä olevansa aikuinen, jonka ei tarvitse kuormittaa vanhusta omilla murheilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkää omaa elämää. Älkää kertoko sille asioistanne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kerrot niistä äidillesi? Meidän suvussa jostain syystä aikuiset sisarukset kertovat ihan liikaa omista asioistaan sekä äidilleni että anopille.
Sitten molemmat vanhukset soittavat sisarussarjan vanhimmille eli minulle ja miehelleni ja kippaavat kaikki murheet meidän niskaan, niin kuin niitä ei olisi riittävästi itselläkin.
Minulla ei ole itselläni vaikeuksia, mutta meitä on monta sisarusta ja paljon jo aikuisiakin lapsenlapsia. On asioita, joita on vaikea salata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kerrot niistä äidillesi? Meidän suvussa jostain syystä aikuiset sisarukset kertovat ihan liikaa omista asioistaan sekä äidilleni että anopille.
Sitten molemmat vanhukset soittavat sisarussarjan vanhimmille eli minulle ja miehelleni ja kippaavat kaikki murheet meidän niskaan, niin kuin niitä ei olisi riittävästi itselläkin.Minulla ei ole itselläni vaikeuksia, mutta meitä on monta sisarusta ja paljon jo aikuisiakin lapsenlapsia. On asioita, joita on vaikea salata.
Kuten?
Olisi parasta, jos äidillesi ei enää kerrota mitään negativista. Sukulaisten yhteisestä sopimuksesta, kaikki ongelmat pidetään omana tietona, eikä äitiä rasiteta enää ikävillä asioilla.
Antakaa mummon elää kuplassa, ihan sen itsensä, mielentasapainon ja hyvinvoinnin takia. Ohjatkaa äidi mieli positiivisiin asioihin ja keskustelkaa vain niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kerrot niistä äidillesi? Meidän suvussa jostain syystä aikuiset sisarukset kertovat ihan liikaa omista asioistaan sekä äidilleni että anopille.
Sitten molemmat vanhukset soittavat sisarussarjan vanhimmille eli minulle ja miehelleni ja kippaavat kaikki murheet meidän niskaan, niin kuin niitä ei olisi riittävästi itselläkin.
En ole ap, mutta on asioita joita ei oikein voi salata. Ne tulis kuitenkin ilmi. Omassa perheessäni näitä on ollut esimerkiksi mieheni syöpä. Tarvittiin aika ajoin apua lapsen kanssa, joten ei oikein voinut salata. Esimerkiksi säteilytyksen aikana oli tosi tärkeää, että mies ei saa mitään flunssaa joten nuhainen ja kurkkua oireileva lapsi lähti mummolaan kunnes ei ollut enää räkäinen. Onneksi omat vanhempani eivät murehdi liikaa meidän lasten asioita, joten heille uskaltaakin kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kerrot niistä äidillesi? Meidän suvussa jostain syystä aikuiset sisarukset kertovat ihan liikaa omista asioistaan sekä äidilleni että anopille.
Sitten molemmat vanhukset soittavat sisarussarjan vanhimmille eli minulle ja miehelleni ja kippaavat kaikki murheet meidän niskaan, niin kuin niitä ei olisi riittävästi itselläkin.Minulla ei ole itselläni vaikeuksia, mutta meitä on monta sisarusta ja paljon jo aikuisiakin lapsenlapsia. On asioita, joita on vaikea salata.
Kuten?
Kuten vakavat sairaudet, kuolemantapaukset ja raskaudet. En voi nyt tässä yksilöidä, ettei minua tunnisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kerrot niistä äidillesi? Meidän suvussa jostain syystä aikuiset sisarukset kertovat ihan liikaa omista asioistaan sekä äidilleni että anopille.
Sitten molemmat vanhukset soittavat sisarussarjan vanhimmille eli minulle ja miehelleni ja kippaavat kaikki murheet meidän niskaan, niin kuin niitä ei olisi riittävästi itselläkin.Minulla ei ole itselläni vaikeuksia, mutta meitä on monta sisarusta ja paljon jo aikuisiakin lapsenlapsia. On asioita, joita on vaikea salata.
Kuten?
Kuten vakavat sairaudet, kuolemantapaukset ja raskaudet. En voi nyt tässä yksilöidä, ettei minua tunnisteta.
Ei sairauksia ja raskauksia ole pakko kertoa.
