Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä elämääni
03.08.2020 |
Olen surkeassa työssä osa-aikaisena. Vapaa-ajallakaan ei saa olla rauhassa, kun eräs asiakas ottaa jatkuvasti yhteyttä turhista asioista. En saa velkojani tai laskujani maksettua, ellen löydä työtä, joka alkaa viikon sisään, tuskinpa onnistuu. Etsin töitä, mutta en haluaisi toista ns pskaduunia, vaan jotain kiinnostavaa hommaa. Myyntityötä tuputetaan TE-toimistossa, mutta siihen minusta ei ole, olen liian ujo ja kärsin esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen nyt lievästi masentunutkin, tässä on tapahtunut kaikenlaista traumaattista.
Kelan myöntämän terapian piti olla pelastus, löysin ammattitaitoisen ja osaavan terapeutin, jolla on kokemusta eräästä mielenterveyssairaudesta, joka minulla on. Mutta sehän ei käykään, että terapeutti tuottaa palveluitaan 10 km päässä, pitäisi olla omassa asuinkunnassa... pitää siis taas etsiä uusi terapeutti, taas kestää! Olisi pitänyt ajoissa selvittää tämä käytäntö, oma mokani siis tietenkin.
Tekisi mieli luovuttaa ja ruveta täyspäiväiseksi alkoholistiksi. Antaa velkojen ja laskujen mennä ulosottoon ja saada maksuhäiriömerkintä.
Olen nolo yhteiskunnan tuilla elävä loinen, enkä ole miksikään kouluttautunut. Ylioppilastutkinto on, mutta en ole jatko-opiskelukykyinen, koska sosiaaliset tilanteet stressaavat liikaa. Näitä pitäisi puida terapiassa, johon en nyt pääsekään vielä.
En oikeasti jaksa olla näin huonossa jamassa. Tilanne tästä joko huononee tai paranee. Nyt kyllä loppuivat kaikki voimat.
Haukkukaa jos siltä tuntuu.
Kommentit (5)
Minkä ikäinen olet? Mä yhden tutkinnon suorittanut, yliopisto jäi kesken. Töissä en juurikaan ole ollut.Mulla alkaa usko paranemiseeni jo loppua...T. 41v ja 19vuotiaana masennukseen, soskammoon sairastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin loinen, jos sinulla on kerran työtä? Monilla ei ole sitä vähääkään. Velkojien kanssa voi neuvotella tai voi ottaa Kelaan yhteyttä ja hakea toimeentulotukea. Moni ei saa sieltäkään mitään. Jos annat laskujen mennä ulosottoon, se ei ole kuolemantuomio, sieltä voi nousta ja päästä pois. Toivottavasti saat terapiasta apua. Älä nyt luovuta kun apu on noin lähellä. Alkoholi ei ole koskaan ketään pelastanut mistään, menet vain paljon syvemmälle suohon. Kyllä sinä tuosta selviät kun vielä vähän aikaa jaksat sinnitellä. Itkeminen helpottaa oloa, kun kaikki kasaantuu.
Osa-aikainen työ, joten saan myös asumistukea ja toimeentulotukea. Kela ei suostu maksamaan lainaeriäni, puhelinlaskujani tms, minkä ymmärrän toki. Eli loinen olen, ja en kyllä mistään saa apua laskuihin. Ja kyllä, se olisi minulle suuri häpeäleima, jos menettäisin luottotietoni. Sehän vaikeuttaisi työn ja asunnon saamista tulevaisuudessa, ja tässä talossa en kyllä haluaisi asua sen pidempään. En pysty edes itkemään enää, silmät kostuivat hitusen kirjoittaessani tätä aloitusta, mutta kyyneleitä ei tule. Yritin eräästä 200e laskusta neuvotella, mutta ei voida antaa lisää maksuaikaa, vaikka viimeksi maksanut kesäkuun lopulla laskun... menee toivo, että muualtakaan saisi lisää maksuaikaa, tottakai aion sitä yrittää kohta, nyt tällä sekunnilla en pysty.
Ja valivali, tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Mä yhden tutkinnon suorittanut, yliopisto jäi kesken. Töissä en juurikaan ole ollut.Mulla alkaa usko paranemiseeni jo loppua...T. 41v ja 19vuotiaana masennukseen, soskammoon sairastunut.
Olen 23. Töissä olen käynyt 19-vuotiaasta asti enemmän ja vähemmän (oli kokoaikainen työsuhde, 1,5 vuotta nyt ollut osa-aikainen). Ja pahoittelut myös tilanteestasi, toivottavasti se paranee. Nyt kun tilanne on niin stressaava, niin kaikki pahat asiat tuntuvat syvenevän, tuntuu vain siltä, että kohta tipahdetaan kuiluun ja kovaa..
Alue: Aihe vapaa
Miten niin loinen, jos sinulla on kerran työtä? Monilla ei ole sitä vähääkään. Velkojien kanssa voi neuvotella tai voi ottaa Kelaan yhteyttä ja hakea toimeentulotukea. Moni ei saa sieltäkään mitään. Jos annat laskujen mennä ulosottoon, se ei ole kuolemantuomio, sieltä voi nousta ja päästä pois. Toivottavasti saat terapiasta apua. Älä nyt luovuta kun apu on noin lähellä. Alkoholi ei ole koskaan ketään pelastanut mistään, menet vain paljon syvemmälle suohon. Kyllä sinä tuosta selviät kun vielä vähän aikaa jaksat sinnitellä. Itkeminen helpottaa oloa, kun kaikki kasaantuu.