Jos syrjäytynyt aikuinen lapsesi

Riippuu syystä, mutta esim päihteiden käyttöä en mahdollistaisi yhtään.

Muuten auttaisin.

Mitä siinä voi tehdä?

Tunnen pohjatonta surua ja mieleni valtaa pettymys, hätä ja myötätunto. Kysymys mitä tein väärin on vahvana ajatuksissani.

Mitä voisin tehdä? Yritän teineilleni kertoa aikuisena olemisesta sen, että saa tehdä mitä haluaa ja olla tekemättä mitään, mutta seuraukset pitää kantaa. Siitäkin on puhuttu, jos jää vain kotiin makaamaan. Kylmä totuus on, että autoilu loppuu siihen, ruokavalio köyhtyy, loppuu vaatehankinnat ja huvitukset. Elämässä vain on tehtävä töitä ja yritettävä työntää itsensä johonkin rakoon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä voi tehdä?

Ei kai mitään. Kuitenkin jos asuu omillaan mutta onhan tuo vuosikymmenten kuluessa tylsää ja voi johtaa itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä voi tehdä?

Etköhän sä ole tehny ihan tarpeeks.

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisin tehdä? Yritän teineilleni kertoa aikuisena olemisesta sen, että saa tehdä mitä haluaa ja olla tekemättä mitään, mutta seuraukset pitää kantaa. Siitäkin on puhuttu, jos jää vain kotiin makaamaan. Kylmä totuus on, että autoilu loppuu siihen, ruokavalio köyhtyy, loppuu vaatehankinnat ja huvitukset. Elämässä vain on tehtävä töitä ja yritettävä työntää itsensä johonkin rakoon.

Pienipalkkaisena kalliilla seudulla ei muutenkaan tarvitse haaveilla autosta, ravintolaillallisista ja jatkuvasta vaatteiden ostelusta. Juuri ja juuri riittää palkka + tuet elämiseen, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.

Hän ei tule ikinä löytämään ja hyväksyn hänet sellaisena. Toivon vain, että löytää aikanaan tasapainon, edes jonkunlaisen omassa elämässään. Tuskin sekään tapahtuu. Niin kauan kun en häntä hautaan joudu kantamaan, on toivoa. Ohuelti, mutta kuitenkin. Muuta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisin tehdä? Yritän teineilleni kertoa aikuisena olemisesta sen, että saa tehdä mitä haluaa ja olla tekemättä mitään, mutta seuraukset pitää kantaa. Siitäkin on puhuttu, jos jää vain kotiin makaamaan. Kylmä totuus on, että autoilu loppuu siihen, ruokavalio köyhtyy, loppuu vaatehankinnat ja huvitukset. Elämässä vain on tehtävä töitä ja yritettävä työntää itsensä johonkin rakoon.

Ainoa järkevä viesti, jossa puhutaan työnteosta, suunnitelmista ja vastuusta, on alapeukutettu.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tule ikinä löytämään ja hyväksyn hänet sellaisena. Toivon vain, että löytää aikanaan tasapainon, edes jonkunlaisen omassa elämässään. Tuskin sekään tapahtuu. Niin kauan kun en häntä hautaan joudu kantamaan, on toivoa. Ohuelti, mutta kuitenkin. Muuta ei ole.

Tiedätkö, uskon vahvasti että tulevaisuudessa ihmisiä voidaan korjata tehokkaammin. En nyt tarkoita että jokainen erilainen pitäisi väkisin muokata positiiviseksi peruspelleksi ja tunkea samaan muottiin, vaan että esimerksi krooninen masennus ja addiktiot ja erilaiset elämää haittaavat asiat kuten keskittymishäiriöt voidaan parantaa jollain aivolaserilla tai jotain.

Uskon myös että yhteiskunta on menossa pois "tehosaavutus"-mallista ja "erilaisten" ihmisten elämästä tulee helpompaa.

Aikuista ihmistä voi auttaa vain tiettyyn rajaan.

Tyttäreni on taloustieteiden maisteri ja ollut työttömänä 3 vuotta sekä melko itsetuhoinen. Olen myös auttanut työhakemuksissa ja nähnyt kuinka hän niitä lähettää. Useimmiten ei tule yhtikäs mitään vastausta tai edes kuittausta hakemuksen vastaanotosta.

Autan taloudellisesti, koska en näe mitään järkeä siinä että olen itse tehnyt lapsen maailmaan jonka sitten pitäisi vain kärvistellä ja kärsiä sen takia kun yhteiskunta on tällainen mikä se on.

En uskalla edes ajatella millaista se on perheissä joissa aikuisilla lapsilla ei ole mitään tukiverkostoja. Varmasti elämänliekki sammuu nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu syystä, mutta esim päihteiden käyttöä en mahdollistaisi yhtään.

Muuten auttaisin.

