Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
teinin yksityisyys
teini
05.08.2020 |
oon 15-vuotias ja täytän 16 parin kuukauden päästä. muuten äiti kunnioittaa mun juttuja ja antaa olla oma itseni, mutta nyt viimeaikoina on tullut kinaa vähän normaalia enemmän (melkein aina äidin aloittamana). mulla on kaveriporukka vaihtunut ja nykyisiä kavereita äiti ei tunne ihan läpikotaisin, on kyllä tavannut muutaman. vanhat kaverit oli inhottavia ja jopa kiusasivat, ja uudet on omasta mielestä paljon kivempia ja hyväksyy mut paremmin. mutta äiti on nyt ainakin 3-4 kertaa käynyt läpi mun huonetta. muutaman kerran lukenut mun päiväkirjatkin läpi. päiväkirjoissa ei oo ollu muuta kun omia ajatuksia ja jotain juttua mun syömisongelmista. ja ei kaapistakaan löytynyt muutakun piilottelemaani ruokaa. äiti suuttui päiväkirjoista (joista kaksi oli 4 vuotta vanhoja...) ja sai raivarin piilotetusta ruoasta.
yleensäkään mulla ei oikein ole yksityisyyttä mun omassa huoneessa. äiti tulee ja menee miten haluaa ”koska tämä on hänen talonsa”, ei sulje ovea ja jos ovi on kiinni, ei koputa, tutkii kaappeja jne. vaikka ei ole ainakaan neljän kerran jälkeen löytänyt mitään niin ihmeellistä ja myös tulee kylppäriin kun olen suihkussa... mua ahdistaa että en saa minkäänlaista yksityisyyttä äidiltä ja sen takia en tykkää olla kotona muutakun yksin, isän kanssa tai yöllä. olen kysynyt pariin kertaan miksi hän on käynyt läpi mun huonetta, kun muiden mun tuntemien ihmisten vanhemmat ei tee niin ja vastaukseksi sain että niin kauan kun piilottelen ruokaa huoneeseeni, saa hän tutkia miten haluaa. ja koska hän on maksanut talosta, en minä.
isän mielestä tarvitsen yksityisyyttä ja hän sitä antaakin mulle, jota arvostan paljon. musta myös tuntuu että mulla on paremmat välit isän kanssa kuin äidin, vaikka olen ollut ennen äidin tyttö. isä on puhunut äidin kanssa mutta äiti ei kuuntele.
haluaisin kovasti että olisi kiva olla kotona, varsinkin kun huone on juuri remontoitu omasta mielestä kivemman näköiseksi, mutta tällä hetkellä olisin paljon mielummin kavereiden kanssa tai asuisin yksin, kun kotona. äidin kanssa.
Kommentit (9)
Voitko jutella asiasta isäsi kanssa kun se tuntuu helpommalta. Isäsi ja sinä voisitte yhdessä puhua äidin kanssa, kerro että koet tilanteen todella kurjaksi. Jokainen lastaan rakastava lopulta ymmärtää vaikka aluksi olisikin vaikea jotakin asiaa hyväksyä.
Ota myös yhteyttä sosiaalitoimeen, löydät varmaan sieltä jonkun nuoriso-ohjaajan tai psykologin jonka kanssa jutella. Puhuminen helpottaa, älä jää yksin, kyllä sinä pärjäät. Tsemppiä
/kahden teinin isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun äitini oli samanlainen. olen nyt nelikymppinen ja paras neuvo minkä voin antaa sinulle, on se neuvo, jota en itse keksinyt, mutta josta ajattelen nyt vanhempana, että olisi ollut hyväksi: mene juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa tilanteestasi. Vanhemman pitäisi kyetä antamaan lapselleen yksityisyyttä, vaikka vanhempi pelkäisi mitä tahansa. kouluterveydenhoitajalta voisit ehkä aloittaa? Olen olemassa myös nuortenpuhelin niminen palvelu, johon saa soittaa ilmaiseksi, jossa voi puhua noista asioista ja he voivat auttaa eteenpäin, jos sellaista tarvitse.
käypä vaikka tuolla sivulla, siellä on puhelinnumeroita
https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Miten olisi oma asunto? Kannattaa muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Monelle se on pakko jo sinun iässäsi.
