Aiheuttaako kaavinta todella hirveän kärsimyksen sikiölle?

raajasi imettäisiin letkuun niin tuntusko mukavalta?

Mutta jos asia on näin niin uskonhan minä.



ap

Kirurginen raskaudenkeskeytys



Toimenpide on imukaavinta, joka suoritetaan nukutuksessa.

Kohdunkaula laajennetaan Hegarin laajentimilla, minkä jälkeen kohtuontelo tyhjennetään, raskausmateriaali poistetaan imukyretillä, ja lopuksi kohdun tyhjeneminen tarkastetaan kyretillä.

Metyyliergometriinimaleaatin tehosta kohtua supistavana ja vuotoa vähentävänä lääkkeenä raskaudenkeskeytyksen yhteydessä ei ole tutkimusnäyttöä 46.

Kohdunkaulan pehmennys ennen kirurgista keskeytystä

Kirurgista keskeytystä helpotetaan pehmentämällä kohdunkaulaa prostaglandiineilla. Tällöin kohdunsuun repeämisen, kohdun seinämän puhkeamisen ja verenhukan riskit vähenevät 47, 48, 49.

Kohdunsuun pehmennyshoidosta hyötyvät erityisesti naiset, joilla ei ole ollut aiempia alatiesynnytyksiä ja joilla raskauden kesto on yli kymmenen viikkoa, sekä kaikki alle 18-vuotiaat 50, 51.

Pehmennyshoitoon käytetään nykyään misoprostolia 49.

Misoprostoli tehoaa otettuna suun tai emättimen kautta, tai kielen alle annosteltuna A.

0.4 mg misoprostolia asetetaan emättimeen tai kielen alle sairaalassa 3-4 tuntia ennen toimenpidettä. Vaihtoehtoisesti potilas voi asettaa misoprostolitabletit emättimeen tai ottaa ne suun kautta toimenpidettä edeltävänä iltana kotona.



Kirurgiseen keskeytykseen liittyvät komplikaatiot



Kirurgisen keskeytyksen komplikaatiot voidaan jakaa välittömiin ja myöhempiin

Välittömiä komplikaatiota ovat muun muassa runsas verinen vuoto, kohdun puhkaiseminen ("perforaatio") ja kohdunkaulan vaurio. Myöhempiä komplikaatiota ovat kohdun epätäydellinen tyhjeneminen ("residua") ja infektio.

Komplikaatioiden esiintyvyys lisääntyy raskauden edetessä. Raskausviikoilla 7-8 merkittävän komplikaation riski on 0.3 % ja viikoilla 11-12 0.8 % 61.

Välittömistä komplikaatioista tavallisin on runsas vuoto. Verensiirtoihin joudutaan harvoin, alle 0.1 %:ssa tapauksista 61.

Kohdun puhkeaman esiintyvyydeksi on ilmoitettu 0.2-1.7 sataa keskeytystä kohti 61.

Kohdun puhkeama saattaa johtaa verenvuotoon tai vatsaontelon elinten vaurioitumiseen, jolloin joudutaan leikkaushoitoon. Nämä vakavaan komplikaatioon johtavat puhkeamat ovat harvinaisia: niiden esiintyvyys on alle 0.1 sataa keskeytystä kohti 20.

Anestesiaan liittyvät komplikaatiot ovat harvinaisia.

Raskausmateriaalin epätäydellinen poisto, ns. residuan jääminen kohtuun, aiheuttaa kliinisenä oireina pitkittynyttä veristä vuotoa, alavatsakipua ja kuumetta, jolloin toimenpide joudutaan uusimaan.

Uusintakaavintaan joutuu 2-3 % kirurgisessa toimenpiteessä olleista 62, 63, 64.

Kohdun tulehduksia tai antibioottihoidon vaatineita tulehdusepäilyjä esiintyy noin 4-9 %:lla 56, 62

Sikiöllä on tuntoaisti vasta viikosta 24, siksi myöhäisetkin abortit sallitaan.

