"Korona on monille se elämän ensimmäinen kova tauti." Pelkäätkö koronaa?
Kovan influenssan sairastaneita on harvassa. Niinpä useimmille korona tulee olemaan ensimmäinen kova tauti.
Toinen aalto on tulossa. Pelkäätkö?
Rehellisesti minä pelkään. Pelko alkoi, kun tuttavaperhe sairastui koronaan ja olivat tosi pitkään kipeinä ja mies joutui lopulta sairaalaan. Tartuntojen takia tuttavien työpaikat ja ystäviä joutui karanteeniin ja moni sairastui.
Kommentit (28)
Pelkään koronaa. Olen sairastanut nuorena, hoikkana ja perusterveenä kovan influenssan ja olin puolikuollut. Nyt on 5kymppinen, lievä ylipaino, verenpainetta ja veritulppa ollut jo kerran reidessä. Olen myös veriryhmää A+ joka kuulema herkimmin saa vakavan tautimuodon koronasta. Ja mitä enemmän Dna:ssa on "luolaihmistä" niin sitä vakavammin sairastuu. Minulla on punaiset hiukset ym ja pojalla on takaraivossa se "luolaihmisen" klumppu niin ollaan perimältä varmaan viittä vaille esihistoriallisia.
En pelkää. Influenssan olen pari kertaa sairastanut, yks keuhkokuumekin on ollut (lievä kylläkin). Ei se auta pelätä kun hoitoalalla on.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään koronaa. Olen sairastanut nuorena, hoikkana ja perusterveenä kovan influenssan ja olin puolikuollut. Nyt on 5kymppinen, lievä ylipaino, verenpainetta ja veritulppa ollut jo kerran reidessä. Olen myös veriryhmää A+ joka kuulema herkimmin saa vakavan tautimuodon koronasta. Ja mitä enemmän Dna:ssa on "luolaihmistä" niin sitä vakavammin sairastuu. Minulla on punaiset hiukset ym ja pojalla on takaraivossa se "luolaihmisen" klumppu niin ollaan perimältä varmaan viittä vaille esihistoriallisia.
Tuo veriryhmäasia on sittemmin kumottu, luojan kiitos. (Itsekin A.)
En. Enemmänkin pelkään että en sairastu koronaan.
En osaa pelätä, näin masentuneena jopa tavallaan toivon sitä. Ja kyllä on ollut Ikäviä influenssoja mulla elämän varrella useita, muttei kuitenkaan mitään vakavia muotoja, kuten keuhkokuumetta koskaan.
Pelkään koronan kavaluutta, pitkäkestoisuutta ja vaikutusta eri elimiin. Pelkään, jos koko perhe sairastuu ja sairaana joudun pitämään lapsetkin hengissä, vaikka olisin itse heikkona. Toivottavsti pääni on riittävän selvä tehdä ajoissa päätöksiä esim hoitoon hakeutumisesta!
Olen sairastanut influenssan ja sikainfluenssan, joista sika oli ikävämpi. Oli pitkä toipuminen ja vähän rajumpi, vaikka kuumetta oli normaalit 5 vrk. Samalla kun sairastin, niin imetin ja lapsi säästyi pahemmalta!
Olen sairastanut mononukleoosin. Se oli vakava tauti ja pahempi kuin myös sairastamani sikotauti. Suu ei juurikaan mahtunut liikkumaan, nielin vain nesteitä, kun kaula oli todella turvonnut! Mietin, että entä jos korona sakkaa samalla tavalla verenkin kuin mononukleoosi teki? Koska veri oli epänormaalia, sakeaa, en jaksanut liikkua yhtään. Sanovat, että sama on leukemiassa. Koronassa käytetäänkin verenohennuslääkkeitä. Jos samaan aikaan korona rasittaa keuhkoja, niin entä jos tulee myös veritulppia ja elinvaurioita?
Olisin tahtonut että korona tukahdutetaan myös nuorempien ihmisten ja perheiden turvallisuuden vuoksi! En tahtoisi päästää lapsia kouluun! En ymmärrä, miten koulussa olisi turvallisempaa kuin etäkoulussa! Ei ole.
Tiesin jo tammi-helmikuussa millainen tauti korona voi olla leviämis- ja taudinaiheuttamiskyvyltään. Molemmat tekivät taudista huolestuttavan ja todellisen uhkan ihan maailmanlaajuisesti! Aloitin seurannan Kiinasta. Ihmettelin länsimaiden asiantuntijoita, jotka eivät kaikki heti ymmärtäneet saamaansa tietoa!
Minäkin nuorena podin A-influenssan enkä kyllä haluaisi sellaistakaan uudelleen, luulin kuolevani enkä ollut edes sairaalakunnossa. Keuhkokuume oli lievä ja senkin seurauksena olin kuukausia hengästynyt tavallisesta lampsimisesta.
