Perhetragedia puupinolla

Kärräsin klapeja ja mukaan oli hypännyt sisilisko jolla oli häntä tylppä. Aattelin että voi raasua kun koti tuhotaan, joten vein sen puuvarastoon tuttujen klapien sekaan.

Noh, takaisin puupinolle taas! Ja voi ei, siellä oli sitten pikkuinen lapsilisko! Ei muuta ku kyytiin seuraavassa kuormassa ja kohti puuvarastoa, sinne nyt isomman liskon seuraan kasvamaan.

Kohti puupinoa... Isä-sisiliskohan siellä! Voi ei taas, ajattelin että olen nyt erottanut lapsen ja äiti-sisiliskon perheen. Isä-sisilisko hyppäsi puupinosta ruohikkoon, sitä en enää edes ajatellut ”pelastaa” kun tajusin mitä luonnon kiertokulkuun puuttumisesta seuraa. Olin huojentunut, että äiti ja lapsi sisilisko ovat nyt samassa puupinossa.

Kohti puuvarastoa eikun siis... ja matkalla puolessa välissä äiti sisilisko juoksentelee kohti klapikasaa ja siellä asuvaa isä-sisiliskoa, tietysti ilman lapsi-sisiliskoa! Voi ei! Ilmastonmuutoksen torjunnankin luulisi olevan helpompaa.

Lapsi-sisiliskosta ei näy merkkiäkään, joten perheenyhdistäminen meni pahasti pieleen. Tietääkö kukaan miten lapsi-sisiliskoja ruokkia, ettei vaan yöllä tule nälkä?