No nyt on suuruudenhullut kuvitelmat jos luulet että toisen ihmisen päihteidenkäyttöön voit noin vain vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisin tehdä? Yritän teineilleni kertoa aikuisena olemisesta sen, että saa tehdä mitä haluaa ja olla tekemättä mitään, mutta seuraukset pitää kantaa. Siitäkin on puhuttu, jos jää vain kotiin makaamaan. Kylmä totuus on, että autoilu loppuu siihen, ruokavalio köyhtyy, loppuu vaatehankinnat ja huvitukset. Elämässä vain on tehtävä töitä ja yritettävä työntää itsensä johonkin rakoon.

Voisitko jo lopettaa tuon boomeroinnin. Ei sitä palkkatyötä nykyään ole edes kaikille akateemisille vaikka miten on tahtotilaa tai halua tehdä niitä töitä.

Havaintoni mukaan juuri akateemisilla ei ole töitä, kun ollaan muka käytännön elämän yläpuolella. Elämä on kuitenkin ensisijaisesti käytäntöä.

Ammattikoulutetuilla putkimiehillä, lähihoitajilla ym työtä riittää aina.

Ei se estä, etteivät he voisi halutessaan lukea, pohtia maailman menoa, abstraktioitakin siinä missä akateemisetkin.

Kaikki työ on arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on taloustieteiden maisteri ja ollut työttömänä 3 vuotta sekä melko itsetuhoinen. Olen myös auttanut työhakemuksissa ja nähnyt kuinka hän niitä lähettää. Useimmiten ei tule yhtikäs mitään vastausta tai edes kuittausta hakemuksen vastaanotosta.

Autan taloudellisesti, koska en näe mitään järkeä siinä että olen itse tehnyt lapsen maailmaan jonka sitten pitäisi vain kärvistellä ja kärsiä sen takia kun yhteiskunta on tällainen mikä se on.

En uskalla edes ajatella millaista se on perheissä joissa aikuisilla lapsilla ei ole mitään tukiverkostoja. Varmasti elämänliekki sammuu nopeasti.

Ihanaa että autat ja olet tukena. Ajat on ihan kamalat. Uskon kyllä että yhteiskunta muokkautuu paremmaksi, on vaan pakko kehittää joku uusi systeemi kun niin paljon ihmisiä on työttöminä.

Mielestäni kansalaispalkka on ainoa oikea ratkaisu. On typerää että ihmiset joutuvat anomaan tukia, koko prosessi on jotenkin syyllistävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu syystä, mutta esim päihteiden käyttöä en mahdollistaisi yhtään.

Muuten auttaisin.

No nyt on suuruudenhullut kuvitelmat jos luulet että toisen ihmisen päihteidenkäyttöön voit noin vain vaikuttaa.

Aika monikin vippaa rahaa läheiselle ja niin mahdollistaa juomisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisin tehdä? Yritän teineilleni kertoa aikuisena olemisesta sen, että saa tehdä mitä haluaa ja olla tekemättä mitään, mutta seuraukset pitää kantaa. Siitäkin on puhuttu, jos jää vain kotiin makaamaan. Kylmä totuus on, että autoilu loppuu siihen, ruokavalio köyhtyy, loppuu vaatehankinnat ja huvitukset. Elämässä vain on tehtävä töitä ja yritettävä työntää itsensä johonkin rakoon.

Voisitko jo lopettaa tuon boomeroinnin. Ei sitä palkkatyötä nykyään ole edes kaikille akateemisille vaikka miten on tahtotilaa tai halua tehdä niitä töitä.

Havaintoni mukaan juuri akateemisilla ei ole töitä, kun ollaan muka käytännön elämän yläpuolella. Elämä on kuitenkin ensisijaisesti käytäntöä.

Ammattikoulutetuilla putkimiehillä, lähihoitajilla ym työtä riittää aina.

Ei se estä, etteivät he voisi halutessaan lukea, pohtia maailman menoa, abstraktioitakin siinä missä akateemisetkin.

Kaikki työ on arvokasta.

No väännä hetkeksi asia toisinpäin mielessäsi, mitä jos kouluttautuisi putkimieheksi neljä vuotta mutta sitten saisi kuulla että töitä onkin vain "akateemisille". Eli menepäs nyt uudestaan neljäksi vuodeksi kouluun, putkimies/lähihoitaja/kuka vaan jo valmistunut, siinä ratkaisu? On vaikea elää kahdeksan vuotta ilman palkkaa. Ja kyllä, kärjistin vain, en tiedä kuinka kauan nämä koulutukset kestävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisin tehdä? Yritän teineilleni kertoa aikuisena olemisesta sen, että saa tehdä mitä haluaa ja olla tekemättä mitään, mutta seuraukset pitää kantaa. Siitäkin on puhuttu, jos jää vain kotiin makaamaan. Kylmä totuus on, että autoilu loppuu siihen, ruokavalio köyhtyy, loppuu vaatehankinnat ja huvitukset. Elämässä vain on tehtävä töitä ja yritettävä työntää itsensä johonkin rakoon.

Ainoa järkevä viesti, jossa puhutaan työnteosta, suunnitelmista ja vastuusta, on alapeukutettu.