Vierailija kirjoitti:
En osaa pelätä, näin masentuneena jopa tavallaan toivon sitä. Ja kyllä on ollut Ikäviä influenssoja mulla elämän varrella useita, muttei kuitenkaan mitään vakavia muotoja, kuten keuhkokuumetta koskaan.
Kroonisesti masentuneena olen kyllä oppinut, että se kuolemantoive ei ole totta. Sitä vain luulee niin.
Eipä kerkeä pelätä, ei sitä pelkäämisestä mitään apua olisi eikä piristystäkään töisevään arkeen ja sateisiin päiviin.
Eniten pelkään sitä että jos se tarttuu minun Toyota Corollaani :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa pelätä, näin masentuneena jopa tavallaan toivon sitä. Ja kyllä on ollut Ikäviä influenssoja mulla elämän varrella useita, muttei kuitenkaan mitään vakavia muotoja, kuten keuhkokuumetta koskaan.
Kroonisesti masentuneena olen kyllä oppinut, että se kuolemantoive ei ole totta. Sitä vain luulee niin.
No mä itse asiassa en toivo koronan tappavan mua, mutta mä olen huomannut, että fyysinen sairaus jotenkin helpottaa mun ahdistusta ja masennusta, kun huomio kohdistuu siihen.
En pelkää. Entisaikaan oli vaikka mitä rokkoa ja sikotautia (äitini sairastanut ainakin sikotaudin ja muistaakseni myös jonkin tuhkarokon tms) eikä maailma silti pysähtynyt. Olen nuori ja perusterve ja vaikka on toki mahdollista että sairastaisin koronan rankan muodon, voin toki sairastua mihin vain milloin vain alkaen borrelioosista angiinaan ja influenssaan. Ei elämää voi elää pelossa.
Minulla on ollut kaksi kertaa influenssa ja kolme aivoinfarktia. En pelkää enää mitään. Tulee mitä tulee, sitten mennään sen mukaan.
Rokoteita oon kyllä vältellyt heinäkuusa2003 eli ainakaan sen takia ei pitäs olla vastustuskyvyssä alentumaa. Näin ollen ei peloita koronakaan
Sairastin koronan maaliskuussa. Itse pääsin suhteellisen vähällä; makuaisti katosi yli viikoksi, päätä särki ja väsymys oli kova. Pelkään kuitenkin sitä, että voiko se olla toisella kerralla pahempi tai sitä että voiko se aiheuttaa joitakin elinvaurioita vasta vuosien päästä. Emme kuitenkaan vielä täysin tiedä, että miten kyseinen virus käyttäytyy. Lähipiirissäni osa sairasti koronan rajuna, vaikka he olivatkin perusterveitä, hoikkia ja alle 50-vuotiaita. Toivoisin että ihmiset muistaisivat myös sen, että korona voi olla vakava myös muille kuin riskiryhmään kuuluville.
En pelkää. En usko että saan kovin vakavana ja jos niin kuitenkin kävisi niin sellaista sattuu. Suoraan sanottuna minua ei haittaisi vaikka kuolisinkin, vaikka sitten tuohon tautiin.
Todennäköisempää on että halvaannun vaikka liikenneonnettomuudessa. Voihan sitä alkaa kaikkea pelkäämään mutta sitten saa eristäytyä kotiinsa loppuiäkseen. Ja silti taitaa pelottaa, sillä kyllä kotonakin vaara vaanii.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin nuorena podin A-influenssan enkä kyllä haluaisi sellaistakaan uudelleen, luulin kuolevani enkä ollut edes sairaalakunnossa. Keuhkokuume oli lievä ja senkin seurauksena olin kuukausia hengästynyt tavallisesta lampsimisesta.
Aivan sama juttu minulla! Influenssa vei kaiken tajun pois, sen viikon paikalla on muistissani vain musta aukko. Olin kuulemma houraillut vaan kuumepäissäni koko viikon.
Keuhkokuume oli suht lievä ja parani ”nopeasti”, eli olin vain 1 kk sairaslomalla.
Ei kiitos Koronaa meille!
En halua myrkätä psyykettäni koronaan keskittymällä. On aika tylsää pelätä milloin mitäkin tautia. Se syö miestä, ei jaksa vaan. Voimat täytyy käyttää kaikenlaiseen muuhun. Sielunvoimia ei oo mutenkaan hirmusti tuhlattavaksi kun tämä lähes 4 vuosikymmentä naisettomana eläminen on vienyt jo niin paljon voimaa ja iloa. Koronan mietiskely ei tuo mitään sijauslohtua halipulaan
En pelkää koronaa. Olen ollut vakavasti sairas kerran ennenkin. Mua hoitaneet lääkäritkin yllättyivät, että selvisin hengissä. Toipuminen kesti lähes vuoden. En silti halua koronavirusta. En halua norovirusta enkä mitään muutakaan virusta. En edes tavallista flunssavirusta. Inhoan sairastamista.