Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian jyrkkä?
Ap
30.07.2020 |
Niin, mieleni on kai liian jyrkkä ja ehdoton.
Jos mennään tiettyjen rajojen yli, en nyt mistään lempiruuista ja musiikkimausta ala taistelemaan, mutta jos osutaan lähellä sydäntä olevien asioiden äärelle, menetän malttini, pommitan sanoilla, itken ja kiukuttelen.
Miten voi opetella parempaa sietokykyä jos jonkun mielipiteet ja arvomaailma eivät kohtaa yhtään omien ajatusten kanssa?
Turhaudun todella nopeaan kun tuntuu kuin seinille puhuisi, sitten taannunkin jonnekin kiukuttelevan taaperon tasolle. Olenko silloin itse se seinä?
Oma mieli ei vaan taivu mm. kaltoinkohtelun ja rasisimin hyväksymiselle (kuten ei pitäisikään), mutta en osaa kauaa pitää malttiani ja esittää asiaan fiksulla tavalla, vaikka ihan fiksua asiaa olisikin.
Miten tässä asiassa voisi itseään kehittää, halua kyllä olisi.
Kommentit (4)
No ensinnäkin kus*päät eivät opi. Joten on ihan turha alkaa esim persun kanssa jankkaamaan, jos ei itse sitä aatemaailmaa omaa. Se toinen ei mielipidettään tule muuttamaan.
Ei se mitenkään huono ole, taistella niiden asioiden puolesta, joihin uskoo, mutta ehkä sun täytyy hieman säätää tuota miekkasi suuntaa. Mitä voisit tehdä sinulle tärkeiden asioiden puolesta? Jotain sellaista, jolla on oikeasti merkitystä? Tehdä, ei puhua? Sen sijaan, että vastustat rasisteja ja rasismia, mitä voisit omalta osaltasi tehdä oikeudenmukaisemman maailman puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia pattitilanteita on tullut mm. oman avokin kanssa vuosien yhteiselon jälkeen ja itse on kuin halolla päähänlyöty miten "minun niin hyvin tuntema ihminen" ajatteleekin noin. Silloin tuntuu että pakkohan tämä on jotenkin tyydyttävästi selvittää, jos ei halua erotakaan.
Viimeksi homma kaatui siihen ettei juurikaan avokki osaa perustella kantaansa, mutta kuitenkin on vahvasti sitä mieltä että...ja itsellä palaa käämit.
Tuo konkreettinen asioiden eteen tekeminen on kyllä hyvä ohje, jota olen ajatellutkin. Olen kuitenkin arka lähtemään mukavuusalueeltani, joten kadulle keräyslippaan tai lappusten kanssa haastelijaksi minulla ei olisi haluja. Myöskään rahatilanne ei ole erityisen hyvä. Millaisia muita tapoja olisi?
Kiitos asiallisista vastauksista!
Ap
Tunnistan kuitenkin, että käytöksessäni mennään vikaan, mutta miten sitä osaisi lähteä korjaamaan. Alkoholin olen jättänyt pois juurikin tämäntyyppisten purkausten vuoksi (ym törppöilyt), joten sillä ei ole ollut enää aikoihin osuutta asiaan. Sen verran olen tehnyt korjausliikettä.
Suutahdan harvoin, mutta sitten käytökseni onkin asiatonta eikä se vie itsessään keskustelua eteenpäin. Ei aina se mitä sieltä suusta tulee, vaan myös se miten asiansa ilmaisee, mitä minä en osaa :(
Ap
No avaamalla sitä omaa arvomaailmaa. Lue, tutustu vastapuolen argumentteihin ja heidän perusteluihinsa. Ja ehkä kannattaa etsiä niiden omienkin mielipiteiden tueksi faktaa, vastapuolen mielipiteet tuppaavat menemään tunteisiin, kun ei oikeasti osaa perustella kantaansa.