Sanon samaa kuin muutkin. Puhu edelleen isällesi ja koulussa vaikka terveydenhoitajalle. Äitisi tekee väärin ja se syö luottamusta väliltänne. Minun äitini myös penkoi huonettani roskista myöten, vaikka olin ihan kiltti ja kunnollinen teini. Hanki isäsi kanssa joku lukollinen kaappi huoneeseesi, sinulla todella on oikeus yksityisyyteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi voi ottaa eron äidistä ja asu isän kanssa. Ei ole ok että äiti ei kunnioita yksityisyyttäsi. Olisi hyvä ehkä heittää roskiin ne päiväkirjat ja älä kirjoita niitä toistaiseksi, koska hän lukee ne. Luultavasti tutkii myös puhelinta tai jos käyt netissä? Raivokohtausten saaminen äidiltä on kohtuutonta, hänen pitäisi olla fiksu aikuinen, kannustava ja ystävällinen. Älä juttele asioista automaattisesti minkä tahansa "ammattilaisen" kanssa kuten tuo ylhäällä oleva ehdottaa, siellä voi nuori joutua itse silmätikuksi. Nimettömänä voi jutella aina kriisipuhelimessa, saada vinkkejä - joita ei tosin ole pakko noudattaa. Jos haet opiskelemaan, mene sen verran kauemmas, ettei äiti ole vaivaksi. 18-vuotiaana voit pitää vielä paremmin rajat ettei äiti vieraile, ja isä on turvana.
Vierailija kirjoitti:
Isäsi voi ottaa eron äidistä ja asu isän kanssa. Ei ole ok että äiti ei kunnioita yksityisyyttäsi. Olisi hyvä ehkä heittää roskiin ne päiväkirjat ja älä kirjoita niitä toistaiseksi, koska hän lukee ne. Luultavasti tutkii myös puhelinta tai jos käyt netissä? Raivokohtausten saaminen äidiltä on kohtuutonta, hänen pitäisi olla fiksu aikuinen, kannustava ja ystävällinen. Älä juttele asioista automaattisesti minkä tahansa "ammattilaisen" kanssa kuten tuo ylhäällä oleva ehdottaa, siellä voi nuori joutua itse silmätikuksi. Nimettömänä voi jutella aina kriisipuhelimessa, saada vinkkejä - joita ei tosin ole pakko noudattaa. Jos haet opiskelemaan, mene sen verran kauemmas, ettei äiti ole vaivaksi. 18-vuotiaana voit pitää vielä paremmin rajat ettei äiti vieraile, ja isä on turvana.
vähän ot, mutta en ehdottanut juttelemaan minkä tahansa "ammattilaisen" kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannustan myös juttelemaan ensin vaikka terkkarille ja olemaan sitten avoimin mielin kaikkea apua vastaan mitä sulle tarjotaan. Ei tuollaista tarvitse sietää ja todellakin ansaitset yksityisyyttä. Olet arvokas ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Luojan kiitos minulla oli normaalit vanhemmat jotka eivät kertaakaan penkoneet huonettani, eivätkä ikinä muistutelleet kuinka kotini oli heidän maksamansa tai muuta vastaavaa. Tupakastakin jäin kiinni joskus ja siitäkin reaktio oli se että äitini silmäkulmassa oli pieni kyynel ja hän sanoi "mä toivon että sä ajattelet näitä asioita vanhempias paremmin" ja isäni sen jälkeinen "saarna" siitä kuinka hän kiroaa itseään kun aikanaan opetteli polttamaan tupakkaa. Kaikki myötätuntoni on ap:n kaltaisten nuorten myötä.