yhteishuoltajuus ja erimielisyys kouluasiasta

Lähivanhempi päätti, että lapsi aloittaa ruotsin jo neljännellä - kysymättä lapselta ja minulta.

Lapsi sanoo, että opettaja kertoi jokaisen oppilaan saavan itse päättää, aloittaako ruotsin opiskelun aikaisemmin.
Mutta lasta ei siis kuunneltu kotona asiassa. Eikä hän pidä oppiaineesta, opettajan vuoksi...

En halunnut asiasta riitää lähivanhemman kanssa, joten kannustin läksyjen teossa ja siitä tulikin hauskaa; se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, ettei lapsi tykkää ruotsin opiskelusta.

Rupesin miettimään, mitä järkeä on opiskella vapaaehtoista ainetta, jota ei voi sietää. Siitä voi olla vain enemmän haittaa. Se vaikuttaa asenteeseen. Onhan sitä ruotsia kuitenkin myöhemmin, joten miksi tehdä siitä nyt pakottamisen asia. Onhan silläkin väliä, miten se henkilö kokee, jota sitä ruotsia joutuu opiskelemaan.

Ehdotin lähivanhemmalle keskustelua aiheesta. Hän suuttui heti ja syytti minua siitä, että olisin saanut lapsen ei-tykkäämään ruotsista. Se on totta, että kantani on selkiintynyt. Tuli saarnat kielen hyödyllisyydestä. Tiedän kyllä, että täysin suomenkielinen tulisi opiskelu- ja työelämässä syrjityksi SIKÄLI kun se olisi mahdollista; eihän tässä nyt ole kyse kuin vuoden tai parin aikaisen ylimääräisen opiskelun jättämisestä pois. Onko se suomalaisen elämälle ratkaisevaa? Huolestuttavaa, jos on!

Meillä on nyt keskustelu aiheesta kesken. Lähivanhempi on sitä mieltä, että hän päättää yksin. Se olisi mielestäni lapsen oikeuden rikkomista, nyt kun kuulin, että koulussa oli sanottu lasten saavan päättää. Ja kyllähän se minuakin loukkaa. Kuinka voisin auttaa lasta ilman, että lähivanhempi suuttuu enemmän? Sanoin lapselle, että juttelee hänen kanssaan muttei puhu minusta, koska olennasiat on nyt vain se mitä lapsi haluaa.

Tiedän että lähivanhempi on minulle vihainen, koska hän ajattelee, että olen puhunut lapsen ruotsin opiskelua vastaan mutta totuus on se (lapsen kertoman mukaan), ettei hän olisi halunnut edes aloittaa ruotsia jo neljännellä - hänellä ei tosiaan vain edes kysytty. Eikä välitetty siitä kun hän vuoden mittaan sanoi, ettei haluaisi opiskella ruotsissa. Lapsi menestyy muuten koulussa erinomaisesti.

Luulen, että minun on parasta antaa tilanteen rauhoittua, ja heidän selvittää asia kahden... Se ei voi onnistua muuten kuin siten, että lähivanhempi kokee hallitsevansa asian. Ei koska lapsella on oikeuksia, tai että minä olisin oikeassa, vaan koska hän haluaa toimia sen mukaan, minkä itse arvioi lapselle hyödylliseksi. Ei se nyt kuitenkaan aina ihan noin mustavalkoista ole.

Vähän kurjalta tuntuu, aiheuttaa väittelyä, johon lapsi joutuu mukaan... Ja se tunne, jos lapsen tai minun toiveillani ei ole edes ääritilanteessa mitään väliä. Se tekisi asiasta entistä kurjempaa. Mutta minä ajattelen lapsen etua omalla tavallani, minusta on tärkeää jo periaatteen vuoksi kunnioittaa niitä lapsen vapauksia, joita koulun puolesta sallitaan. No joo, kun tästä keskustelin lähivanhemman kanssa en tiennyt, mitä lapsille olisi sanottu valinnanvapaudesta. Yritin vain pitää keskustelun yksinkertaisena.

Meidän ei varmaan kannata keskustella, ennen kuin lähivanhempi on saanut käsiteltyä asian lapsen kanssa.