Julkisuudessa tilitetyt mt-ongelmat
En osaa tuntea suurtakaan sympatiaa, kun mediassa julkimo tai muu henkilö kertoo seviytymisestään ja paranemisestaan, koska lähes poikkeuksetta on kyseessä high functioning-keissi: "koko ajan oli hemmetin paha olo ja vaikeaa, mutta ei se ole estänyt minua suorittamasta paria yliopistotutkintoa/luomasta menestyksekästä uraa/solmimasta hyviä parisuhteita/hankkimasta perhettä..." jne., jne. No, kiva kun kuntouduit, mutta eivätpä ne oireet näytä elämää juuri rajoittaneen muutenkaan.
Kommentit (4)
Mulla on joskus samoja ajatuksia. Olen itse pahasti ongelmainen ja tuntuu, että mua syytetään epäsuorasti vaan laiskaksi. Usein tulee vielä jotain neuvoja. "Näin parannuin masennuksesta", vaikka tilanteen on selvästi aiheuttanut jokin ulkoinen tekijä, eikä oikeasti paha aivokemian häiriö ja kun tuo ulkoinen tekijä poistetaan, tapahtuu ihmeparantuminen.
Nämä on usein "Liikunta ja karppaus pelastivat minut"-tyyppejä. Joskus on näitä "high functioning" autisteja tai ADHD-tapauksia, joita tuo syndrooma ei tosiaan näytä juuri haitanneen.
Onhan se kiva, että ongelmat ratkeavat, mutta joidenkin ongelmat on ihan eri kaliiberia, eikä niiden laittaminen samaan laatikkoon näiden tapausten kanssa auta yhtään. Ei auta, kun parhaansa tekeminen ei riitä ja sitten porukka vielä kuvittelee, että koska ongelma on edelleen olemassa, et ole tehnyt sille mitään.
Joskus nämä esiintyvät vielä jonkinlaisina "asiantuntijoina". Anna mun kaikki kestää.
Onhan sitten oikeastikin ongelmaisia julkimoita, joille julkisuus on näyttänyt olevan ihan myrkkyä. Matti Nykänen ja Kanye West tulevat äkkiä mieleen.
Ikään kuin pärjääminen ongelmien kanssa olisi yksinomaan asenteesta kiinni tai siitä kuuluisasta itseään niskasta kiinni ottamisesta: "En antanut oireiden rajoittaa elämääni".
Harva kai ikäviä asioita haluaa kertoa kaikille.
Niinpä. Joillakin vaihtoehtoina ovat syrjäytyminen eläkkeelle tai kuolema.