Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään sellaista ongelmaa, ettei pidä lapsensa kavereista?
10.02.2009 |
Olen ilonen, että lapsellanin on kavereita ja tajuan että lapset ovat lapsia. Mutta silti voin tällä palstalla rehellisesti myöntää, etten juurikaan pidä lapseni kavereista ja esim yökyläilyt todella rasittavia. Lapseni on 9-vuotias ja sen ikäisltä odottaisi jo hyviä käytöstapoja. Mutta nykylapsille tuntuu olevan yleistä tietynlainen röyhkeys ja estottumuus. Esim. kysytään aina, onko teillä herkkuja. Otetaan ruokaa ilman lupaa. Jne jne. Oma lapseni on sellainen ujo ja kiltti, mutta sellaiset piirteet ovat nykyään todella harvinaisia lapsissa. Kellään vastaavia tuntenuksia?
Kommentit (3)
mutta toki mukaviakin on. Jotkut vaan on jostain syystä niin mahottoman ärsyttäviä. Yleensä sellaiset kaverit onkin jäänyt lapsiltani pois jossain vaiheessa, itsekkin huomanneet ne ärsyttävät piirteet. Onneksi molemmilla on paljon ystäviä, varaa joista valita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan saman olen huomannut. Mennään suoraan koulusta yhdelle kaverille kotiin, jossa kaikki syövät välipalaa (= tyhjennetään kaapista kaikki vaalea leipä, kaakao, herkullisimmat jogurtit, murot, mahdolliset keksit - mikään ruisleipä ja maito ei kelpaa). Puhetta on ollut oman tytön kanssa siitä, että kaverit menevät koulun jälkeen koteihinsa syömään välipalan ja voivat sitten tulla meille, mutta sama vaan toistuu ja varsinkin niinä päivinä, kun itse on töissä eikä aikuisia ole vahtimassa. Muita asioita mistä olen joutunut sanomaan useaan otteeseen ovat, ettei meillä kävellä ulkokengillä eteistä pidemmälle, meidän sohvalla ei saa hyppiä eikä meidän sänkyyn mennä möyrimään. Mun mielestä on käsittämätöntä ettei 9-vuotiaat tajua, että eri kodeissa voi olla eri säännöt. Jos omassa kodissa saa rikkoa huonekalut ja syödä olkkarissa, niin ei se oikeuta käyttäytymään miten hyvänsä kavereiden kotona. Ja kun asiasta huomautan, niin vielä mumistaan vastaan ; teil on ihan outoo!! Ehkä mulla ittelläni vaan pipo kiristää?
mutta jotkut naapurissa asuvat "pyörittäjät" ovat todella rasittavia. Saavat siis lapsen mukaan kaikenlaiseen älyttömään, roikkuvat ovella joka päivä ruinaamassa kylään, saattavat tervehdykseksi pihassa tokaista: "mitä sä siinä toljotat". Monet kaverit taas ovat kivoja kaikessa vilkkaudessaankin ja vahinkojahan sattuu aina kavereidenkin kesken.
Lähinaapurissa ollaan sitä mieltä että kaikkien kanssa on leikittävä ja jalo opetushan se onkin. Meidän lapsilla vaan on sosiaalista piiriä jo enemmän kuin naapurin kotilapsilla ja itse jo sanovat, että eivät halua leikkiä ko. perheen lasten kanssa, koska he ovat ärsyttäviä. Olen yrittänyt sanoa, että ei äitikään ole kaikkien kaveri, mutta toimeen pitää yrittää lähialueella tulla eikä ketään saa jättää ulkopuolelle. Eihän oikeasti kaikista voi pitää, ei aikuisista eikä lapsista!