Sikiö reagoi kipuärsykkeisiin jo varsin varhain erilaisin motorisin, autonomisin, hormonaalisin ja metabolisin muutoksin. Ensimmäiset vasteet syntyvät puhtaasti reflektoriselta pohjalta. Vasteet voivat olla hyvinkin voimakkaita ja epäspesifisiä, mikä johtuu hermoston kypsymättömyydestä. Lisäksi ne saattavat tulla esille samankaltaisina myös kivuttomien ärsykkeiden vaikutuksesta. Vaikka nämä vasteet ovat selvästi reaktioita mahdollisesti kudosvauriota aiheuttaviin ärsykkeisiin, niistä puuttuu kivulta vaadittava sensorinen tai emotionaalinen kokemus. Ensimmäiset sensoriset kokemukset mahdollistuvat vasta talamokortikaalisten ratojen syntyessä viikolla 26. Mutta koska herätevasteet puuttuvat ennen viikkoa 29, voidaan tuolloin lähinnä vasta spekuloida kivun mahdollisuudella.





Yksi painava argumentti käydyssä kipukeskustelussa on ollut minän (self) kehittymisen suhde mahdollisuuteen kokea kipua: on esitetty, että ilman minää ei olisi kipuakaan (Derbyshire ja Furedi 1996, Szawarski 1996). Sikiöaikaisesta minätietoisuudesta ei toki ole objektiivista näyttöä, mutta täysiaikainen vastasyntynyt osoittaa jollakin tasolla tiedostavansa kehonsa, mikä viittaisi kehonedustuksen hyvin varhaiseen syntymiseen aivoissa (Berlucchi ja Aglioti 1997). Kivun varsinaiseen kognitiiviseen ulottuvuuteen tarvitaan kuitenkin frontaalisen aivokuoren toimintaa (Casey 1996), ja tämä alue aktivoituu vasta ensimmäisenä elinvuotena (Chugani ja Phelps 1986). Niinpä kipu saavuttaa aikuiselle ominaiset piirteet joka tapauksessa vasta kauan syntymän jälkeen.





Kokonaan toinen kysymys on, minkälaisia vaikutuksia kipuärsykkeet voivat saada aikaan kehittyvässä yksilössä - riippumatta niiden käsittelyn laadusta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että kipuärsykkeiden aikaansaamia stressireaktioita voidaan hillitä analgeeteilla. Toisaalta kipuärsyke voi aiheuttaa pitkäaikaisia käyttäytymisen muutoksia. On osoitettu, että sensoriset ärsykkeet saattavat johtaa assosiatiiviseen oppimiseen myös aivottomalla yksilöllä (deserebraatio) (Berntson ym. 1983). Vaikuttaakseen yksilöön kivun ei siis tarvitse välttämättä tavoittaa aivokuorta, eikä hoidon tarvitse vaikuttaakseen puuttua kivun prosessointiin aivokuoressa.





Kaiken pohdinnan jälkeen voidaan todeta, että 1990-luvulla virinnyt yleinen keskustelu sikiön kivusta on ajautunut kliiniseltä kannalta ilmeisen epärelevantille alueelle pyrittäessä pohtimaan sikiön kykyä »kokea» kipua tietoisena yksilönä. Tietoisuuden eli minän puuttuessa ei ole olemassa myöskään kipukokemusta, vaikka neuroanatomisen ja neurofysiologisen kehityksen ansiosta kyky tähän kortikaaliseen aistimiseen olisikin olemassa. Kliinisesti relevantti kysymys on: mitkä sensoriset ärsykkeet ovat mahdollisesti haitallisia sikiön kehitykselle? Tähän kysymykseen vastaamiseen on vielä pitkä matka, ja hoidossa tuleekin toistaiseksi pyrkiä vain lievittämään mahdollisimman huolellisesti kipua mahdollisesti aiheuttavia tilanteita (Anand ja Hickey 1987, Lloyd-Thomas ja Fitzgerald 1996).

vaan istukan toiminta lopetetaan ensin.