Ja kai hän nyt normaalia elämää kestää? Menee hoitoon jos ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
En oikein muuta keksi kuin että ajatukset pitäisi saada suunnattua johonkin muuhun. Mä huomaan, että kun pyörii paljon sisällä, tulee mökkihöperöksi ja kaikki asiat alkavat vaikuttaa isommilta ja vakavammilta kuin oikeasti ovatkaan. Joku harrastus myös olisi hyvä olla olemassa. Siis ylipäänsä jotain muuta sisältöä elämään kuin murehtiminen.
Olen samaa mieltä kanssani mutta äidilläni ei tunnu olevan tällaisia taitoja. Olen sanonut, että voi itse vaikuttaa esimerkiksi tunteisiinsa, mutta hän vaan ihmettelee, miten voin "käskeä" häntä olemaan välinpitämätön. Olen yrittänyt ohjata häntä vaikka mihin (mindfulness-harjoituksiin, joogaan jne.) mutta en voi väkisin häntä muuttaa. Haluaisin auttaa häntä mutta en osaa. Siksi kysyin neuvoja, mutta ehkä sellaisia neuvoja ei ole olemassakaan, millä saisi toisen muuttumaan.
Edellinen oli siis ap. Ja jatkan vielä, että minä joudun olemaan sisaruksista se, joka kuuntelee äidin huolet, murheet, itkut ja valitukset. Osaan kyllä itse laittaa rajat tälle kuuntelulle, mutta sääliksi käy äitiä.
ap.
Minun pappa on ihan samanlainen. Takertuu niin helposti toisten ongelmiin. Itse aina vakuuttelen hänelle, että ei tässä mitään stressaavaa pahemmin ole. Tästä asiasta selviän tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kerrot niistä äidillesi? Meidän suvussa jostain syystä aikuiset sisarukset kertovat ihan liikaa omista asioistaan sekä äidilleni että anopille.
Sitten molemmat vanhukset soittavat sisarussarjan vanhimmille eli minulle ja miehelleni ja kippaavat kaikki murheet meidän niskaan, niin kuin niitä ei olisi riittävästi itselläkin.Minulla ei ole itselläni vaikeuksia, mutta meitä on monta sisarusta ja paljon jo aikuisiakin lapsenlapsia. On asioita, joita on vaikea salata.
Kuten?
Kuten vakavat sairaudet, kuolemantapaukset ja raskaudet. En voi nyt tässä yksilöidä, ettei minua tunnisteta.
Ei sairauksia ja raskauksia ole pakko kertoa.
Ja kai hän nyt normaalia elämää kestää? Menee hoitoon jos ei kestä.
Eikö? En ole ap mutta olisi ollut mahdoton salata äidiltä, että sairastin rintasyövän, kun tukkakin lähti päästä. Myös raskautta on vaikea piilottaa, jollei sitten ole todella pieni vauvamaha, sisäänpäin kääntyvä kohtu tms. Erostakin on reilumpi kertoa itse kuin antaa äidin kuulla se vaikkapa lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kerrot niistä äidillesi? Meidän suvussa jostain syystä aikuiset sisarukset kertovat ihan liikaa omista asioistaan sekä äidilleni että anopille.
Sitten molemmat vanhukset soittavat sisarussarjan vanhimmille eli minulle ja miehelleni ja kippaavat kaikki murheet meidän niskaan, niin kuin niitä ei olisi riittävästi itselläkin.Minulla ei ole itselläni vaikeuksia, mutta meitä on monta sisarusta ja paljon jo aikuisiakin lapsenlapsia. On asioita, joita on vaikea salata.
Kuten?
Kuten vakavat sairaudet, kuolemantapaukset ja raskaudet. En voi nyt tässä yksilöidä, ettei minua tunnisteta.
Ei sairauksia ja raskauksia ole pakko kertoa.
Ja kai hän nyt normaalia elämää kestää? Menee hoitoon jos ei kestä.
Eikö? En ole ap mutta olisi ollut mahdoton salata äidiltä, että sairastin rintasyövän, kun tukkakin lähti päästä. Myös raskautta on vaikea piilottaa, jollei sitten ole todella pieni vauvamaha, sisäänpäin kääntyvä kohtu tms. Erostakin on reilumpi kertoa itse kuin antaa äidin kuulla se vaikkapa lapsilta.
Ei ole.
Näkee harvoin ja pitää suunsa supussa.
Ko ihmistyyppi on selkeästi läheisriippuvainen. Ei tuollaisissa kannata roikkua kiinni.
Äiti terapiaan.