Millä teet niitä töitä ja suunnitelmia jos kukaan ei vain palkkaa? Toivon vilpittömästi että kaltaisesi ihmiset saavat koronan. Minä minä minä, ja minun nuoruus.

Opettele asettumaan muiden asemaan ja tajua ettei elämä ole sama asia kuin SINUN elämäsi, eikä maailma ole enää samanlainen kuin joskus vuosikymmeniä sitten kun töihin käytännössä ilmoittauduttiin.

Mitä työnteko liittyy koronaan? Et käy ihan täysillä. Myöskin, sullehan se korona kuuluu, jos sitä muille toivot.

Toivon että jaksat uskoa rehellisyyteen ja työntekoon ja luet ja teet muutakin kuin jotkut AV:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisin tehdä? Yritän teineilleni kertoa aikuisena olemisesta sen, että saa tehdä mitä haluaa ja olla tekemättä mitään, mutta seuraukset pitää kantaa. Siitäkin on puhuttu, jos jää vain kotiin makaamaan. Kylmä totuus on, että autoilu loppuu siihen, ruokavalio köyhtyy, loppuu vaatehankinnat ja huvitukset. Elämässä vain on tehtävä töitä ja yritettävä työntää itsensä johonkin rakoon.

Voisitko jo lopettaa tuon boomeroinnin. Ei sitä palkkatyötä nykyään ole edes kaikille akateemisille vaikka miten on tahtotilaa tai halua tehdä niitä töitä.

Havaintoni mukaan juuri akateemisilla ei ole töitä, kun ollaan muka käytännön elämän yläpuolella. Elämä on kuitenkin ensisijaisesti käytäntöä.

Ammattikoulutetuilla putkimiehillä, lähihoitajilla ym työtä riittää aina.

Ei se estä, etteivät he voisi halutessaan lukea, pohtia maailman menoa, abstraktioitakin siinä missä akateemisetkin.

Kaikki työ on arvokasta.

Havaintoni mukaan akateemiset eivät ole käytännön elämän yläpuolella. Havaintoni mukaan akateemiset ovat, jos ovat onnistuneet saamaan duunin, työteliäitä ja usein huonosti palkattuja, eivät mitään snobeja.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tule ikinä löytämään ja hyväksyn hänet sellaisena. Toivon vain, että löytää aikanaan tasapainon, edes jonkunlaisen omassa elämässään. Tuskin sekään tapahtuu. Niin kauan kun en häntä hautaan joudu kantamaan, on toivoa. Ohuelti, mutta kuitenkin. Muuta ei ole.

Lapsesi luultavasti tarvitsee terapiaa. Ellet saa häntä lähtemään terapeutille, voisit itse alkaa opiskella terapian perusteita ja niillä työkaluilla auttaa lastasi eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisin tehdä? Yritän teineilleni kertoa aikuisena olemisesta sen, että saa tehdä mitä haluaa ja olla tekemättä mitään, mutta seuraukset pitää kantaa. Siitäkin on puhuttu, jos jää vain kotiin makaamaan. Kylmä totuus on, että autoilu loppuu siihen, ruokavalio köyhtyy, loppuu vaatehankinnat ja huvitukset. Elämässä vain on tehtävä töitä ja yritettävä työntää itsensä johonkin rakoon.

Voisitko jo lopettaa tuon boomeroinnin. Ei sitä palkkatyötä nykyään ole edes kaikille akateemisille vaikka miten on tahtotilaa tai halua tehdä niitä töitä.

Havaintoni mukaan juuri akateemisilla ei ole töitä, kun ollaan muka käytännön elämän yläpuolella. Elämä on kuitenkin ensisijaisesti käytäntöä.

Ammattikoulutetuilla putkimiehillä, lähihoitajilla ym työtä riittää aina.

Ei se estä, etteivät he voisi halutessaan lukea, pohtia maailman menoa, abstraktioitakin siinä missä akateemisetkin.

Kaikki työ on arvokasta.

No väännä hetkeksi asia toisinpäin mielessäsi, mitä jos kouluttautuisi putkimieheksi neljä vuotta mutta sitten saisi kuulla että töitä onkin vain "akateemisille". Eli menepäs nyt uudestaan neljäksi vuodeksi kouluun, putkimies/lähihoitaja/kuka vaan jo valmistunut, siinä ratkaisu? On vaikea elää kahdeksan vuotta ilman palkkaa. Ja kyllä, kärjistin vain, en tiedä kuinka kauan nämä koulutukset kestävät.

Tietysti lukio on hyvä käydä, mutta on myös hiljaisia puurtajia jotka on 18-vuotiaana valmistunut ammattiin. Vuoden päästä voi jo vaihtaa autoa ja 25-vuotiaana on asuntokin maksettu. Sen jälkeen voi vielä opiskella vaikka mitä kun on varaakin.

Ihan tänä päivänä LVI-asentaja (lämpö/vesi/ilmastointi) tienaa hyvin. Käytännön töitä infrastruktuurissa, hoiva ja ruokahuollossa tarvitaan aina. Se ei muutu vaikka mitä haistattelisitte.